Lue keskustelun säännöt.
Ahistaa aina kun mies on "viihteellä".
11.08.2013 |
En saa unta, kun mietin et missä mies mahtaa olla ja kenen kanssa... En jotenki viitsi soittaakaan tai laittaa viestiä, kun tulee sellanen olo et pilaan illan..
Miten tästä olosta voi päästä eroon? Muita samanlaisia? Mies käy harvemmin enää nykyään ulkona kavereittensa kanssa, mutta kun käy niin juo useimmiten liikaa ja saattaa käyttäytyä typerästi..
Kommentit (24)
Mulla vähän samaa ongelmaa.. Jotenkin en vaan tykkää että mies käy viihteellä. On paljon muutenkin poissa, toivoisin että viettäisi enempi aikaa kotona mun ja vauvan kanssa. Viihteelle lähtiessään laittautuu ja pukeutuu, kotona kulkee ties missä rääsyissä, ei pese hampaita, ei käytä deodoranttia jne. Olenkin havainnut että olen kateellinen miehen kavereille, heidän kanssaan kyllä vietetään hauskaa aikaa ja rentoudutaan, kun kotona on niin "rankkaa". Haluaisi edes joskus viettää mun kans "laatuaikaa" tai tehdä jotain kivaa, mutta ei, aina vaan kavereiden kanssa. Vauva on vielä niin pieni että en pääse mukaankaan.
Ehkä suurin syy miksi mua ahdistaa on se, että ex petti ollessaan baarissa kavereiden kanssa. Vaikka nyt on eri mies ja eri tilanne niin tuo jätti niin syvät arvet, että alitajuisesti pelkään pahinta. Huoh :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 00:15"]
Mee ittees
[/quote]
Olen kyllä mennyt itseeni. Olen miettinyt johtuuko pelot lapsuudestani (oli perheväkivaltaa, jatkuvaa muuttoa jne), ja johtuu varmasti osittain. Toisaalta parin exän kanssa ei ollut samanlaista pelkoa?
Mies ei omalla käytöksellään ole ainakaan helpottanut tilannetta. Oli muun muassa aika vasta ihastunut työkaveriinsa, jonka kanssa oli jotain säätöäkin (ei mitään fyysistä mutta kumminkin) ja on myös tän vuoden puolella "unohtanut" tulla kotiin baarista vaikka lupaili tulevansa ajoissa..t.ap
Kurjaa. Oletteko pystyneet puhumaan aiheesta? Ymmärtääkö miehesi sinua lainkaan? Vauva-aika on kyllä haastavaa parisuhteen kannalta...Mutta vaikka kahdenkeskistä aikaa ei oliskaan, niin perheenä voi ja on tärkeetäkin tehdä niitä kivoja juttuja. Meillä nyt niitä on kyllä onneks ollut, mutta muistan kun esikoisen vauva-aikana miehellä tuntui olevan kova tarve päästä aina vaan "pois" ja se tuntui pahalle. t.ap
[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 00:18"]
Mulla vähän samaa ongelmaa.. Jotenkin en vaan tykkää että mies käy viihteellä. On paljon muutenkin poissa, toivoisin että viettäisi enempi aikaa kotona mun ja vauvan kanssa. Viihteelle lähtiessään laittautuu ja pukeutuu, kotona kulkee ties missä rääsyissä, ei pese hampaita, ei käytä deodoranttia jne. Olenkin havainnut että olen kateellinen miehen kavereille, heidän kanssaan kyllä vietetään hauskaa aikaa ja rentoudutaan, kun kotona on niin "rankkaa". Haluaisi edes joskus viettää mun kans "laatuaikaa" tai tehdä jotain kivaa, mutta ei, aina vaan kavereiden kanssa. Vauva on vielä niin pieni että en pääse mukaankaan.
