Huomaan olevani kateellinen ja päällepäsmäri, en halua olla tälläinen..
Huomaan jatkuvasti käyttäytyväni ihmeellisesti yhdelle parhaimmista kavereistani.Moni asia hänessä on alaknut ärsyttää ja mä olen alkanut ovelasti vähätellä häntä,en suoraan,mutta osaa puhua asiat niin että hän varmasti kokee olevansa huonompi tai tietämätön,väärässä. olen kateellinen jos hänellä on muita hyviä ystäviä,en tosin näytä tätä,mutta se tuntuu pahalta itsestä. Jos hänellä menee hyvin tai hän löytää kivan miehen jota tapailee,löydän aina jotain huonoa mihin tarttua ja osaan puhua sen asian jotenkin erikoisen ovelasti,olen siis ihan kamala! Itselläni on asiat hyvin ja en toivoisi olevani kukaan muu,tykkän elämästäni. Miksi olen tälläinen? ajattelen usein että nyt mun on lopetettava tämä kaikkitietävä päsmäröinti/mitätöinti,koska mitä se on minulta pois jos hän elää elämäänsä eritavalla,tavalla tosi joka ärsyttää minua? mitä se on minulta pois? Miten voin muuttua? olisiko järkevää nyt ottaa etäisyyttä tähän ystävään(joo oonpa tosi hyvä ystävä hänelle viimeaikoina ollut:( )jotta saisin ärtymyksen kierteen katkaistua?
Kommentit (6)
Mistä tarkalleen ottaen olet kateellinen ystävällesi?
Pyydä anteeksi suoraan, niin sulla on edes jotain mahdollisuuksia säilyttää ystävyys.Ei kateellisuus ole mikään normi. Tiedän paljon ihmisiä, jotka ovat onnellisia toisten ihmisten puolesta, kun on aihetta, eivätkä koskaan kahdehdi.
tämä ei liity kateuteen mutta siis usein olen onnellinen ystävän puolesta,mutta myös niin kovin usein mielestäni hänen olisi kannattanut tehdä niin ja näin,mielestäni olisi ollut parempi jos hän olisi sanonut niin eikä noin ja mua alkaa ärsyttää se miten hölmösti muka kaveri on minkäkin asian hoitanut tai mua ärsyttää miten kaverini kasvattaa lastaan,hakee töitä tms tms tms. Uskon tietäväni paremmin ja uskon että olisin itse hoitanut tuonkin asian paremmin. Mutta mitä se mulle kuuluu????? ihankun mulla olis joku kontrollin tarve.
Ap
Tuo on kyllä inhottavaa.. Kannattaa yrittää päästä tosta tunteesta eroon jotenkin, koska voi olla että ystäväsi jossain vaiheessa saa tarpeekseen. Itsellä meni yksi ystävyys suhde poikki, kun aikani kuuntelin kateellisen, päällepäsmäri ystäväni latistamista ja ilkeitä kommentteja. Yritä hillitä itses, vaikka tekisi mieli kommentoida tms, mieti hetki ennen kun sanot mitä ajattelet ja yritä sanoa jotain positiivista jne. Ja ennen kaikkea yritä päästä noista tunteista eroon, mieti mikä ne aiheuttaa ja työstä asiaa. Sen kun voit tehdä koska huomaat itse käytöksesi, oma entinen ystäväni ei tiedostanut asiaa niin kuin sinä. (Ainakin luulisin näin olevan). Ja pyydä anteeksi, sano että olet huomannut olevasi kauhea päälle päsmäri ja näin pois päin..
No ihan ekana olis kai hyvä todeta, että kaikki me ollaan joskus kateellisia. Se ei ole mikään pahojen tai huonojen ihmisten ominaisuus. On hyvä, että ap tunnistat ja tunnustat kateutesi. Eikä musta ehkä kannata edes ajatella, että kateuden tunne "ei auta mitään". Tunne on tunne ja jostain se kertoo. Sit vaan pitää miettiä, mistä.
Voisitko kokeilla ensin vaikka mielikuvaharjoituksena, että sanoisit ystävällesi suoraan, kuinka kateellinen olet. Monesti kun se menee just niin, että ollaan toisille kateellisia jostain asiasta ja samalla ne toiset on kateellisia meille toisista jutuista.