Nyt kun lapsia putkahtelee lähipiiriini jatkuvasti, olen huomannut että
äitien maailma on armoton maailma. Toisten äitien ja isien arvostelemista, kritisoimista ja oman paremmuuden ja erityisesti oman vauvan paremmuuden korostamista. Huh huh. Ärsyttää kuunnella, kuinka meidän justus on paremmin kehittynyt kuin ikäisensä tai voivoi kun pontuksen isä on aina menossa ja äiti yksin sen hoitaa tai kuinka liisa ja antti eivät kerta kaikkiaan osaa hoitaa lastaan jne.
Kommentit (4)
mutta sanotaanko, että jokaisen kannattaisi tehdä vähintään kaksi, mielellään enemmän, lasta niin jopa kaikki epäoleellinen karsiutuu. Muiden arvostelu, omat huippuhienot periaatteet, yms... asiat. Itsekin olen ollut yhden lapsen äiti ja oi voi miten naivi olin juttuineni. Nyt kolmannen kohdalla osaa jo relata ja oikeasti nauttia lapsesta.
Voi kun vasta nyt olen oikea superäiti, kun olen kolmen äiti..
Haista kukkanen!
Minusta taas tuntuu, että omien tuttavieni mielipiteet jotenkin kärjistyy ja heille tulee kummallisia ehdottomia mielipiteitä sen jälkeen, kun ovat saaneet lapsia. Taikka sitten vaihtoehtoisesti ovat aina olleet ehdottomia tyyppejä, eivätkä enää väsyinä jaksa piilotella asiaa. :)
Vanhemmiksi tuleminen tuntuu saavan ihmisissä aikaan mysteerisiä muutoksia, ja mitä enemmän lähipiiriin tulee lapsia, sitä vähemmän tahdon niitä itse, vaikka ennen tahdoinkin...
ja monesti kun ne lapset kasvaa niin sitten alkaa tulla nöyryyttä vanhempiinkin.