Ehkä suurin syy miksi mua ahdistaa on se, että ex petti ollessaan baarissa kavereiden kanssa. Vaikka nyt on eri mies ja eri tilanne niin tuo jätti niin syvät arvet, että alitajuisesti pelkään pahinta. Huoh :(
[/quote]
Kyllä sä voit soittaa tai lähettää viestin. Kysy vaikka vain, että onko kaikki hyvin ja sano, että on jo ikävä. Kerro, että rakastat häntä.
Mulla oli sama ongelma. Kunnes tapasin sen oikean ihmisen. Aiemmissa suhteissa olin sairalloisen mustasukkainen ja, etenkin edellisen miesystäväni suhteen epäilin jatkuvasti, että pettää. Olin silloin kyllä oikeassa. Mulla kanssa aika tasapainoton lapsuus takana, mm. väkivaltaa, hyväksikäyttöä ja vaikka mitä. Kesti aika kauan, että pääsin eroon mustasukkaisuudesta. Luulen, että tärkein oli, että opin arvostamaan itseäni ja sitä kautta löysin miehen, jonka kanssa en tunne oloani epävarmaksi. Huonosta itsetunnosta johtuen ajauduin ihmisten seuraan, joihin ei ollut luottamista. Nykyinen mieheni käy paljon ulkona kavereiden kanssa, mutta ikinä en ole epäillyt tai koittanut rajoittaa hänen menojaan, koska luotan häneen.
Neuvoisin oikeasti miettimään miten nykyinen miehesi kohtelee sinua. Arvostaako sinua ja antaako ymmärtää, että on luottamuksen arvoinen?Jos on puhunut jotain ihastuksestaan on se tietysti hankalaa luottaa, vaikka tietysti tuo saattaa kertoa, että mies on rehellinenkin kun kertoo asiasta. Mutta kyllä itse tiedät voiko mieheen luottaa. Ja jos ei voi, kannattaa suosiolla jättää suhde ennemmin kuin ryhtyä ns. kyyläksi, jolloin vain aiheuttaa oman alennustilan.
Kaikkea hyvää sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksesta :) Näinhän se menee. En haluaisi olla tuollainen "kyylä" mutta kai mä sitä ainakin jossain määrin tällä hetkellä olen. Pidän miestä ikäänkuin silmällä.. Ei hän kertonut ihastuksestaan minulle suoraan. Aloin vaan epäillä jotain, kun tältä naiselta tuli jatkuvasti viestejä ja mies käyttäytyi oudosti kun kyselin siitä enemmän. Ei siis edes myöntänyt mitään aluksi.
Haluaisin kovasti luottaa mieheeni, kun on pienet lapset ja toki rakastankin häntä. Varsinaista pettämistä ei (kai) ole tapahtunut, mutta vähän sellaista naimisissa olevalle miehelle kyseenalaista toimintaa kyllä.. Ja välillä kun ollaan puhuttu aiheesta, tuntuu siltä ettei mies luota itseensäkään. Ei esim lupaile ettei koskaan petä tms. Toki aina voi kaikkea tapahtua, mutta kyllä voin itse sanoa etten petä täydestä sydämestäni, koska siltä minusta nyt tuntuu. Ehkä kaipaisin vaan joskus jotain vakuutteluja.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 00:43"]
Mulla oli sama ongelma. Kunnes tapasin sen oikean ihmisen. Aiemmissa suhteissa olin sairalloisen mustasukkainen ja, etenkin edellisen miesystäväni suhteen epäilin jatkuvasti, että pettää. Olin silloin kyllä oikeassa. Mulla kanssa aika tasapainoton lapsuus takana, mm. väkivaltaa, hyväksikäyttöä ja vaikka mitä. Kesti aika kauan, että pääsin eroon mustasukkaisuudesta. Luulen, että tärkein oli, että opin arvostamaan itseäni ja sitä kautta löysin miehen, jonka kanssa en tunne oloani epävarmaksi. Huonosta itsetunnosta johtuen ajauduin ihmisten seuraan, joihin ei ollut luottamista. Nykyinen mieheni käy paljon ulkona kavereiden kanssa, mutta ikinä en ole epäillyt tai koittanut rajoittaa hänen menojaan, koska luotan häneen.
