Pelkään joka päivä syöpää ja olen 31

Nääh. Mulle tuli syöpä 32-vuotiaana. Nyt olen 46 v. Elämä on tällaista.

Melkein jokaisella on nykyään lihas- ja huimausongelmia liiallisen ruutuajan vuoksi.

No, voithan toki sen syövän jossain vaiheessa elämääsi saadakkin, mutta mitäs jos yriittäisit kumminkin muistaa elää ennen sitä.

Ja noihin pelkotiloihin kyllä saa ammatti-apua jos haluaa. Ei kannattaisi koko elämää heittää hukkaan jonkin pelon takia jota ei ehkä koskaan tapahdu.

Jos sulla on uupumusta ja kipuja niin kannattaisi tehdä terveyttä edistäviä tekoja, syöpää tai ei. 

Mulle tuli sama kun läheinen ystävä menehtyi syöpään 29-vuotiaana. Sen jälkeen olen käynyt ahkerammin lääkärissä, mm. tutkituttanut kohdunkaulan patteja (nabothin kysta), poistattanut luomia jne. Olen tietoisempi siitä, että kyllä niitä pahoja asioita voi tapahtua itsellekin. Nyt ystävän kuolemasta on 4 vuotta ja alan pikkuhiljaa rauhoittua, löysin esim. turvonneen nähtävästi imusolmukkeen nivusista, mutta nyt vain seurailen sitä enkä marssi suoraan paniikissa lääkäriin.

Jos minä ystäväni taipaleelta jotakin opin niin sen, että elämästä oikeasti kannattaa nauttia ja tehdä itselle mieluisia asioita silloin, kun se on mahdollista. Syövän lisäksi on paljon muitakin elämää varjostavia sairauksia, jotka rajoittavat elämää. Mene, tee, elä ja nauti NYT, jottei kaduta sitten jos 20 vuoden päästä sen syövän saatkin ja mietit että noh, 20 vuotta minä tätä odotinkin ja unohdin sitten elää siinä sivussa.

Tsemppiä ap!

Suomessa riittävää kivunhoitoa ei edelleenkään anneta tarpeeksi ajoissa, niin kyllä saa vielä enemmän pelätä.

Vierailija kirjoitti:

Jos minä ystäväni taipaleelta jotakin opin niin sen, että elämästä oikeasti kannattaa nauttia ja tehdä itselle mieluisia asioita silloin, kun se on mahdollista. Syövän lisäksi on paljon muitakin elämää varjostavia sairauksia, jotka rajoittavat elämää. Mene, tee, elä ja nauti NYT, jottei kaduta sitten jos 20 vuoden päästä sen syövän saatkin ja mietit että noh, 20 vuotta minä tätä odotinkin ja unohdin sitten elää siinä sivussa.

Tsemppiä ap!

Tämä!  Elä nyt, joka päivä, voit yhtä hyvin jäädä auton alle kuin saada syövän nuorena. Ja tosiaan, jos pelkosi estää sinua elämästä, hae ammattiapua. 

Minäkin luulin pitkään, että kivut ovat jotenkin välttämätön osa elämää ja kun niitä tuli, kärsin tai hoidin niitä kipulääkkeillä. Olen kuitenkin onnistunut löytämään kivun lähteet (väärä ravinto ja ravinnepuutokset (kalsium, magnesium)) ja nyt nelikymppisenä olen kivutomimmillani elämässäni. Toki joskus jostain särkee, mutta sen on saanut hallintaan.