Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tämä on? En saa otetta päiviin
11.08.2020 |
Herään, menen töihin ja tulen töistä kotiin. Alan näpertämään omiani, pelaan, palstailen, syön, makaan, pelaan. Samalla pakonomaisesti tullut tapa purra kynsiä ja haroa tukkaa. Huomaan yhtäkkiä, että on jo nukkumaanmenoaika ja ahdistaa tekemättömät asiat ja työt. Mitä tämä on? Itse ajattelen, että keksin oheistekemistä vältelläkseni oikeita töistä, myös mukavia asioita, joita ehkä suunnittelin aamulla. Yleistunne on ahdistunut. Millä pääsen tästä eroon ja aktiiviseksi? Alkaa jo haitata elämää, kun mitään ei saa aikaiseksi.
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään esimerkiksi piti leipoa ja katsos vain, mitä kello jo on! Ap
Miksi piti leipoa?
Ehkä leipominen ei oikeasti kiinnosta sinua.
Tai sitten on niin isot suorituspaineet, että lykkäät sitä.
Itse olen ihan suosiolla luopunut juuri siitä.
Pidän leipomisesta, ei ole tuosta kyse. Jätän laiskuuttani nykyään tärkeitäkin asioita odottamaan, kunnes herään hirveässä kiireessä ja hoidan asian viime tipassa. Ap
Olisit jo leiponut, jos siitä tykkäisit. Jätä se suosiolla pois mielestä kokonaan:-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä rupesin käyttäytymään noin ennen hermoromahdusta. Että onnee vaan :D
Vierailija kirjoitti:
Oot addiktoitunut sohvailuun, nettiin ja peleihin.
Onko susta viel muuhun vai jäätkö tähän?
On muuten monella syöminenkin mahdollista vain samalla kun tuijottaa jotakin näyttöä. Kannattaa vaihtaa huonekalujen järjestys niin, ettei se ole mahdollista. Miten tähän muka voi koukuttua? En käsitä:-(
Sama. Yleensä jaksanut mennä jopa shoppailee, mutta nyt koronan välttäminen, pelko vienyt "turhan" kiertelyn ihmisten ilmoilla. Leffaan, baariin tai teatteriinkaan uskalla mennä. Kotona vaan. Leffassa olisin pari tuntia paikoillaan ja suljettu tila,koronaloukku.No no.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on jatkunut tuo sama saamattomuus jo 15 vuotta, aluksi kulutin aikaani katsomalla telkkaria ja myöhemmin siirryin käyttämään tietokonetta. En silti ajattele olevani koukussa, jos olisi jotain muuta innostavaa tekemistä ja elämää, niin en olisi taas tässä. Mutta jos taas saan aikaiseksi tehdä jotain josta kuvittelisin pitäväni, niin harvoin se on lopulta kuitenkaan antoisaa ja löydänkin itseni pohtimasta mitä järkeä tässä tai missään muussakaan oikeastaan on...sitten taas kun mietin niitä asoita jotka voisivat olla itselleni hyädyllisiä, niin en saa usein tehdyksi niitäkään, varsinkin jos kyse on jostain sellaisesta johon pitäisi sitoutua jotta positiiviset vaikutukset ja hyödyt tulisivat ilmi. Silti mä haaveilen uudesta minästä ja mun uudesta elämästä ja miten kaikki vielä muuttuu paremmaksi, mutta eihän se tietenkään pelkän ajan kanssa miksikään muutu...ja mä olen nyt tässä ja mun unelmaelämä ja minä on aina kaukana tuolla jossain enkä mä edes ole varma kohtaako ne koskaan. Mutta ilman noita haaveita ei kai olisi mitään syytä edes olla olemassa joten mä pidän niistä kiinni niinkuin leijan narusta jonka toisessa päässä oleva lennätettävä kohoaa aina ylemmäs ja ylemmäs samalla kun naru pyörii kerästä...
Aattelin itellä sen johtuvan iästä, päivät ja voimat vaihtelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ahdistus? Masennus? Burn out? Yleinen tylsistyneisyys? Mitäköhän keksisin/teen kun on tuollaista -jotenkin pitää suunnitella uutta ja ryhtyä toteuttamaan niitä projekteja -siis niitä, jotka kiinnostaa. Jotain uutta ja piristävää. Pidän ihan rehellisiä laiskottelupäiviä myös. Shoppailen pari kertaa vuodessa, sekin auttaa. Kaikki mikä rikkoo rutiinit ja piristää.
Erinomaisia vinkkejä, kiitos! Täytyy vain pakottaa itsensä liikkeelle ja tekemään mukavia juttuja, kunnes huomaa oikeasti nauttivansa (minulle kävi aiemmin usein niin) ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla on jatkunut tuo sama saamattomuus jo 15 vuotta, aluksi kulutin aikaani katsomalla telkkaria ja myöhemmin siirryin käyttämään tietokonetta. En silti ajattele olevani koukussa, jos olisi jotain muuta innostavaa tekemistä ja elämää, niin en olisi taas tässä. Mutta jos taas saan aikaiseksi tehdä jotain josta kuvittelisin pitäväni, niin harvoin se on lopulta kuitenkaan antoisaa ja löydänkin itseni pohtimasta mitä järkeä tässä tai missään muussakaan oikeastaan on...sitten taas kun mietin niitä asoita jotka voisivat olla itselleni hyädyllisiä, niin en saa usein tehdyksi niitäkään, varsinkin jos kyse on jostain sellaisesta johon pitäisi sitoutua jotta positiiviset vaikutukset ja hyödyt tulisivat ilmi. Silti mä haaveilen uudesta minästä ja mun uudesta elämästä ja miten kaikki vielä muuttuu paremmaksi, mutta eihän se tietenkään pelkän ajan kanssa miksikään muutu...ja mä olen nyt tässä ja mun unelmaelämä ja minä on aina kaukana tuolla jossain enkä mä edes ole varma kohtaako ne koskaan. Mutta ilman noita haaveita ei kai olisi mitään syytä edes olla olemassa joten mä pidän niistä kiinni niinkuin leijan narusta jonka toisessa päässä oleva lennätettävä kohoaa aina ylemmäs ja ylemmäs samalla kun naru pyörii kerästä...