Neuvoisin oikeasti miettimään miten nykyinen miehesi kohtelee sinua. Arvostaako sinua ja antaako ymmärtää, että on luottamuksen arvoinen?Jos on puhunut jotain ihastuksestaan on se tietysti hankalaa luottaa, vaikka tietysti tuo saattaa kertoa, että mies on rehellinenkin kun kertoo asiasta. Mutta kyllä itse tiedät voiko mieheen luottaa. Ja jos ei voi, kannattaa suosiolla jättää suhde ennemmin kuin ryhtyä ns. kyyläksi, jolloin vain aiheuttaa oman alennustilan.
Kaikkea hyvää sinulle!
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos uskot, että pettämistä ei ole ollut ja mies kohtelee sinua hyvin, ei kaiketi ole syytä huoleen. Oletko puhunut asiasta miehesi kanssa? Kannattaisi varmaan kertoa tunteistasi miehellesi, ei niinkään miestä syyllistävään sävyyn, vaan ihan kertoa taustoja sille, miksi sinusta tuntuu siltä kuin tuntuu.Voi olla, että miehesi ei edes ymmärrä miltä sinusta tuntuu. Kyllä mun mielestä voi vaatia jonkinlaista selitystä noista naisen tekstareista. Ei se nyt ihan perheen isän toimintaa ole. Mutta kunhan arvostat itseäsi tarpeeksi, ettet ota vastaan mitä tahansa käytöstä ja myös teet sen selväksi miehellesi.
Noiden tekstareiden ja soittamisten kanssa on aina vaan se et jos toinen ei vastaakaan (mitä ei tosiaan välttämättä tee tarkoituksella) niin alkaa ahdistaa vaan enemmän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 01:19"]
Noiden tekstareiden ja soittamisten kanssa on aina vaan se et jos toinen ei vastaakaan (mitä ei tosiaan välttämättä tee tarkoituksella) niin alkaa ahdistaa vaan enemmän!
[/quote]
Älä tekstaa tai soita sille tänään. Mene nukkumaan ja juttele sen kanssa huomenna, vakavasti. Varsinkin jos se on ollut baarissa, se luultavasti on humalassa.Ei se ole oikein, että sulla on paha olo kun sun mies käy ulkona. Koska sä oot muuten käynyt sun kavereiden kanssa ulkona ja mies on ollut kotona vauvan kanssa?
Ollaan me juteltu ennenkin... Ei me vissiin oikeen osata jutella tai sit siitä ei ole apua tähän mun olotilaan. Paitsi että mies on kyllä vähentänyt ulkoiluaan, mutta nyt kun lähtee ulos harvemmin niin juo sitäkin enemmän kerralla, niin että oikeesti on siinä kunnossa ettei tiedä kuka on ja missä on tai ainakaan että missä se koti on...
Olen pari kertaa tavannut kavereitani ilman vauvaa (6kk), mutta en ole ollut koko iltaa tai yötä vielä pois kotoa vauvan syntymän jälkeen. Mitään kännejä en ole juonut...
[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 01:30"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 01:19"]
Noiden tekstareiden ja soittamisten kanssa on aina vaan se et jos toinen ei vastaakaan (mitä ei tosiaan välttämättä tee tarkoituksella) niin alkaa ahdistaa vaan enemmän!
[/quote]
Älä tekstaa tai soita sille tänään. Mene nukkumaan ja juttele sen kanssa huomenna, vakavasti. Varsinkin jos se on ollut baarissa, se luultavasti on humalassa.Ei se ole oikein, että sulla on paha olo kun sun mies käy ulkona. Koska sä oot muuten käynyt sun kavereiden kanssa ulkona ja mies on ollut kotona vauvan kanssa?
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päinvastoin. Puhutat sitä heti tilaisuuden tullen kun se on vielä humalassa. Koeta itse sepittää juttuja kännissä ja muistaa vielä seuraava päivänä selvänä, mitä sitä tuli sanottua. T. mies.
