Työtön ja vauvakuume

Ja mitä kauemmin odottelet niin odottelet onnesi ohi. Odotusaika on 9 kuukautta ja siihen vuosi päälle hoitovapaata. Mtenkäs nopeasti uskot työllistyväsi, kun vain irtisanomisilmoituksia sa tiedotusvälineistä kuulla. No itsehän sen päätät haluatko raskautua, mutta muista, että mitä kauemmin sitä siirrät sen vaikeampi ja riskialttiimpi raskautesi on. oisaalta kun tarpeeksi kauan asiaa pitkitä iskeekin ne vaihdevuodet ja sitten voit katua sitä uravalintaasi työttömän...

Kuinka vanha olet? Kaikki on aika paljon kiinni siitä. Jos olet jo yli 30 v., niin en varmaan odottelisi enää, vaan alkaisin yrittämään lasta.

Olen 26.

Itse sen osaat arvioida. Kauhein tilanne on se, että hankkiudut raskaaksi ja olet äitiyslomalla, jolloin huomaat ettåä et saa töitä mistään.. äitiysloma venyy ja venyy ja töitä ei löydy. Silloin joudut lähteä kouluttautumaan 3kymppisenä uudelleen ja elää tosi pienillä tuloilla. Muutenkin se on tosi stressaavaa ja voin kokemuksesta kertoa, että äitiyslomalla/ lapsen kanssa kotona mikään ei ole niin tärkeää ja kivaa, kuin luottamus, että pääset joskus takaisin töihinkin. On tosi ikävää yrittää nauttia kotielämästä, jos joutuu koko ajan stressata tulevaa, rahojen riittämistä ym. Joten suosittelisin töiden etsintää.

Itse en suostuisi jäämään mammaksi ilman vakinnaista työpaikkaa.

Töitä luonnollisesti etsin päivittäin. Vaan entä jos ei pian tärppääkään? 

Mä olen jo todennut, ettei sitä "sopivaa hetkeä" tule koskaan. Tällä hetkellä sijaisena paikassa ja saattaa olla, ettei mua enää tarvita vuoden vaihteen jälkeen. Yritetään kuitenkin lasta nyt, koska ei tästä elämästä koskaan valmista tule. 

Minä olen samassa tilanteessa mutta jo reilusti yli 30 v. Oma ratkaisuni on alkaa yrittämään vauvaa, koska muuten voi käydä niin, että sitä tilaisuutta ei enää tule muuten ollenkaan. Vähän hirvittää tilanne lähteä etsimään töitä sitten aikanaan suoraan äitiyslomalta, mutta vielä enemmän hirvittää tilanne, että olisin ensin pitkään työttömänä ja vasta sen jälkeen uskaltaisimme yrittää ja tulisi äitiysvapaat päälle. Tai ensin odottelisin ja sitten enkä saisikaan vauvaa. Siinä olisi sitten menetetty haave työpaikasta mutta myös vauvasta.

Sun tilanteesi on toki nuorempana aika erilainen.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 13:51"]

Itse en suostuisi jäämään mammaksi ilman vakinnaista työpaikkaa.

[/quote]

Entä jos sitä vakituista työpaikkaa ei kuuluisi? Jäisitkö sen vuoksi ikuisesti lapsettomaksi? Tai jos saisit sen vakkaripaikan, ja siellä olisi esim. mielenkiintoinen projekti ja ajattelisit ensin saada pari vuotta työkokemusta ja vasta sitten vauva, mutta sitten tulisikin se irtisanomislappu? Kuinka pitkään olisit valmis aina vain odottamaan sitä vakkaripaikkaa?

En kirjoittanut aiemmin, mutta voin kertoa että se on oikeasti tosi ikävää jäädä kotiin, jos ei ole mitään varmuutta työpaikasta. Pienen lapsen kanssa kaipaa vakautta ja tietoa siitä, että jatkossakin pystyy elättämään lapsen ja on tietty elintaso. Kyllä se stressaa ja aiheuttaa unettomia öitä, varsinkin jos niitä töitä ei ala kuulumaan. Se on ikävin mahdollinen asema, jossa voi olla, etsiä töitä kotihoidontuelta :-( Mieluummin vaikka tekee lapset opiskeluaikana, voi sitten suoraan siirtyä työelämään lasten kanssa.. 

Ap vastaa.

Opiskeluvaihtoehto minulla meni jo. Jotenkin kuvittelin silloin että pitää rakentaa ensin se elämä. Vakituista paikkaa en usko saavani ennen vauvaa kuitenkaan, valmistumisesta on niin vähän aikaa ja nuoret naiset saa tällä alalla vain määräaikaisia työsuhteita eli etsin äitiyslomalta töitä kuitenkin.. Lähinnä pelottaa se, että raskausaikana olisi sitten ihan oikeasti työtön.