Joukkuevoimistelu vai baletti?

Sirkuskoulussa muuten oppii myös hyvin kehonhallintaa ja notkeudesta on hyötyä.

Se ei ainakaan tietääkseni ole kauhean kilpailuhenkinen laji.

Oletko sitä harkinnut?

-34

Tässä juuri aloin pohtimaan tuota sirkusta, siinä olisi myös kulttuuria.... eikä olisi kilpailua. Sekin siis voisi olla hyvä vaihtoehto!

ap

ehkä sille sirkukselle annan ääneni, parempi ehkä lopulta-...

t. näitä muita nähneenä

Ehdottaisin, että lapsi saisi itse valita lajinsa. :) Hyväksi peruslajiksi suosittelisin pesäpalloa, vaikkei se taida ap:n tytölle olla riittävän fiini laji. ;)

Pesiksessähän opitaan kaikki, mikä liikunnassa ja elämässä on tärkeää. ;) Treeneissä tulee pitkäkestoista aerobista treeniä, kun monessa lajissa suurin osa harkoista on oman vuoron odottamista. Lajissa juostaan ja opitaan spurttaamaan. Juostaan kuitenkin vain sellaisia määriä, mitä nivelet kestävät. Kärkkymiset ja myöhemmin syöksymiset opettavat nopeaa reagointia, räjähtävää voimaa, kehon keskiviivan ylittämistä ja varmajalkaisuutta, joka varmasti ehkäisee vanhuksena kaatuilua ja lonkkamurtumia. :) Sitä ap:n kaipaamaan kehonhallintaa siis ja samalla hyvää core-treeniä.

Pallonheitto kehittää yläkropan räjähtävää voimaa ja karkeamotoriikkaa, antaa pohjaa myös moneen yleisurheilulajiinkin. Silmän ja käden yhteistyötä ja hienomotoriikkaa kehittää pallon kiinniottaminen ja lyöminen. Lajissa tarvitaan myös ihan rehtiä älyä, kurinalaisuutta ja samalla omia luovia ratkaisua, yksilötaitoja, omaa roolia ja joukkueen jäsenenä olemista. Tapaturmia ja rasitusvammoja lajissa on hyvin vähän, lajissa on hyvin terve kehonkuva ja pesäpallossa pärjää niin pienet ja sukkelat kuin isot ja voimakkaat (eri rooleissa siis, mutta Kaikkiahan tarvitaan). Laji ei ole kallis eikä sisällä paljon välimeurheilua, parhaiten ei pärjää se jonka vanhemmat ostavat kalleimman ponin. ;) Lajin isot idolit eivät taatusti ole syömishäiriöisiä tai käytä dopingia, vaan ovat yleensä hyvin selkopäisiä aikuisia, joilla on puolipäivätyö hyvässä ammatissa. 

Oman tenavani päästäisin kyllä balettiinkin, mutta yrittäisin saada sen lajin lopettamaan ennen kuin aletaan opiskella kärkitossujen käyttöä. :(

Pesiksessä ei ole musiikkia eikä oikein muuta kuin urheilukulttuuria, vaikka varmasti kiva laji onkin! Hyvin perustelit lempilajisi, ei voi moittia :)

Meidän pirpana on kiinnostunein siitä baletista (röyhelönkuvat silmissään otaksun...) Itse mietin nyt, että pitäiskö miettiä vielä tuota sirkusta ja tanssillista voimistelua, kiitos tämän ketjun.

ap

Miksi juuri baletti, onhan paljon muitakin tanssilajeja?

Esim. jazztanssissa on yhteksiä balettiin, vaatii sitä kehonhallintaa, mutta ei tarvita kärkitossuja... Tai nykytanssi, voi pitää sisällään ihan minkälaista tanssia tahansa.

Ratsastuksessakin tarvitaan kehonhallintaa.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 23:59"]

Miksi juuri baletti, onhan paljon muitakin tanssilajeja?

