Te joiden lapsi on ollut leikkauksessa

? 
No ei ole tarvinnut sen suurempaa tukea. Vanhemmalta on leikattu molempien jalkojen nilkat, lääkäriltä saadut ohjeet kuntoutukseen ovat riittäneet. Nuoremmalta on leikattu käsi ja putkitettu korvia eikä oo mitään erityistukea tarvittu.

Esikoinen tarvitsi taksikyyditykset kouluun, siinä se.

Outo kysymys. Eivät ole tarvinneet mitään ihmeempää tukea. Välillä piti sanoa että älä riehu niin kovasti etteivät tikit repeä.

Jotkut lapset voivat "masentua" leikkauksen jälkeen. Varsinkin mitä pienemmästä lapsesta on kyse. Myös leikkauksen suuruudella ja vakavuudella on merkitystä. Tällöin varmasti vanhemman tuki on tarpeen.

Vanhemmalta lapselta leikattu hörökorva. Ei tarvinnut muuta tukea kuin vakuutteluja ettei kaverit naura päässä olevalle siteelle. Ja tukkaa ei tietysti voinut pestä moneen päivään.

No eipä sen ihmeempiä. Viikon oli sairaalassa sidottuna sänkyyn, ettei koskisi käsin leikkausaluetta eikä kääntyisi vahingossa vatsalleen (leikkaus oli alavatsalla). Lapsen jalat ja kädet siis oli sidottu sängynlaitoihin. Lapsi oli vähän päälle vuoden ikäinen. Sitten päästiin kotiin...

Korvat on putkitettu ja kitarisat poistettu kaikilta kolmelta, yhden korvat putkitettu jopa 4 krt. Keskimmäiseltä lisäksi leikattu murtunut käsi. Eivät ole mitään sen kummempaa tukea tarvinnut. Käden ollessa kipsissä piti tietysti pussittaa käsi joka ilta pesulle mennessä, siinä hän tarvitsi apua.

Tarkoitin juuri henkistä tukea. Minun on vaikea uskoa, että ei mitään vaikuttaisi lapseen ja ettei mitään henkistä tukea tarvitsisi. Minun lapseni on menossa leikkauksen ja siksi kyselin.

Nivustyrä leikattu 5vuotiaana. Ei se mitään tukea leikkauksen jälkeen kaivannut vaan tietysti ennen sitä..

Riippuu varmaan leikkauksesta. Kuinka iso operaatio, kuinka nopeasti toipuu, onko joutunut sairastelemaan pitkään, lapsen ikä jne.

Pojalta leikattiin vuosi sitten selkä. Oli puolitoista viikkoa sairaalassa, viitisen viikkoa koulusta pois (ei saanut istua tuntia pidempää per päivä) kolmisen kuukautta meni, että pääsi taas urheilemaan. On siltä polvetkin leikattu, mutta tää selkä on viimeisin.

Kirurgit ovat olleet aivan huippuja Lastenlinnassa (varmasti muuallakin). He juttelevat suoraan lapsen kanssa ja aikuisellekin tietenkin, saa lehtistä mukaan, joissa on henkiseen tukeen apua.

Lapset usein osaavat ottaa niinkuin asiat ovat. Heille kun selittää asian, niin ymmärtävät ja kovasti tulee kysymyksiä niihin vastaillaan minkä keritään ja osataan. Kysytään ammattilaisilta loput.

Kyllähän se itku tulee sen ekan kuulemisen jälkeen, varsinkin nyt kun kuuli miten iso leikkaus on kyseessä. Kirurgi piti poikaa 13 v kuin kukkaa kämmenellä ja selitti seikkaperäisesti miten asia etenee ja miksi tämä leikkaus on tarpeen.

Nukutus pelottaa, jos siitä ei herääkään. Siitäkin on faktaa olemassa lapsen tajuisesti. Toinen huolenaihe oli, että milloin pääsee takaisin kentälle. Ei puoleen vuoteen, mutta pientä lenkkiä kolmen kuukauden jälkeen. Sehän tulee lapsi kohtaisesti.

Meillä oli jälkeenpäin ajatellen vaikeinta tuo, kun lapsi ei saanut liikkua. Lapsi turhautui ja tylsistyi nopeesti ja kiukkuahan siitä sitten tuli. Yritettiin hankkia viihdykettä ja olla lapsen kanssa. Paljon kävi vieraita silloin ja kaverit olivat tärkeessä roolissa myös.

Pitkiä päiviähän ne on, kun tuon ikäinen lapsi on työpäivän ajan itekseen kotona. Me saatiin kivasti mummoja arkenakin pojan seuraksi ja itse tehtiin etäpäiviä mahdollisimman paljon, onneksi työnantajat ymmärsivät.

Tsemppiä teille! Kyllä se siitä suttaantuu.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 22:04"]

Tarkoitin juuri henkistä tukea. Minun on vaikea uskoa, että ei mitään vaikuttaisi lapseen ja ettei mitään henkistä tukea tarvitsisi. Minun lapseni on menossa leikkauksen ja siksi kyselin.

[/quote]

Vaikuttaa sille että sinä olet enemmän se joka tukea tarvitsee.

Poikani ympärileikattiin ja todellakin tarvitsi tukea pitkän aikaa. Se oli erittäin raju kokemus kaikkineen...