Kirkko, seurakunnan koti

Kirkkoa kutsutaan vanhastaan kaksoisilmaisulla: se on Jumalan huone, domus Dei, ja se on seurakunnan koti, domus ecclesiae. Miksi nämä molemmat nimet tarvitaan?

Ensiksi kirkkoa sanotaan Jumalan huoneeksi hänen läsnäolonsa tähden. Täällä hän lähestyy meitä sanassaan ja sakramenteissaan, niin kuin hän itse on luvannut. Täällä hän itse toimii keskellämme, kun me kokoonnumme hänen nimeensä, kastamme uusia kristittyjä, julistamme Jumalan sanaa, vietämme Herran pyhää ehtoollista ja lähetämme siunauksen sanoin takaisin arkeen rakkauden palvelukseen. Sen tähden kirkon käyttöön ottamisen liturgiassa erityinen huomio kiinnittyy kastemaljaan, saarnatuoliin, alttariin ja soittimiin.

Mutta Jumala ei ole vain kiviä ja kantoja varten, eikä hän tahdo olla kirkossaan yksin. Hän kokoaa seurakunnan, vahvistaa meitä siinä ja kutsuu yhä uusia jäseniä perheväkeensä.

Siksi kirkkoa sanotaan myös seurakunnan kodiksi. Tänne me kokoonnumme yhteen rukoilemaan ja veisaamaan, iloitsemaan ja itkemään yhdessä. Martti Luther vertasi kirkkoa sairaalaan. Kirkko on syntisten sairaala ja parannettavien majatalo, jossa Kristus hoitaa jokaista särkynyttä, niin kuin Laupias Samarialainen hoiti haavoittunutta. Siksi sinulla on paikka tässä kirkossa ja tässä seurakunnassa aina, silloinkin kun usko horjuu, elämä murjoo ja synti painaa.