Arvostuksesta...

Väsyneenä olen viimein tajunnut, ettei mieheni arvosta minua lainkaan. Ikävää, mutta lapset ottavat isänsä käytöksestä mallia... Kaiken teen, mutta palaute on ainoastaan negatiivista. Äyskii ja tiuskii, puhuu alentuvasti. Nyt lapset ovat alkaneet puhua minulle samaan sävyyn. En ole luonteeltani tossu, joten asiasta kyllä on keskusteltu, tosin laihoin tuloksin. Lasten käytökseen pystyn onneksi vaikuttamaan, mutta vaikutus on lyhytaikaista, koska mies jatkaa omaa käytöstään kokoajan.

En vain jaksa enää, välillä on itku tosi herkässä. Olen aina ollut ns. vahva ihminen, joten oman väsymisen kertominen muille on todella hankalaa. Kiitos siis teille, näin anonyymisti on helpompaa =)