Entäs jos pistät hyvän kaverin vakoilemaan ens kerran kun lähtee baariin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 00:37"]
Kurjaa. Oletteko pystyneet puhumaan aiheesta? Ymmärtääkö miehesi sinua lainkaan? Vauva-aika on kyllä haastavaa parisuhteen kannalta...Mutta vaikka kahdenkeskistä aikaa ei oliskaan, niin perheenä voi ja on tärkeetäkin tehdä niitä kivoja juttuja. Meillä nyt niitä on kyllä onneks ollut, mutta muistan kun esikoisen vauva-aikana miehellä tuntui olevan kova tarve päästä aina vaan "pois" ja se tuntui pahalle. t.ap
[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 00:18"]
Mulla vähän samaa ongelmaa.. Jotenkin en vaan tykkää että mies käy viihteellä. On paljon muutenkin poissa, toivoisin että viettäisi enempi aikaa kotona mun ja vauvan kanssa. Viihteelle lähtiessään laittautuu ja pukeutuu, kotona kulkee ties missä rääsyissä, ei pese hampaita, ei käytä deodoranttia jne. Olenkin havainnut että olen kateellinen miehen kavereille, heidän kanssaan kyllä vietetään hauskaa aikaa ja rentoudutaan, kun kotona on niin "rankkaa". Haluaisi edes joskus viettää mun kans "laatuaikaa" tai tehdä jotain kivaa, mutta ei, aina vaan kavereiden kanssa. Vauva on vielä niin pieni että en pääse mukaankaan.
Ehkä suurin syy miksi mua ahdistaa on se, että ex petti ollessaan baarissa kavereiden kanssa. Vaikka nyt on eri mies ja eri tilanne niin tuo jätti niin syvät arvet, että alitajuisesti pelkään pahinta. Huoh :(
[/quote]
[/quote]
Ollaan juteltu asiasta. Mies sanoo että hänelläkin pitää/saa olla sosiaalista elämää ja elämää kodin ulkopuolella. Hänen pitää nähdä ystäviään. Ja mitä noihin pettämispelkoihin tulee, suhtautuu aika kylmästi ja toteaa ettei hän ole sellainen.
Olen samaa mieltä että pitäähän sosiaalisia suhteita vaalia, mutta kutsuis vaikka ne kaverit meille kahville, tarviiko sitä aina perskännejä vetää..? Lisäksi asutaan niin korvessa että joutuu jäämään yöksi kavereilleen, ja seuraavana aamuna tietysti odottamaan että uskaltaa ajaa, joten nää reissut kyllä venähtää aina vähintään vuorokauden mittaisiksi. Koen vaan, että kaikki tää aika on pois meidän perheeltä ja ennenkaikkea parisuhteelta!
Minulle tarjoaa vastaavasti omaa aikaa esim. ehdottamalla että menisin yksin leffaan. Täältä tuppukylästä on vaan 60km lähimpään leffateatteriin, ja hittoako minä siellä yksin tekisin! Paljon mieluummin lähtisin leffaan/syömään mieheni kanssa, mutta jotenkin hän ei tätä ymmärrä. Noh, eikähän tää tästä, vauva kasvaa huimaa vauhtia, joten eiköhän tässä jo parin kuukauden sisään uskaltaisi hipsaista jonnekin kahdestaan tuon miekkosen kanssa :)
[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 09:20"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 00:37"]
Olen samaa mieltä että pitäähän sosiaalisia suhteita vaalia, mutta kutsuis vaikka ne kaverit meille kahville, tarviiko sitä aina perskännejä vetää..? Lisäksi asutaan niin korvessa että joutuu jäämään yöksi kavereilleen, ja seuraavana aamuna tietysti odottamaan että uskaltaa ajaa, joten nää reissut kyllä venähtää aina vähintään vuorokauden mittaisiksi. Koen vaan, että kaikki tää aika on pois meidän perheeltä ja ennenkaikkea parisuhteelta!
