Äiti asuu neljä päivää viikosta toisella paikkakunnalla, mitä mieltä?

Ei ehkä kaikkein yleisin, mutta ihan ok kuitenkin.

Kyllä siihen sopeutuu. Montako vuotta opintojen pitäisi kestää?

Ei yhtään sen erikoisempi kuin se, että isä asuu eri paikkakunnalla.

Erinlainen verrattuna mihin?! Noh, enkä suurin osa perheistä asuu saman katon alla sen 24/7. Itse tunnen enemmän äitejä, kuin isejä jotka asuvat töitensä tai opistekelujensa vuoksi ovat arkipäivät muualla. Työ vie minuakin ympäri suomen ja euroopan, vaikka minulla on lapsia.

Tuo on loistava ratkaisu: niiden muualla vietettyjen päivien (ja iltojen) aikana äiti pystyy keskittymään 100% opiskeluun ja näin vastaavasti kotona ollessaan voi keskittyä perheeseen.

Äärimmäisen toimiva ja tehokas systeemi jos se äiti tosiaan käyttää aikansa oikein.

Harva perheellinen pystyy hyödyntämään aikaa opiskelulle niin jos asuu koko ajan kotona.

Tuollainen äiti ei voi olla kovinkaan kiintynyt lapsiinsa.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 10:03"]

Tuollainen äiti ei voi olla kovinkaan kiintynyt lapsiinsa.

[/quote]

oletko aivan tosissasi?

Eipä se kotiäitinäkään olo takaa kiintymystä lapsiin...

Minä asun töiden takia vaihtelevasti 3-6 päivää viikosta toisella paikkakunnalla. Välillä on tiiviimpää töissä ja välillä vähän löysempää. Matkustan aina kotiin, kun siihen vain on pienikin mahdollisuus. Esim. ma-aamuna töitä ja seuraavan kerran ti-iltana, niin matkusta ma-illaksi ja yöksi kotiin. Välimatkaa vajaa 200 km. Onneksi minulla on työkaveri, jolla on samanlainen viritys, joten toisinaan pystymme kulkemaan paljonkin yhdessä, mikä luonnollisesti säästää matkakuluja. Kesälomaa minulla sitten onkin 3-5 kk, joten silloin olen lapsiini liimantuneena joka päivä ;)

Varmaan lapset sopeutuu, mutta omani itkisivät ikävää aivan varmasti. En pidä ideaalina, mutta jos on äärimmäinen pakko on pakko.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 10:03"]

Tuollainen äiti ei voi olla kovinkaan kiintynyt lapsiinsa.

[/quote]

No niin, ei tarvinnut pitkälle lukea kun jo kaikentietävä superkiintymysäiti sanoi sanansa. Itse olen tehnyt elämäni aikana lyhyitä työjaksoja muualla kuin kotikaupungissa, eikä mun kiintymyksessäni tai lasten kiintymyssuhteessa ole mitään vikana. Lapset ovat tärkeintä mitä on, ja lisäksi rakastan työtäni joka on edellyttänyt näitä poissaoloja. Isä ja mummit saivat osansa lapsista ilman äidin säätämistä. Nyt lapset ovat koululaisia ja voi miten innokkaita, oma-aloitteisia, unelmissaan rohkeita. Jotain merkitystä saataa olla sillä, että minä' äitinä olen uskonut unelmiini, nauttinut työstäni ja tehnyt rohkeita päätöksiä. Äitiys on symbioosia hyvin lyhyen aikaa, , kiintymyssuhde luodaan varhaisvuosina, sitten lapset tarvitsevat myös elämisen mallia. Äidin riippuvuusmallista on lapsille vain haittaa.

Kyllä äidillä on tärkeä paikkansa lasten jokapäiväisessä arjessa. Kysykää vaikka lapsiltanne haluavatko, että äiti lähtee joka viikko useaksi päiväksi pois!

Miksikään riippuvuudeksi en sitä todellakaan nimittäisi! Lasten on turvallista itsenäistyä, kun tietävät, että äiti on kuitenkin sopivan lähellä (=ei toisella paikkakunnalla sentään, vaikka ei helmassakaan kiinni ;) ) tarvittaessa. 

No jos tuon pystyy hyödyntämään siten, että voi olla lasten kanssa sitten sen kolme päivää, niin sitten varmaan jaksaisi, mutta ainahan tuo veronsa vie.

Itse olin puoli vuotta ulkomailla käyden kahden viikon välein perheen luona (hieman vanhemmat lapset) mutta aika raskaaksi sekin kävi. Sen jaksoi, kun tiesi, että perhe tulee sitten perässä.

Tuohon osaa vastata vasta parinkymmenen vuoden päästä, kun tajuaa, miten lyhyt aika se lapsuus oli.

Olen ollut se pieni lapsi tuollaisessa järjestelyssä. Ei mitään ongelmaa. Välillä oli isälläkin pitkiä työmatkoja ja silloin meitä hoiti mummo. Meillä oli aina turvallinen aikuinen kotona kanssamme, eikä traumoja syntynyt. En vieraantunut vanhemmistani, vaan vaihtelu oli virkistävää, eikä lapsella mielestäni koskaan voi olla liikaa välittäviä aikuisia elämässään. Jokaisen niistä ei tarvitse kuitenkaan olla paikalla 24/7.

Tässä on varmaan pointtina se, että äiti viettää aikaa poissa kotoa...

Joskus on vain tehtävä tällaisia valintoja jos elämässään haluaa edetä ja jotain saada. Ei tuo loppuikäistä kuitenkaan ole, joten mikäs siinä!

No mutta äidin paikkaa ainakin eillä hoiti isovanhemmat ja isäkin. Äiti on lapselle tietysti perusturvan luoja, mutta on aika omahyväistä ajatella, että lapset eivät voisi voida ihan yhtä hyvin muidenkin läheisten aikuistensa kanssa. Varsinkin jos heillä on pienestä saakka ollut muitakin kiintymyssuhteita kuin kaikkivoipa äiti, niin lapsen elämähän vain rikastuu. Ei tietenkään ihan pienen, mutta kouluikää lähestyvälle jo mielestäni ihan ok. Ja vastaavasti itse olen kasvanut mieleltään horjuneen äidin lähellä, ja olisin saanut paljon paremmat eväät elämään jos lähellä olisi ollut vähän täyspäisempiä aikuisia. Ja niinkuin moni sanoi, lapsen hyvinvointi on laaja-alainen kysymys, turhautunut tai esim ihmispelkoinen kotiäiti saattaa olla läsnäolostaan huolimatta lapselle huonompi vaihtoehto kuin elämästään ja työstään nauttiva äiti- näin kärjistäen. Se että äiti ajattelee etteivät muut lähi-ihmiset ole lapselle tarpeeksi hyviä on aika pelottavaa.

Mun 4v:lle tuo ei olisi hyvästä. Eikä ole kyse vain omista tunteitani vaan tiedän asian (olen esim. vertaillut lapsen käytöstä ja mielialoja kun olen paljon läsnä vs. vähemmän. Mun muutaman päivän työmatka tekee myös sen, että lapsi käyttäytyy sen jälkeen oudosti eikä ole "oma itsensä"). Myöskään mies ei meillä tekisi tuota ratkaisua lasten ollessa noin pieniä.

Lapset toki sopeutuu mihin tahansa, mutta itse en halua lasteni sopeutuvan äidin poissaoloon. Kaikki eivät toki ole yhtä kiinni äidissään kuin mun esikoinen (ja sanotaan nyt tähän, että mieheni oli esikoisesta yli vuoden hoitovapaalla, että en ole ominut lasta millään lailla).