Mä en jaksa mun äitiä!

Olen ihan solmussa äitini takia. Olen jossain määrin riippuvainen hänen hyväntahtoisuudestaan, sillä fyysisen sairauteni ja sen hoitojen vuoksi tarvitsen paljon lastenhoitoapua. Äitini tarjoamasta avusta voisin korvata vain osan jollain MLL:n palveluilla ja muiden sukulaisten ja ystävien apuun turvautuen, mutta ilmeisesti nyt täytyy tehdä johtopäätelmiä äidin purkautumisesta.

Äitini on niin dominoiva, että tuntuu kuin luuhistuisin asian alle. Tänä aamuna tuli tekstiviesti, jossa äiti teki aamun käskynjaon koskien sisaruksiani ja ilmeisesti oletti, että minä komentelen kotona asuvia/käymässä olevia sisaruksiani päivän toimiin. En reagoinut viestiin mitenkään, koska minusta asiat eivät kuuluneet minulle mitenkään. Äiti soitti äsken ja kysyi, missä olen ja onko yksi näistä kyseisistä asioista hoidettu. Sanoin, etten pidä siitä että minua käytetään jonain komentokeskuksena kun asiat eivät kuulu mulle jolloin äiti katkaisi puhelun. Soitin perään ja äiti alkoi valittaa, miten raskasta hänellä on ja kuinka hän sekoaa kun kukaan ei tee (kotona) mitään ja hänelle vain valitetaan koko ajan ja häntä käytetään hyväksi ja minäkin vain vittuilen.

Mä en tahdo jaksaa, äiti kiristää jo meidän sisarusten välejä ihan mahdottomasti. Veljeni, joka tuli pari päivää sitten käymään yrittää tehdä kaikkensa miellyttääkseen äitiä mutta on ilmeisesti se pahin "hyväksikäyttäjä", toisin kuin siskoni, joka on punkannut kotona koko kesän oikeastaan tekemättä mitään. Mä haluaisin vain, että kaikilla olisi suunnilleen mukavaa yhdessä ja siedettäisi toisiamme mutta en tiedä yhtään miten tässä perheessä pitäisi olla että edes näennäinen sopu säilyisi.

Anteeksi sekava teksti, olen taas vaan jotenkin ihan rikki :(