Onko ranskanbulldoggi oikeasti tosi sairas rotu?

Olen väärä ihminen vastaamaan, kun lähipiirissäni on vain kolme ranskista, ja yhtään tervettä ei heissä ole...

Ihania otuksia.

Meillä on terve ranskis,2,5-vuotias. Kannattaa pentua hankkiessa vähän perehtyä pennun sukupuuhun ja hankkia pentu luotettavalta kasvattajalta. Maailman ihanin koira,ainakin meillä. 

Itse haluaisin kovasti ranskiksen, ollut haaveissa jo useamman vuoden, ainoastaan tuo sairauksien määrä pistää harkitsemaan edelleen. Käsittääkseni lajissa jostain syystä on paljon sisäsiittoisuutta, mitä pidetään rodun puhtauden kannalta hyvänä, mutta pennut ovat ja pysyvät näin sairaina. Muihin lajeihin en ole perehtynt, enkä ole mikään alan asiantuntija, eli tämä oli vain oma näkemykseni asiasta.

Vaikka ei olisi perinnöllisiä sairauksia, niin jo kuonon puuttuminen, koiran rakenne ja mulkosilmät tekevät koirasta sairaan. Ihania luonteenpiirteitä on sellaisillakin koirilla, joilla on terve rakenne.

Monet lyttykuonokoirien omistajat ovat niin tottuneet koiran kuorsaukseen (valveillakin) ja hengenahdistukseen, että he pitävät sitä normaalina, vaikka kyse on siitä, että koiran on vaikea hengittää hengitysteiden vamman takia. Tarkoitukseni ei ole olla ilkeä lyttykuonorotujen omistajia kohtaan, vaan sanoa asia niin kuin se on. Koiralla on kuono ihan syystä.

Olet aivan oikeassa, ja näistä asioista pitääkin puhua. Käsittääkseni terveempiäkin yksilötä on, ei aivan kuorsaamattomia siis, mutta että kuorsaavat vain unissaan, eivät esimerkiksi innostuessaan.

Tällaisen yksilön löytäminen vaatii kuitenkin vaivannäköä, eikä niiltä yleisimmiltä kasvattajilta näitä löydy. Esimerkiksi ranskisten omilla foorumeilla meno on välillä varsin kyseenalaista, eikä sen ilmapiirin mukaan kannata lähteä.

Älkää ottako luonnottomia koiria. Meillä kävi toissapäivänä ranskanbuldoggi kylässä ja kyllä pahaa teki sen hengityksen kuunteleminen.

Nyt tulee monelle yllätys mutta itse olen havainnut, että ulkomailta ostetut ranskikset ovat terveempiä kuin suomalaisten kenneleiden kasvatit.

Meillä on terve 3v ranskis. Lähistöllä asuu muitekin ranskiksia ja kaikki ovat perusterveitä. Toki nuoria kuten meidänkin ranskanbulla.

Taaskin se, että koira voi olla "terve" ja sitten koira voi olla "oireeton". Onko terveillä ranskiksilla kuvattu nivelet ja selkä?

Ranskanbulldoggeja valitettavasti koskee samat ongelmat kuin muitakin brakykefaalisia eli lyttykuonoisia rotuja. Hengitystiehyet on pakkautuneet liian pieneen tilaan, hengitysteissä on muitakin rakenteellisia muutoksia kuten liian kapeat sieraimet, ja selkärangassa on muutoksia, kuten mutkia. Nämä ei välttämättä ole niin ilmiselviä päältäpäin, eikä absoluuttisesti mene niin, että vähän pidempi kuono pelastaa lyttykuonoise koiran kaikilta noilta muilta muutoksilta, mutta toki mitä vaikeammaksi tilaa jalostetaan, sitä enemmän keskimäärin on ongelmia. Ranskis ei ehkä ole edes pahimmasta päästä lyttyrotuja. Brakykefaliasta löytyy googlaamalla lisätietoa.

Brakykefalian lisäksi rodulla on toki muutkin koiraeläinten vaivat, se inhimillisen näköinen lyttykuono on vain bonus.

Kannattaisikohan valita joku hieman terveemmän rodun edustaja...? Suomen ranskanbuldogit Ry:n sivuilta löytyy paljon tietoa ranskanbuldoggien terveysongelmista (mm. hengitystie- ja suuongelmat).

ihania koiria, mutta rotujalostus viety niin äärimmilleen ettei ole eettistä hankkia ranskista :/

Hmmm jos nyt kukaan olisi tehnyt kunnon taustatyötä, eikä tullut vaan provosoivasta ulkonäöstä antamaan lyttäyskommenteille peukkua..