Esim. jazztanssissa on yhteksiä balettiin, vaatii sitä kehonhallintaa, mutta ei tarvita kärkitossuja... Tai nykytanssi, voi pitää sisällään ihan minkälaista tanssia tahansa.

Ratsastuksessakin tarvitaan kehonhallintaa.

[/quote]

Baletti on haasteellisempaa. Onhan se vähän sellainen tanssilajien kunigatar.

Paini on hyvä laji kehonhallinnan, voiman ja aerobisen kunnon kannalta.

Yksi vissi ero: baletti on taidetta, voimistelu on urheilua.

Okei joo, pienille lapsille suunnatut baletti- ja voimistelutunnit saattavat muistuttaa paljon toisiaan, mutta tavallaan se ajatusmaailma on kuitenkin pitemmän päälle melko eri. Olen itse baletin puolella myös erityisesti siitä syystä, että usein voimisteluseuroissa lapsia ohjaavat edistyneemmissä joukkueissa voimistelevat teinit vailla mitään pätevyyttä. Tanssikouluissa opettajina toimivat tanssialan ammattilaiset (ainakin näin pitäisi olla). Tanssinopettajan koulutus kestää AMK-tasolla 4 vuotta.

T. Baletinope, joka harrasti lapsena/nuorena kumpaakin lajia vuosia

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 21:47"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 21:30"]

 Joukkuevoimistelussakin voi valita sen tason jolla harrastaa. Tosin nälkä kasvaa syödessä ja kuulostaa siltä, että tyttösi voisi olla lahjakas voimistelulajeissa, olettaen että hän on myös "hentoinen" varreltaan ja sitten paremmissa ryhmissä se muuttuu tosi nopsaan vakavaksi - ja kalliiksi.

Oma lapseni harrastaa rytmistä voimistelua, on nyt 11 v ja monta vuotta jo on ollut harkkoja paljon, paineita luokkakisoissa nousemisesta, kesälomaa ruhtinaalliset 3 viikkoa ja jos olet pois harkoista, huono omatunto. Tarjolla olisi myös harrasteryhmiä, mutta vaikea on siirtyä "alaspäin" ja kun kaikki kaverit ovat siitä omasta kilparyhmästä. Lapsi rakastaa harrastustaan ja harjoittelisi varmaan vielä enemmän, mutta äitinä alan kokea sen liian rankaksi.

Ja tuosta että telinevoimistelussa olisi terveempi ruumiinkuva, ei ole. Itse olen telinevoimistelutaustainen ja punnitukset ja niistä ripittäminen alkoivat about 12-vuotiaana. Laji on siitä haastava, että voimaa pitäisi olla älyttömästi, mutta ei saisi painaa juuri mitään. .

[/quote]

Paljonko lapsesi harjoittelee viikossa?

[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 00:00"]

Luistelu nyt on vihoviimeistä hommaa! Alakouluikäiset tytöt treenaavat lähes päivittäin tuntikausia ja jääajat ovat usein epäinhimillisiä. Harrasteryhmiin ei panosteta juuri minkään vertaa ja yleensä ne lopahtavat ennen nuoruusvuosia.

[/quote]

Samaa mieltä! Mieluummin jopa se joukkuevoimistelu!

Onko rytminen voimistelu rankempaa kuin joukkuevoimistelu?

Hei!

Olen lukenut näitä viestejä ja huomannut että haluat että lapsesi harrastaa balettia tai jvtä mutta itse ehdotan Tanssillista voimistelua sillä siinä on kilpailua mutta pääosin se on vain harrastus ainakin minun kohdallani on ollut :) Siinä ei tule syömishäiriöitä ja saa painaa niin paljon kuin haluaa! :D

Hei!

