Sanokaa miten mä selviän tästä päivästä...

Jännittääkö muilla, jos päivässä on paljon siirtymistä ja kohtaamisia? Ap

Vierailija kirjoitti:

Jännittääkö muilla, jos päivässä on paljon siirtymistä ja kohtaamisia? Ap

Juu, rauhallisena ujona sosfoobikko introverttina en tykkää tuosta yhtään.

Ennen jännitti, mutta sitten ajauduin sellaiseen duuniin, että tuli niitä kohtaamisia ja siirtymisiä AIVAN JÄÄTÄVÄN PALJON. Vapaapäivät meni toipuessa. Silloisessa elämäntilanteessa en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa duunia- jännitin ja pelkäsin ennen jokaista työpäivää. Pari ekaa vuotta oli aivan kammottavia. Sitten aloin tottua ja nyt 20-vuoden puurtamisen jälkeen, koronan jälkeen totesin: 

hemmetin hyvä, että siedätin itseni kovemman kautta. 

Edelleenkään en rakasta duuniani, mutta pärjään ja olen saanut leivän pöytään. Nykyään esimiestehtävissä ja siinäkin on etua, että ymmärtää niitä joilla on vaikeaa, koska on itsekin kulkenut saman polun.

Ei kannata vältellä niitä vaikeita tilanteita. Koska sitten ei voi kohta poistua kotoa. Mene päin niitä pelkoja. Huomaat ettei kukaan kuollutkaan.

Olen kyllä aika uupunut ja väsynyt jo etukäteen jos on tulossa paljon erilaisia kohtaamisia ja tilanteita.En ole löytänyt muuta apua kuin sen, että yritän keskittyä aina vain siihen seuraavaan. Ja kun se ohi niin sitten seuraavaan. Ja voi mikä ilo kun ne kaikki ovat ohi!

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä aika uupunut ja väsynyt jo etukäteen jos on tulossa paljon erilaisia kohtaamisia ja tilanteita.En ole löytänyt muuta apua kuin sen, että yritän keskittyä aina vain siihen seuraavaan. Ja kun se ohi niin sitten seuraavaan. Ja voi mikä ilo kun ne kaikki ovat ohi!

Hyvä! Just noin. Älä anna minkään pysäyttää sua. Näe se taisteluna, sun taistelu sun itsesi puolesta. Kun pääset voittajana maaliin, oot lähempänä itsevarmuutta ja huolettomuutta. Päivä kerrallaan. You can do it!