Ensinnäkin, kaikilla kääpiö- ja seurakoirilla (niillä ns. kääpiökokoisilla, kuten ranskis) tavataan polviongelmia. Tämä ei ole mikään ranskiksen oma risti. Lonkkaongelmia ei tavata ranskiksilla taas laisinkaan koska lonkkaongelmat ovat suurempien ja jättikokoisten koirien ongelmia (kuka uskoisi että lutuinen saksanpaimenkoira tai tiibetinspanieli olisi tässä määrin sairaampi kuin ranskanbulldoggi, en tahdo uskoa että tipsujen omistajat saa jeesustelua kohdalleen kun ovat valinneet niin sairaan rodun).

Toisekseen, silmäongelmat. Eikös kuulosta erikoiselle että dopermannilla tai springerspanieleilla on sairaammat silmät entä ranskanbulldogeilla? Kyllä, mutta totta se on.

Kolmanneksi, koko aika yleistyvät selkäongelmat. Ne on kasvattajien keskuudessa huomioitu ja vastuullinen kasvattaja kuvauttaakin selän, vaikka jalostus eikä pevisa tätä vaadi. Ongelma ei ole läheskään niin suuri, kuin mäyräkoirilla mutta vaikka myös boksereilla!

Neljänneksi, hengitysongelmat.

Ranskiksella ei juurikaan ole neurologisia tai psyykkisiä ongelmia, toisin kuin labradorinnoutajilla, cavalierin spanieleilla tai rottweilereilla (jotka ovat ns. normaalinäköisiä, kukaan ei huutele kultaisennoutajan omistajalle että hyi kun olet sairaan koiran hankkinut).

Ranskanbulldoggi on kaiken kaikkiaan terve rotu, pentukuolleisuus on ikävän suuri (mm. kitalakihalkion vuoksi jota tavataan myös tuiki tavallisennäköisellä norwichinterrierilläkin) joka laahaa tilastollista keski-ikää alas, mutta tilastollisesti vain 20% kuolee ns keski-ikäisenä (ja näihin tilastoihin mahtuu kaikki sattumat ja vammat).

Lähteet (joista voitte itse seikkailla ja etsiä yllä olevien tietojen lisäksi lisätietoa);

http://www.toydogs.net/rb/terveys/index.php

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmTerveystilastot.aspx?R=101&Lang=fi

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ranskanbulldoggi

http://koti.mbnet.fi/kwateen/koirat/ranskis.htm

http://www.petsie.fi/forums/2339-tutkimustulos-sairaat-koiramme (huom, keskusteluissa omat lähteensä vielä erikseen)

Sinuna ottaisin kevein mielin hyvältä suomalaiselta terveyteen panostavalta kasvattajalta ranskanbulldogin ja nyrpistäisin vastaantuleville noutajille sekä spanieleille nokkaa koska niiden omistajat ovat kehdanneet ottaa sairaan rodun vaikka perusterveitäkin on olemassa!

Meillä täysin terve ranskis poika, viron tuonti jolla on kokoa ja kuononselkää eli ei rohise. Maalaisjärki sanoo koiran nähtyä miltä pentu vaikuttaa, loppu on tuuria...ihana, mutta itsepäinen rotu :)

Todella, todella sääli kun mopsit ja ranskanbulldogit niin pinnalla olevia rotuja. En vaan millään ymmärrä miksi suosia sairaaksi jalostettuja rotuja :(

Todella, todella sääli kun mopsit ja ranskanbulldogit on niin pinnalla olevia rotuja. En vaan millään ymmärrä miksi suosia sairaaksi jalostettuja rotuja :(

Mulla on 5-vuotias ranskis uros. Luonne nyt on, niin kuin täälläkin monta kertaa todettu, loistava. Itsevarma, ei hätkähdä pienistä, tulee toimeen muiden koirien kanssa kuin myös ihmisten, ikinä ei ole ollut ikävöivä ja koiran onkin voinut luottaa useille eri henkilöille hoitoon. Ainostaan ihan pienistä lapsista, alle 1,5 v., ei välitä. Ei siis ole todellakaan agressiivinen, sietää pieniäkin lapsia, mutta ignoraa ne mieluiten ihan totaalisesti (vanhemmilta saa enemmän huomiota ;) ). Periksiantamaton, uskon että jatkaisi menoa vaikka jalat olisi katki.