Olen lukenut näitä viestejä ja huomannut että haluat että lapsesi harrastaa balettia tai jvtä mutta itse ehdotan Tanssillista voimistelua sillä siinä on kilpailua mutta pääosin se on vain harrastus ainakin minun kohdallani on ollut :) Siinä ei tule syömishäiriöitä ja saa painaa niin paljon kuin haluaa! :D

Hyviä vaihtoehtoja ovat myös cheerleading ja Team Gym (Ruotsissa tosi suosittu). Svoli:n sivuilta löytynee lisätietoa :)

No en voi suositella. Kilpavoimistelua harrastin 19 vuotiaaksi, nyt 40v polvet, nilkat, selkä, olkapäät kuluneet, kipeät, siis ihan paskana. En ikinä päästäis omaa tyttöäni, onneks on vaan poikia eikä ne ole ballettiin tai voimisteluun vielä vinkuneet. Niin ja Se painon tarkkailu, ja vertailu, huh

Cheerleading

Siinä on tanssia, hyppyjä, akroa ja stuntteja. Joukkuelaji ja siellä tehdään paljon lihaskuntoa, mutta kun edetään sm-tasolle niin treenejä ja leirejä paljon.

Olen hämmästynyt siitä, millainen kuva tai kokemus täällä monilla on baletista. Riippuu varmaan täysin asuinpaikasta, tanssikoulusta ja esim. vanhempien alkuperäisestä motiivista, millaista harrastamista lapsi sen parissa kokee. Esim. vastaaja nro 55, itse vuosia balettia tanssinut kokee, ettei teini-iässä enää voi vain harrastaa balettia vaan se on sen jälkeen uravalinta. Näin varmasti onkin jossain Kansallisoopperan balettikoulussa, mutta eihän tilanne toki ole sama kaikissa muissa Suomen tanssikouluissa! Paljon, paljon enemmän lienee niitä kaupunkeja ja tanssikouluja, joissa ammattiin tähtäävät tanssin harrastajat ovat harvinaisempi ilmiö, ja baletin opiskelu on juuri harrastus. Siinä edetään, harjoitellaan useita kertoja viikossa ja tavoitteita on, mutta motiivit ovat harrastusmaailmasta eikä koko joukkoa edes yritetä piiskata balettitanssijan uralle, koska se olisi täysin utopistista.

Teini-ikäinen tyttäreni on harrastanut balettia tanssiopistossa pienestä asti, ja harrastaa varmaan edelleen ainakin niin kauan kuin hänen ryhmänsä tanssikoulussa on olemassa. Hän nauttii harrastuksestaan, ei koe juurikaan paineita harjoittelun määrästä (päinvastoin toivoisi vielä vähän lisää), eikä hänelle ole osunut nuorten kehonkuvaa tölviviä opettajia. Ammattitanssijaa hänestä ei tule, mutta hän on saanut baletista juuri sellaisia asioita, joita ap:kin tavoittelee lapselleen. Joku vastaaja myös väitti baletin olevan yksilölaji joukkuevoimisteluun verrattuna. No eihän se ole, koska teini-ikäisenäkin tanssikoulussa tanssitaan ryhmässä - ketään ei pakoteta harjoittelemaan ja esittämään sooloja, vaan lähtee tanssijasta itsestään, jos haluaa valmistella sellaisia esimerkiksi katselmuksiin.

Itse suosittelen siis balettia siten, että ensin ap tekee taustatyön, tutustuu eri tanssikouluihin ja katsoo, mihin on lapsensa laittamassa. Ymmärrän vanhempana miten hienolta voi tuntua laittaa lastaan oopperan balettikouluun, mutta järki käteen. Äärettömän harvoista tulee ammattibalettitanssija, ja tie sinne on tuskainen. Äitinä haluaisin lapselleni paljon mielummin hyvän harrastuskokemuksen, kehonhallintaa, liikuntaa ja liikkeen kauneuden kokemusta lähestulkoon aikuiseksi asti ja ehkä vielä siitä eteenpäin, kuin kokemuksen, että on pakko lopettaa 14-vuotiaana kun paineet tähdätä ammattiin ja olla paras ovat liian suuret.