[/quote]
Niin ja ne kaverit vois vaikka ottaa jonkun koruompeleen mukaan, ja joku vois lukea ääneen haikuja kun muut nyplää.
"Minulle tarjoaa vastaavasti omaa aikaa esim. ehdottamalla että menisin yksin leffaan. Täältä tuppukylästä on vaan 60km lähimpään leffateatteriin, ja hittoako minä siellä yksin tekisin!"
Minkä takia siellä leffateatterissa pitää olla joku kaveri? Ja toihan tosiaan on hyvää "omaa aikaa", saa ajella rauhassa, käydä vaikka kahvilla ja sit rauhassa siellä leffassa... Vai etkö osaa olla itseksesi?
Toista on niin hankala muuttaa. Jospa ap tosiaankin opettelisi olemaan yksin. Itsenäistyisi ja hankkisi terveen itsetunnon. Saattaa hyvinkin olla, että miestä ei enää kiinnostakaan kavereiden kanssa ryyppääminen, vaan kotona oleva itseään arvostava vaimo, joka ei enää olekaan niin riippuvainen miehestä, vaan pärjää yksin...
[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 09:30"]
"Minulle tarjoaa vastaavasti omaa aikaa esim. ehdottamalla että menisin yksin leffaan. Täältä tuppukylästä on vaan 60km lähimpään leffateatteriin, ja hittoako minä siellä yksin tekisin!"
Minkä takia siellä leffateatterissa pitää olla joku kaveri? Ja toihan tosiaan on hyvää "omaa aikaa", saa ajella rauhassa, käydä vaikka kahvilla ja sit rauhassa siellä leffassa... Vai etkö osaa olla itseksesi?
[/quote]
Osaan kyllä olla itsekseni. Tarkoitin tällä sitä, että minun juttuni ei ole ajella satoja kilometrejä (näillä bensanhinnoilla varsinkaan) ja istua leffateatterissa yksin. En edes harrasta leffoissa käyntiä, käyn ehkä kerran kahdessa vuodessa! En kokisi sitä rentouttavaksi ja omaksi ajaksi. Mieluummin menen vaikka lenkille/salille yksin. Eikä se leffakäynti mun mielestä ole sama asia kuin mieheni vuorokauden kestävät ryyppyreissut. Pointtini oli se, että haluaisin tehdä jotain yhdessä mieheni kanssa, vaikka käydä siellä leffassa ja kahvilla hänen kanssaan. Mutta mies haluaa vain olla ja rentoutua kavereiden kanssa. Ehdotin kerran että laitetaan lapset yökylään ja otetaan vaikka hotellista huone, mutta eipä mies siitä innostunut. Mun kans ei voi rentoutua ja pitää hauskaa, siihen tarkoitukseen on kaverit hänen mielestään.
Ja sinä pitsinnyplääjä-haikutapaus, mitä pahaa sun mielestä on siinä, jos kutsuu kavereita kahville? :D Sori, mulla alkoi naurattaa tuo mielikuva miehen juroista kavereista meidän keittiössä tekemässä koruompeleita :D Voishan tuotakin ehdottaa, hmmmmm.....
[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 09:20"]
Ja mitä noihin pettämispelkoihin tulee, suhtautuu aika kylmästi ja toteaa ettei hän ole sellainen.[/quote]
Miten noihin pettämispelkoihin sitten pitäisi suhtautua? Sinähän se projisoit omaa epävarmuuttasi mieheen. Miehesi on ihan fiksu, kun ala vakuuttelemaan ja todistelemaan omaa rehellisyttään. Kun mustasukkaisen kumppanin oikkuihin lähtee mukaan, sille tielle ei tule koskaan loppua. Sinun on parasta käsitellä ajatuksiasi psykologin kanssa ja jättää miehesi rauhaan. Sinulle mielekästä ja rentouttavaa omaa tekemistä voi olla lenkkeily tai kotona kahvittelu, mutta miehellesi se on jotakin muuta. Miksi sinun tapasi olisi automaattisesti parempi?
Mee ittees