Mies jää koti-isäksi, mitä mieltä?

Siis irtisanoutuisiko mies vai miten hän tuosta noin vaan jäisi koti-isäksi 5 vuodeksi? Nostaisiko sitten työttömyyspäivärahaa vai eikö tienaisi senttiäkään?

Sinänsä jees, jos on mahdollista, ja naisella on hyvä palkka. Mutta 5 vuotta kuulostaa kyllä liioitellun pitkältä ajalta, ei niitä penskoja tarvitse teini-ikään asti hyysätä kotona.

Mutta työttömyyskorvaus ei mielestäni ole tarkoitettu tälläiseen tilanteeseen, että oman mukavuuden takia halutaan jäädä kotiin.

Olisiko töitä mahdollista järjestellä jotenkin niin, että perhe-elämä sujuisi jouhevammin? Esim. meillä tällä hetkellä itse teen 50% työaikaa ja saadaan vuorot sovittua siten, että lapsia ei ole tarvinnut lainkaan viedä hoitoon.

Mä en nyt näe, että miksi koti-isyydestä pitäisi olla jotain mieltä. Sitähän ap:n otsikon kysymys koski, eikä rahan riittävyyttä, kotivanhemmuuden kestoa tai työttömyyskorvausta. Minunkin lasteni isä on ollut koti-isänä, isäni on ollut koti-isänä ja kylmä tosiasia on, että joskus jonkun on hyvä olla kotivanhempana, isän tai äidin.

Jos sitten yksityiskohtiin mennään, niin harvasta komivuorutyöstä saa niin hyvää palkkaa, että koko perhe elää sillä 5 vuotta, mutta jos ap:n kohdalla onnistuu niin mikäs siinä. Sitä ei kukaan tiedä, miten pitkä aika tuossa on tarpeen, mutta senhän näkee sitten. 

Minun mieheni on ollut kahden alle kouluikäisen lapsen kanssa kotona jo 2 vuotta. MInä olen perheen elättäjä, mies ei saa mitään tukea koska nuorimmainen on ja 5. Tulemme toimeen minun palkallani, mutta jonkun verran tekee tiukkaa. Olemme kuitenkin tottuneita penninvenyttäjiä joten meille tämä ei ole ongelma.

Mies tekee lähes kaikki kotityöt ja ruuan, mutta silloin kun olen kotona luonnollisesti osallistun kaikkeen. MIeheni on viihtynyt kotona hyvin, vaikka nyt alkaa olla jo kova hinku takaisin työelämään ja omiin rahoihin :) Sanottakoon, että kaikki rahamme menee taloutemme pyörittämiseen eikä meille juurikaan jää omaa rahaa käyttöön omiin juttuihimme. Tämä nyt on kuitenkin vain tällainen ohimenevä vaihe ja sitten kun lapset ovat isompia, on meillä taas aikaa ja rahaa harrastaa jotain mikä maksaa.

Itse olen kuitenkin huomannut että ensinnäkin nainen perheen elättäjänä on ehkä hieman kummallinen ilmestys ja mies lähtökohtaisesti vähintäänkin laiska. Pikku hiljaa nämä asenteet ovat kuitenkin muuttuneet ainakin meidän lähipiirissämme. Olenkin miehestäni todella ylpeä! Toiseksi naisen pitää olla aika vahvaksi rakennettu että kestää perheen elättäjän roolin. Itse olen nyt kehden vuoden jälkeen lähellä burn outia, sillä olen tietenkin paiskonut töitä melko lailla! Runsas poissaolo kotoa ilmenee myös niin, että lapset eivät laske minua silmistään kun olen kotona. Tästä tulee tietenkin huono omatunto ja tällä hetkellä se on johtanut siihen etten oikein voi enää öisin nukkua, tunnen niin kovaa syyllisyyttä siitä etten jaksa olla läsnä riittävästi! Vertaistukea on turha hakea, KUKAAN nainen ei ymmärrä miltä tuntuu olla vastuussa KOKO perheen taloudesta!

Summa summarum, en vaihtaisi näitä vuosia pois, vaikka tulevaisuus onkin omalla kohdallani auki. En tiedä voinko jäädä sairauslomalle, sillä perheemme talous ei sitä tule kestämään.

Tuohan on teidän perheen oma ratkaisu, joten ei tuosta voi olla oikein mitään mieltä. On kuitenkin aika mielenkiintoista, että nyt jo päätätte, että mies (tai nainen) on sen 5 vuotta kotona. Tuo on tosi pitkä aika, eikä kannattaisi sitoutua noin pitkäksi aikaa no nyt. Jos katsoisi vuoden kerrallaan miten arki lähtee menemään.

Mullakin on ollut tuttavapiirissä näitä "koti-isejä".. Kyllä se käytännössä tarkoittaa sitä että päivät kuluvat baarissa Ja tai kavereiden kanssa.

mä olen oikein hyvää mieltä siitä!

Ihan sama. Mikä sopii kenellekin.

Mun mies oli kotona kolmen lapsen kanssa, tosin vain neljä kuukautta mutta kuitenkin. Pienin oli iältään 6kk. Ei olisi alunperin halunnut välttämättä jäädä, mutta tykkäsi kovasti ja jälkeenpäin kiitti minua saamastaan "mahdollisuudesta". Meillä oli todella siisti koti, pyykit pesty ja ruuat laitettu. Lapset olivat aivan innoissaan ja minulla oli vähän haikea mieli lähtiessäni töihin. Mies oli joskus aikaisemmin ihmetellyt, että miten en ole kerinnyt tai muistanut tehdä jotain ylimääräistä asiaa kun mullahan oli kotiäitinä aikaa.. Tuon kotona olemisen jälkeen sanoi, ettei enää ihmettele. Oli kuulemma tekemistä riittänyt :) Meillä ei varmaan koskaan ole ollut niin hyvässä kunnossa parihude, kuin silloin.