Ja sitten siitä terveydestä.. Tiedän, omani lisäksi, noin 6 ranua eikä yksikään ole täysin terve. Mun ranulla on ruoka-aineallegioita vaikka muille jakaa, syödään hypoallergia ruokaa.. Iho ja muut oireet pysyy ONNEKSI kunnossa tällä ruualla, erityisshampoota käytän jos näyttää kutisevan ja sillä menee myös sitten ohi. Kuorsaa useimmiten nukkuessaan, muuten hengitys on äänetöntä. Joskus jos on leikkinyt todella pitkään ja on erittäin innoissaan niin saattaa tuhista hieman ja läähättää, mutta rauhoittuu kyllä siitä.

Parilla tutulla ranulla on silmissä ongelmia (lähes sokeita jo muutaman vuoden iässä ja kirsikkaluomea) ja allergia mennyt niin pahaksi, että iho on suurilta osin punakka, hilseilevä ja paksuuntunut eikä mikään auta. Kipua tuo koira ei hevillä näytä, ampparin piston huomasin kun koira meni silitettäessä täysin jäykäksi ja tuntui lamaantuneen. Kappas, kun piikki sykki vielä ihossa kiinni! Hyvä ja huono juttu.

Tuntuu, että olen selvinnyt hieman vähemmällä kuin monet ranujen omistajat vaikkakin on kohtuupaha allergia. En tiedä voisiko omani olla "terveempi" koska on ulkomailta haettu ja sillä on erittäin laaja sukupuu. Ja ne ketkä meinaa älähtää että ulkomaantuonnit ei ole puhasrotusia, niin kyllä niitä rekistereitä osataan rakkaan kotisuomen ulkopuolellakin pitää. Todellakin Suomessa koirat tuntuvat olevan sisäsiittoisia ja Suomessa kasvattajilla on sairaat rotuihanteet. Kehissä palkitaan koiria joilla ei ole kuonoa ollenkaan ja häntä on lähinnä kuoppa peräaukon yläpuolella, sairasta! Siksi etin tästä lähin koirani ulkomailta. Voisi hieman suomalaiset kaikkien rotujen kasvattajat mennä itseensä eikä tuottaa sairaita pentuja rahankiilto silmissä. Toista ranua en aio ottaa ennenkuin kasvattajat heräävät. Loistava koira, mutta johonkin raja on vedettävä!

Tunnen henkilökohtaisesti vain kaksi ranskista ja molemmat ovat valitettavasti sairaita. Ikää on vasta 3-5 vuotta ja kummallakin useita leikkauksia jo takana. Toisella paha selkärangan epämuodostuma, joka tulee johtamaan halvaantumiseen. Toistaiseksi selkä on pysynyt siedettävässä kunnossa fysioterapialla. Aivan ihania koiria molemmat, maailman rakastettavimpia kavereita. Todella surullista, että terveys reistailee noin pahasti jo nuorena. Onneksi kummankin hoitoon ja kuntouttamiseen on mahdollista käyttää suuria summia rahaa, muuten kärsisivät enemmän ja olisivat lyhytikäisempiä.

Kehottaisin valitsemaan jonkin terveemmän rodun. Sydäntäni särkisi, jos oma koirani olisi sairas. Siksi valitsin rodun, joka on lähtökohtaisesti terve.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 21:48"]Hmmm jos nyt kukaan olisi tehnyt kunnon taustatyötä, eikä tullut vaan provosoivasta ulkonäöstä antamaan lyttäyskommenteille peukkua..

Ensinnäkin, kaikilla kääpiö- ja seurakoirilla (niillä ns. kääpiökokoisilla, kuten ranskis) tavataan polviongelmia. Tämä ei ole mikään ranskiksen oma risti. Lonkkaongelmia ei tavata ranskiksilla taas laisinkaan koska lonkkaongelmat ovat suurempien ja jättikokoisten koirien ongelmia (kuka uskoisi että lutuinen saksanpaimenkoira tai tiibetinspanieli olisi tässä määrin sairaampi kuin ranskanbulldoggi, en tahdo uskoa että tipsujen omistajat saa jeesustelua kohdalleen kun ovat valinneet niin sairaan rodun).

Toisekseen, silmäongelmat. Eikös kuulosta erikoiselle että dopermannilla tai springerspanieleilla on sairaammat silmät entä ranskanbulldogeilla? Kyllä, mutta totta se on.

