Lue keskustelun säännöt.
Miksi ystävyys/kaverisuhteet loppuvat niin helposti nykyään?
14.08.2013 |
Ihan siis aikuisilla, 3-kymppisillä ihmisilläkin?
Kommentit (6)
Jos puhut nykyajasta, mihin vertaan ja minkä ikäinen itse olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen siis juuri 3-kymppinen. Vertaan varmaankin aikaan, jolloin vaikkapa vanhempani olivat tämän ikäisiä.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 09:38"]
Itse olen siis juuri 3-kymppinen. Vertaan varmaankin aikaan, jolloin vaikkapa vanhempani olivat tämän ikäisiä.
[/quote]
Mutta mistä tiedät, miten helposti ihmisillä tuolloin loppuivat ystävyys- ja kaverisuhteet? Mun mielestä 3-kymppiset on just sitä ryhmää, jolla kaverisuhteet jää, koska on niin kiire perheen ja uran kanssa.
Mun aikuisiällä solmimat kaverisuhteet on yleensä lähteneet jostain yhteisestä ajanjaksosta; lapset samassa päiväkodissa tms.
Ja kun elämäntilanteet on muuttuneet, se kaveruuskin on muuttunut. Ja jos se ei ole pystynyt muuttumaan mukana, kaveruus on jäänyt.
On kavereita joiden oma elämäntilanne on muuttunut niin, että enää ei olekaan ollut minulle ns. tarvetta, ja sama itellä. Olen myös itse ihmisenä muuttunut niin, että olen huomannut ettei mun todellakaan kannata pitää kaverina ihmistä jonka kanssa ei oikeasti sovikaan ajatusmaailma yhteen.
En vaadi kaverilta tismalleen samaa ajatusmaailmaa kuin itselläni on, mielipide-erot on vain hyvästä, mutta jos kaveri ei osaa pitää asioita asioina vaan ottaa ne henkilökohtaisti aina, niin miksi sellaiseen tuhlaamaan energiaani? Minulla on perheeni jota varten mun pitää jaksaa, eikä kuluttaa voimiani johonkin iki-loukkaantujaan ja sen lepyttämiseen kun olin mennyt sanomaan pahasti tupperwaresta. Esimerkiksi.
En silti ole mikään kertakäyttökaverien kannattaja ja minulla on muutama todella hyvä ystävä. Mutta heistäkin vain yksi on sellainen jonka kanssa olen ystävystynyt aikuisiällä, toiset olen tuntenut pikkulapsesta asti. Eli heidän kanssaan minulla on yhteinen menneisyys, he tietävät mistä olen lähtöisin, ymmärrämme toisiamme usein jo puolesta sanasta tai ilmeestä.
Kyllä ne aina ovat loppuneet ihan samalla tavalla. Muutto toiselle paikkakunnalle vaatii molemminpuolista aktiivisuutta että vanhat ystävyyssuhteet pysyvät yllä, tökeröt sanomiset toisen henkilökohtaisista asioista viilentävät välejä ym. Näin on ollut aina, vaikka tietysti muuttoliikenne on vilkkaampaa verrattuna niihin aikoihin kun maatalous oli suuremmassa roolissa ja työ ja maatila periytyivät isältä pojalle ja emännäksi otettiin se naapuritilan tytär.
Elämäntilanteet yhdistävät ihmisiä, ja erottavat. Lapsesta asti hyviä ystäviä olleet naiset saattavat aikuisena olla niin eri maailmoista ettei heillä olekaan enää mitään yhteistä, muuta kuin se että yhdessä leikittiin hiekkalaatikolla silloin joskus.
Avioerot ovat kyllä yleistyneet, ja silloin parin yhteiset ystävät saattavat valita puolensa tai muuten vain kokea luontevammaksi kaveerata jatkossa vain sen toisen kanssa.
Minusta ne eivät lopu "nykyään", vaan tiettyinä ikäkausina tai elämäntilanteiden muuttuessa mennään vain eri suuntiin. En tunne enää ainuttakaan ala-asteen kaveria, pidön yhteyttä Facev´bookin kautta vain pariin yläasteen koulukaveriin ja lukiosta samoin.
Vanhat "bestikset" ovat jääneet taakse. Joitakin työkavereita on veilä ystävinä. Muutto, työpaikan, vaihdokset, lapset, sairastumiset, tragediat... Siis kauhean moni asia vie rilleen pikkuhiljaa. Yhteiset kiinnostukset muuttuvat.