Miksi autisteja väheksytään?

Netissä joku kysyi, että antaisivatko vanhemmat lastensa katsoa elokuvia tai lasten piirrettyjä, jotka on tehnyt autistinen henkilö. Hyvin moni vastasi, että ei antaisi. He pelkäävät, että autisti antaa lapsille väärän kuvan elämästä. Tuttua ja ikävä kyllä tämän ajan kulttuuriin huolestuttavassa määrin kuuluva ilmiö. Kymmenen vuotta sitten oli vahvasti esillä osallistamisen kulttuuri jossa katsottiin että autistillakin on oikeus normaaliin elämään ja autisteihin suhtauduttiin myönteisemmin ja tavallisilla työpaikoillakin heitä oli, kykyjensä mukaan ohjatusti työtä tekemässä. Nykyään kyllä edelleen kehitysvammaisiin suhtaudutaan inhimillisesti ja suopeasti edelleen ja annetaan heille mahdollisuus normaaliin elämään, mutta nykyään etenkin autisteja kohtaan on ihmisten asenteet koventuneet. Minä luulen ja aavistan sen, että ne kovenee vielä myös kehitysvammaisia kohtaan ja autistit on varmasti olleet kuntien ja jopa valtion säästötoimenpiteitten kohteita. Heiltä otetaan pois hyvää, inhimillistä, normaalia ja jopa turvallista elämää(muun muassa sijoittamalla heitä käytöshäiriöisten kehitysvammaisten kanssa samoihin asuntoloihin). Ja mitä tulee siihen, antaisinko lapseni katsoa jonkun autistin tekemää televisio-ohjelmaa, niin vastaukseni on: Tottakai antaisin. Miksi nykyään autisteja vainotaan ja pidetään kuin saastaisina? pelkään pahoin että jos nykyään olisi joku Hitlerin kaltainen joka vainosi juutalaisia, niin nykyään hän ei vainoaisi juutalaisia vaan AUTISTEJA. Mikä tekee teidän mielestänne autistin huonommaksi kuin jonkun muun ihmisen? Mitäs muuta ette antaisi autistin tehdä? Minä luulen, että on ihmisiä joiden mielestä lievästikään autistinen, esim Aspergeri ei saa tehdä yhtään mitään muuta kuin vaan elää ja siihenkin suhtaudutte nihkeästi ja pitkin hampain. Mikä autisteissa on niin kamalaa etteivät he kuulu mielestänne normaaliin elämään? Autistit ja Aspergerit on omanlaisiaan persoonia ja erikoisia. Vai onko se tämä nykyajan yhteisöllisyyttä ja yhdentymistä arvostava maailma sellainen, että kokee omissa maailmoissaan olevat ja omaperäiset ihmiset niin kaukana nykyisesti yltiösosiaalisesta ajan hengestä, että heille on uhka jos joku on autisti? Minulla on netin kautta sellainen ystävä, jolla on Aspergerin syndrooma ja hän on naispuolinen ja hänen sukulaisellaan on pieni vauva. Tämä nuori Aspergerin syndrooman omaava nainen minulle iloisena kertoi, että sai hoitaa vauvaa sen aikaa kun vauvan vanhemmat olivat saunassa. Hän sai pidellä ja kanniskella sylissä, juottaa tuttipullosta ja nukuttaa päiväunille. Vauva oli ollut todella tyytyväinen hänen hyvässä hoidossaan. Ja olenhan minä itsekin joskus saanut jos on ollut sukulaisten tai ystävien vauvoja, niitä sylissä pitää, syöttää ja vaihtaa vaipat ja sylissä pitää yms eikä kukaan ole kieltänyt minulta sitä. Hyvin on mennyt ja tutut ihmiset hyväksyvät tämän asian. Mutta kun olen asiasta kertonut vähän minua vieraammille ja minut heikommin tunteville 20-30-vuotiaille naisille joskus vuosi tai kaksi vuotta takaperin niin monet on katsoneet minua nyrpeästi tai olleet kauhuissaan tuosta asiasta. Tuo ei ole ainoa asia missä noin suhtaudutaan, vaan vaihtelevasti monessa muussakin, ihan alkeellisimmissakin perus asioissa jotka osaa jo 5-vuotias, minua on pidetty ilman syytä epäluotettavana tai osaamattomana, näin oli erityisesti silloin kun olin nuorempi. Mutta avuton tai toimintakyvytön en todellakaan ole, kun osaan asua omatoimisesti ja itsenäisesti ja kouluunkin sain haettua ja itse hoidettua kouluasiani ja monia itsenäisiä, hyvin onnistuneita päätöksiä olen elämässäni tehnyt ja sekä minä olen ollut itseeni tyytyväinen että myös moni minut hyvin tunteva on pitänyt päätöksiäni oikeina ratkaisuina. Minä luulen, että autistin tai Aspergerin ongelma on se, että ulkoinen olemus tai ensivaikutelma ei aina vastaa sitä, mikä henkilö todella on ja usein as/autisti vaikuttaa vieraan ihmisen silmin huonommalta kuin mitä on oikeasti. Mutta kun oppii tuntemaan hyvin kyseisen henkilön niin oppii näkemään kenties arasta, sulkeutuneesta, pelottavasta, omituisesta tai lapsellisesta ensivaikutelmasta huolimatta myös henkilön vahvuuksia ja huomaamaan, että tämähän on kuin kuka tahansa ihminen kunhan vaan oppii tuntemaan.