Minusta on todella sääli, että sinä 55 olet joutunut luopumaan rakkaasta harrastuksestasi mainitsemistasi syistä, olet varmaan kuitenkin todella taitava jo. Oletko harkinnut siirtymistä baletin pariin johonkin "kevyempään" tanssikouluun, vai ajatteletko että se olisi niin merkittävä tason alennus ettei voi toimia? Tai mietitkö että omat tanssikaverisi jäivät sinne missä lopetit etkä halua tässä vaiheessa osaksi uutta vierasta ryhmää?

Tyttäremme on nyt kaksi vuotta harrastanut joukkuevoimistelua. Treenejä on ollut koko ajan kolmesti viikossa ja minileirejä kahdesti kuussa. Tyttö on tykännyt. Kolmet kisat on läpikäyty ja juuri tänään tuli syksyn ohjelma, kolmet kisat myös syksyllä.

Kesällä kivasti vapaaehtoisia treenjä, vain heinäkuu täysin vapaa. 

Tytär voimistelee nyt 10-12 vuotiaiden ryhmässä. Välillä Jos tuntuu liian totiselta, niin mä puhallan pilliin. kesäloma on kesäloma ja kouluaikana koulu ja kaverit tulee ekana. Kaikkiin treeneihin ei tarvi osallistua, onhan lapsi vasta 10 vuotias. Jokainen "lintsaaminen" mietitään tarkoin, treeneistä ei olla pois, koska ei huvita. Lomareissu tehdään oli treenit tai ei. Lapsi on vasta 10 v, joten vanhemmat pitävät suitsista kiinni, ei valmentaja, jojo tai tyttö itse.

Joukkeessa voi olla vaikkei kilpailekaan, joten jos yhdet kisat jää huonon treenin takia väliin, niin seuraaviin on enemmän motivaatiota.

Olihan tuolla kurjia esimerkkejä ja kliseitä omista nuoruusvuosista.. valitettavasti kaikessa urheilussa lapsi voi loukkaantua. Poika pelaa korista ja polvet leikattu, kerran murtui ranne. Syömishäiriöt ovat tyttömäsissä lajeissa ikävä lisä myös. vanhempien tyttöjen joukkueessa tuli yhden tytön bulimia ilmi kisamatkalla, joten näihin valmentaja otti hyvän otteen. Tilas ravitsemisterapeutin puhumaan tytöille ja erikseeen vanhemmille. Hyvää tietoa kaikille, miten urheilija syö ja minkälaisia annoksia jne. Auto himpun verran meidän neidin sokerihampaan kolotukseen. eipä ravaa enää joka päivä suklaa ostoksilla. Pitää olla valppaana ja kiinnostunut lapsesta ja harrastuksesta. Iloisin mielin harrastamaan!

Heips! Olen 14v ja harrastanut balettia 9vuotiaasta asti - kunnes tänä vuonna lopetin:|  Rakastan tanssimista, tykkäsin baletistakin, mutta jouduin lopettamaan koska en tähtää ammattitanssijaksi.  Baletti on harrastus n. 11-12vuotiaaksi, tämän jälkeen se muuttuu uravalinnaksi. Aiemmin reenit olivat 2-3krt vkossa. Tänä vounna olisi noussut 6krt vkossa + tähdättiin oopperan ek koulutukseen.

Ei ole sitä harrastusmuotoa, vaan se on jokotai. Balettia on muutenkin vaikea vain harrastaa, siihen on laitettava kaikkensa. Ja jos joku luulee ettei baletissa ole kilpailua tain paineita niin on kyllä aivan ojassa. Ryhmässä kaikki ovat kyllä kavereita mutta taistelu eturivipaikoista on kovaa ja kaikki haluavat olla ryhmän parhaita. Paineet suorituksia ja vartaloa kohtaan älyttömät. Jos joku saa jalan korkeammalle kuin minä, on aivan kamalaa.

Harrastuksena kivaa, mutta teini-iässä muuttuu työksi. Itse olen kuitenkin löytänyt muita tanssilajeja tilalle ja olen siitä tyytyväinen:)