Saanko tappaa poikamme äidin, jos minulla on oikein hyvä syy?
Mieli ainakin tekisi. Olimme sopineet, että poika menee viikoksi lomailemaan äitinsä ja tämän miehen luokse. Lupasimme viedä hänet sinne tänä aamuna yhdeksäksi. Paikalle päästyämme talo oli tyhjä ja saimme äidin kiinni vasta neljän tunnin yrittämisen jälkeen, olivatkin toisella puolella maata miehen vanhemmilla. Oli tullut extempore-lähtö ja kai se meille on sama, ottavatko he pojan nyt vai tiistaina. Oli kuulemma pakko lähteä, kun miehen sisaruksiakin on paikalla ja on lapsille niin mukavaa, kun saavat olla serkkujensa kanssa.
Meille todellakin on sama, koska poika heille pitää viedä, mutta pojalle se ei ole. On tarpeeksi vanha ymmärtääkseen hyvin, mihin sijoittuu äitinsä arvojärjestyksessä ja ihan liian pieni hyväksymään sitä. Oikeasti tekisi mieli kuristaa koko äidintekele!
Kiitos, että sain purkaa höyryjä näin virtuaalisesti ja anonyymina, on oikeassa elämässä aika vähissä sekin mahdollisuus.
Kommentit (12)
älä nyt kuitenkaan tapa, kun sitten lapsi menettää sinutkin. Meitä on moneen junaan ja exsi on ilmeisesti jäänyt asemalle. Hali pojallesi.
Minäkin sain olla toissapäivänä selittelemässä miehen lapselle että miksi äiti ei haluakaan lasta takaisin (äiti siis ilmoitti yhtäkkiä että lapsi voi muuttaa meille, lapsi ollut meillä koko kesän ja alkoi olla jo äitiä ikävä,eikä äiti nyt haluakaan lasta takaisin). Todella ikävä tilanne lapsen kannalta, kun yrittää selittää että kyllä äiti välittää, vaikka itsekin sen tietää että ei se välitä pätkän vertaa...
Ensinnäkin, minä olen nainen, enkä mitään sukua tälle pojalle kuten ei miehenikään. On kuitenkin meidän poika meidän silmissämme sillä perusteella, että asuu meillä. Ei kuitenkaan ole huostaanotettu, eikä meillä ole häneen varsinaisesti mitään oikeuksia, joten yhteistyön äidin kanssa on vähän pakko sujua eli hänelle ei paljon päätä auota. Poika asuu meillä äidin aloitteesta, mutta liiallinen tilanteen kiristäminen saattaisi tietysti muuttaa hänen mielensä ja sitä en näe pojan edun mukaisena.
Meillä suvussa vähän samaa meininkiä yhdessä perheessä. Nainen haluaa kermat päältä äitiydestä, ja muut hoitaa arjen. Tulee silloin tällöin katsomaan lastaan, ja loukkaantuu, kun lapsi ei olekaan heti kiljumassa äitiäiti, vaan mököttää tai katsoo kuin vierasta. Huoh.
Näkyvimmät ongelmat ovat pojan ja miehen välisiä. jonkun verran myös pojan ja sisarpuolien välillä, mutta ne johtunevat aika pitkälle mustasukkaisuudesta ja eriarvoisesta kohtelusta. Poika on jo niin iso, että osaa kyllä jo keittää oman osansa sopista ja niin tekikin, kunnes välit isäpuoleen tuntuvat jo lähes korjauskelvottomilta. Äiti taas tuntuu suhtautuvan asiaan niin, että hänellä on uusi elämä ja perhe, joihin hän on tyytyväinen, mutta poika on kapulana rattaissa haittaamassa tätä uutta, parempaa perhettä. Kun soppaan vielä lisätään uuden miehen paha mustasukkaisuus pojan isän suhteen (häntä ei saa heillä edes mainita kuvista tms. puhumattakaan, äiti toi jo seurusteluvaiheessa kuvat yms. miehelleni talteen, ettei uusi mies niitä löytäisi) ja se, että me liitymme kuvioon juuri tämän isän kautta, niin soppa on valmis ja sakea.
Vierailija:
Meillä suvussa vähän samaa meininkiä yhdessä perheessä. Nainen haluaa kermat päältä äitiydestä, ja muut hoitaa arjen. Tulee silloin tällöin katsomaan lastaan, ja loukkaantuu, kun lapsi ei olekaan heti kiljumassa äitiäiti, vaan mököttää tai katsoo kuin vierasta. Huoh.
kun tää poika ei ole mitään sukua teille, mikä hän sitte on; kummipoika, kaverin poika vai mikä??
Ei tajua ei, mut samapa toi on...
Hyvää yötä, nyt nukkumaan
Vierailija:
kun tää poika ei ole mitään sukua teille, mikä hän sitte on; kummipoika, kaverin poika vai mikä??
Ei tajua ei, mut samapa toi on...
Hyvää yötä, nyt nukkumaan
Vierailija:
Miksi olette ottaneet toisten ihmis...
Eikä äidin toiminta sinänsä ole holtitonta. Ajattele asiaa tältä kannalta: Leskeytynyt pienen pojan äiti avioituu uudelleen ja saa uuden aviomiehen kanssa lisää lapsia. Perhe elää tavallista työssäkäyvän perheen arkea (ei alkoholismia, mielenterveysongelmia tai edes työttömyyttä) ja tämän edellisestä avioliitosta olevan lapsen lähestyessä murrosikää hänen ja isäpuolen välit kiristyvät ja lopulta lähes katkeavat. Ainoaksi ratkaisuksi tuntuu jäävän pojan väliaikainen muutto perheen lähipiiriin kuuluvaan kotiin. Jos sitten yksi tapaamisaika lykkääntyykin parilla päivällä, ei se tästä näkökulmasta äidistä holtitonta tee.
Pidä tiukkasanainen puhuttelu, mutta älä käy väkivaltaiseksi. Joudut vielä muuten luopumaan lapsestasi ja sitä et varmastikaan halua.