Ikuinen laihdutus myös minulla ja itseni parantamisen projekti. Haluaisin olla paras versio itsestäni. Mutta se vaatisi nyt sen aloittamisen ja itsekurin! Joka suhteessa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä rupesin käyttäytymään noin ennen hermoromahdusta. Että onnee vaan :D
Miten se ilmeni? En käytännössä varmaan koskaan antaisi itseni romahtaa, on laskut maksettavana ja elämä elettävänä. Vaikka onkin tällaista nyt ollut toistaiseksi.. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään esimerkiksi piti leipoa ja katsos vain, mitä kello jo on! Ap
Miksi piti leipoa?
Ehkä leipominen ei oikeasti kiinnosta sinua.
Tai sitten on niin isot suorituspaineet, että lykkäät sitä.
Itse olen ihan suosiolla luopunut juuri siitä.
Pidän leipomisesta, ei ole tuosta kyse. Jätän laiskuuttani nykyään tärkeitäkin asioita odottamaan, kunnes herään hirveässä kiireessä ja hoidan asian viime tipassa. Ap
Mutta tykkäät vielä enemmän laiskotteusta kuin leipomisesta? Miksi sinun sitten olisi tarpeen leipoa?
Koska jääkaapissa olisi vanhaksi menevä kerma :) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sun työ ihan kivaa? Ei ahdista? Mulla tuo on pahentunut silloin kun olen ollut ahdistavissa työsuhteissa. Kun pääsen kotiin, haluan vain "velloa" ja toivon että huominen ei tulisi. Sitten velloin keskiyön yli vältellen iltapesua tai saatoin nukkua koko illan viltin alla. "Tekisit jotain piristävää" - ai miksi, huominen on p aska kuitenkin. Se oli se todellisuus silloin.
Vierailija kirjoitti:
Onko sun työ ihan kivaa? Ei ahdista? Mulla tuo on pahentunut silloin kun olen ollut ahdistavissa työsuhteissa. Kun pääsen kotiin, haluan vain "velloa" ja toivon että huominen ei tulisi. Sitten velloin keskiyön yli vältellen iltapesua tai saatoin nukkua koko illan viltin alla. "Tekisit jotain piristävää" - ai miksi, huominen on p aska kuitenkin. Se oli se todellisuus silloin.
Edellinen työni oli kylllä kamala. Siitä on ehkä jäänyt päälle jonkinlainen vellominen. Toinen juttu onkin, miten päästä yli niistä traumoista, jos jotenkin vaikuttavat vielä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syökää sinkkiä, se vie masennuksen kaltaisen saamattomuuden pois. Suosittelen myös lyhyttä ketoosia, saat virtaa.
Sama täällä. Kaikki harrastukset ovat jääneet, istun nykyään kaiken vapaa-ajan sohvalla ja roikun netissä. Tätä on jatkunut vuodenvaihteesta asti.
Syytän tästä koronaa. Se on sotkenut omat työasiat (terveysala), vienyt mieheltä työt, kutistanut sosiaalisen elämän ja koko elinpiirin ylipäätään. Kaupoissa kiertely ahdistaa.
Koen olevani henkisesti uupunut. Väsähdän töissäkin ennätysnopeaa ja palautuminen on hankalaa. Olen usein ärtynyt ja kaikki ihmiset v*tuttaa mutta samaan aikaan kaipaa ihmisten ilmoille. Mietin vähän väliä olenko tullut/tulossa hulluksi. Kohta parisuhdekin alkaa kärsiä ellei kärsi jo...
Noi on Ap koronan jälkioireita. Itellä kans noita samoja juttuja
Minulla tänään ollut ihan samanlainen päivä, tunnit vain kuluvat kun selaan tätä palstaa. Minulla johtuu nimenomaan tästä palstasta, se ei vain sovi minulle, niin addiktoiva ja passivoiva. Enkä yleensä täällä olekaan, ja silloin saan kyllä hyvin aikaan.
Olen lopettanut monesti, eilen illalla taas palasin kun ajattelin, että hetken vain olen ja lopetan sitten kun ei ole enää mitään kovin kiinnostavaa. Varmaan.
Ennen saatoin myös pelata koko kesäloman, aamusta iltaan kaikki päivät, mutta sen olen lopettanut ja taidot ovat onneksi nyt niin ruostuneet, ettei enää tule pelattua. Somessa en onneksi ole, muuten sekin varmaan aiheuttaisi saman.
Ehkä kohta vihdoin opin, ettei tähän kerta kaikkiaan auta mikään muu kuin täysi absolutismi tämän palstan suhteen. Suosittelen samaa.
Voimia AP:lle! Täällä on ihan sama ongelma.
Kiitos kannustuksesta ja tsemppiä kaikille! Kyllä me tästä aktivoidutaan. Heti huomenna voisi vaikka vähän siivota, jos saisi vaikka sysäyksen tehdä muutakin. Ap
Alue: Aihe vapaa
Taas tätä samaa: oletko tarkistuttanut veriarvot? Esim. raudat ja kilpirauhanen.