Kolmanneksi, koko aika yleistyvät selkäongelmat. Ne on kasvattajien keskuudessa huomioitu ja vastuullinen kasvattaja kuvauttaakin selän, vaikka jalostus eikä pevisa tätä vaadi. Ongelma ei ole läheskään niin suuri, kuin mäyräkoirilla mutta vaikka myös boksereilla!

Neljänneksi, hengitysongelmat.

Ranskiksella ei juurikaan ole neurologisia tai psyykkisiä ongelmia, toisin kuin labradorinnoutajilla, cavalierin spanieleilla tai rottweilereilla (jotka ovat ns. normaalinäköisiä, kukaan ei huutele kultaisennoutajan omistajalle että hyi kun olet sairaan koiran hankkinut).

Ranskanbulldoggi on kaiken kaikkiaan terve rotu, pentukuolleisuus on ikävän suuri (mm. kitalakihalkion vuoksi jota tavataan myös tuiki tavallisennäköisellä norwichinterrierilläkin) joka laahaa tilastollista keski-ikää alas, mutta tilastollisesti vain 20% kuolee ns keski-ikäisenä (ja näihin tilastoihin mahtuu kaikki sattumat ja vammat).

Lähteet (joista voitte itse seikkailla ja etsiä yllä olevien tietojen lisäksi lisätietoa);

http://www.toydogs.net/rb/terveys/index.php

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmTerveystilastot.aspx?R=101&Lang=fi

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ranskanbulldoggi

http://koti.mbnet.fi/kwateen/koirat/ranskis.htm

http://www.petsie.fi/forums/2339-tutkimustulos-sairaat-koiramme (huom, keskusteluissa omat lähteensä vielä erikseen)

Sinuna ottaisin kevein mielin hyvältä suomalaiselta terveyteen panostavalta kasvattajalta ranskanbulldogin ja nyrpistäisin vastaantuleville noutajille sekä spanieleille nokkaa koska niiden omistajat ovat kehdanneet ottaa sairaan rodun vaikka perusterveitäkin on olemassa!
[/quote]

Kun nämä kaikki ongelmat on samass rodussa, niin kyllä siitä plussattuna tulee melko sairas rotu. Nykyisin jokaisessa rodussa on jotakin, mutta kun yhdessä rodussa on kaikki, menee jotain pieleen.
Esim. Borderterrieri on pieni rotu, joilla terveitä lonkkia ja silti niihin kiinnitetään huomiota. Ranskiksen jalat ovat pääsääntöisesti sisäänpäin kiertyneitä mikä kertoo niin polvi- kuin lonkkaongelmasta.

Ihan mielenkiinnosta, kuinka moni ranskis kykenee vielä astumaan ilman apuja?

Käsittämätöntä nillitystä! Kukaan tiedä yhtään mistään mitään, lämpimikseen kirjottelette tänne kaiken mitä Wikipediasta ja kusisilta blogeilta luette! En ole eläinlääkäri(tuskin moni muukaan tällä sivulla) mutta silti väitän että monissa muissakin roduissa on omat hyvät ja huonot puolet! Puhukaa välillä vaikka Boksereista! Tai vaikka säästä! 

Juuri noin minullekkin luultavasti kävisi, jos ottaisin ranskanbulldogin. Olisin kyllä hyvin kiinnostunut kuulemaan, millä ranskisten/mopsien omistajat perustelevat rotuvalintaansa?En nyt tarkoita luonnetta, sillä sehän on selvää että ranskis/mopsi on mitä täydellisin seurakoira. Miten olette itsellenne perustelleet, että olette ottaneet tietoisesti koiran, joka mitä suuremmalla todennäköisyydellä kärsii suuren osan elämästään? Entä onko teitä kaduttanut myöhemmin tekemänne valinta kun miettii koiran terveyttä, kuten edellistä kirjoittajaa? Tai onko koiran terveysongelmat tuottaneet huolta?  Olisi hyvin tärkeää, että nimenomaan ranskisten omistajat alkaisivat puhumaan avoimesti näistä asioista, jotta muutos saataisiin aikaan esim. pitkäkuonoisemman ranskiksen kehittämiseksi. Suomesta en ole löytänyt kuin yhden kennelin, joka kiinnittää tähän aktiivisesti huomiota ja pitää terveyttä ensisijaisena. Tuntuu kyllä aivan käsittämättömältä, kun kenneleiden omistajat kuitenkin tasan tarkkaan tietävät rodun ongelmat.