Kiitos kommenteistanne!

Paljastan nyt jotakin: olen pahoillani, mutta tämä aloitus ei ollut aivan totta. Kirjoitin vaan aiemmin vastaavanlaisen aloituksen, mutta kotiinjäävä olisin ollut minä (vaimo) ja mies olisi käynyt töissä. Sain aivan uskomattoman tökeröitä vastauksia, "siivellä eläjä", "voi mies parkaa!" ja sitten oltiin hirveästi "huolissaan" mun tulevasta eläkkeestä. Myöskään kotitöiden tekoa ei katsottu minkään arvoiseksi.

Piti siis testata, mitä täällä sanottaisiin, jos roolit olisivat näin päin.

Ja yllätys yllätys, ihan niinkuin arvelinkin. Kummasti oli hyväksyvämpiä kommentteja, eikä yhdessäkään teilattu miestä niin pahasti, kuin asetelman ollessa toisinpäin.

Nyt olisi vaan mielenkiintoista tietää, miksi sitä perinteistä mallia (äiti kotona lasten kanssa, mies töissä) pidetään niin paljon huonompana? Kun taas jos mies jäisi kotiin, se on monen mielestä jopa upeaa?

ap

En haluaisi jäädä kotiin, enkä haluaisi miehenkään jäävän kotiin. Aivan sama minulle mitä muut tekevät.

Kateeksi käy...

kelpaisi kyllä mulle...ja miehelle myös.

Meillä mies ollut kotona jo kolmatta vuotta, joskus vähän rasittaa olla elättäjänä, mutta kiva kun joku muu tekee kaikki kotityöt.

Jos talousasiat on kaikin puolin kunnossa niin miksipä ei! Viis vuotta kuulostaa kuitenkin pitkältä ajalta, viihtyyköhän mies kotona niin kauan? Ja miten mahtaa työllistyä noin pitkän tauon jälkeen? Muuten kyllä kuulostaa kivalta ratkaisulta, kelpais mullekin. :)

Kuulostaa ihan hyvältä ja järkevältä ratkaisulta.

Tuli vaan mieleen, että olisiko teistä jompikumpi halukas vaihtamaan työtehtäviä tai alaa niin, että toisen työ olisi säännöllisempi päivätyö? Talouspuolta ajatellen voisi olla kestävämpi ratkaisu.

Mies on munaton nössö. Ei tuollaista oikeasti kukaan mies halua kuin AV-maman unelmissa. Ero tulossa parin vuoden sisällä.

up

Itse olen jo vuosikausia tehnyt 3-vuorotyötä ja mies normaalia ja välillä vuoroa, lapset ovat olleet aina kotihoidossa, ja kotona on hoitaja silloin kun vuorot ovat menneet päällekäin, yleensä tosin on ollut niin, että olen usein yössä, sopii mulle hyvin.

Uskotko sinä sinisin silmin, että mies tekisi KAIKKI kotityöt? Hei, sehän on mies eikä voi tehdä useampaa asiaa samaan aikaan, vai voiko juoda aamukahvia, keittää lapselle aamupuuroa ja samaan aikaan vielä vahtia koululaisen aamupuuhia?

Mun mies oli koti-isänä vuosia. Tosin todellisuus oli se, että maatilalla oli kovasti paljon muitakin puuhia, mutta siellähän ne lapset pyörivät aina mukana, niin traktorissa kuin hirvimetsällä, ja missä vaan.

Mun mieheni jäi aikoinaan kotiin, ja olin niin ylpeä, mutta eihän se sitten ihan suunnitelmien mukaan mennyt. Luulin ja odotin, että mies tekisi kaiken, mitä minäkin tein äitiyslomalla ollessani. Mies ei kuitenkaan koskaan edes oppinut kunnolla kartoittamaan, mitä töitä pitäisi tehdä. Siis ei osannut/muistanut/jaksanut vaikka kerran päivässä katsoa, onko pyykkiä, tiskiä, imuroitavaa. Ruokaa ei ollut valmiina, vaikka kuinka oli sovittu, milloin tulen kotiin syömään. Lapsi oli tuolloin vielä aika pieni, joten toin töitä kotiin saadakseni olla lapsen kanssa mahdollisimman paljon. Miehelle se tarkoitti sitä, että nyt vaimo on kotona ja hoitaa kaiken... Kun tulin kotiin, mies paineli kaljalle, ja minä jäin kotiin tekemään niitä töitä, tiskaamaan, imuroimaan - ja hoitamaan lasta. Välillä tein miehelle listoja, mitä töitä kotona pitää tehdä, mutta ei sekään auttanut.  Alle vuodessa minä turhaannuin tilanteeseen ja mies kyllästyi olemaan "kotona".

Siispä todella hienoa, jos mies jää koti-isäksi, mutta kannattaa etukäteen tsetaka, että se hallitsee tilanteen. Miehelle voi olla mahdoton suoritus hoitaa tiskit, siivous ja ruoanlaitto samana päivänä. Jos miehesi kuitenkin onn motivoitunut, siitä vaan :)