Oletko nyt turvallisuushakuisempi kuin 10 vuotta sitten?

Musta on tullut lähes neuroottinen pelkääjä äitiyden myötä. Pelkään lentämistä, pitkiä automatkoja talvikelillä, uimista luonnonvesissä, Helsingin metroa ilta-aikaan.

En. Sain ekan lapseni parikymppisenä ja kyllä mulla ainakin se turvallisuushakuisin elämänkausi on ollut se, kun lapset ovat olleet pieniä. Silloin olin myös melko epävarma muutenkin ja se näkyi just turvallisuushakuisuutena, nykyään olen taipuvaisempi ottamaan riskejä. Samalla tässä iässä on tajunnut oman katoavaisuutensa minkä seurauksena olen oikeasti lakannut "pelkäämästä" elämää.

Olen ja ylipäätään suomalaiset ottavat turvallisuuden paremmin huomioon nyt kuin 10 vuotta sitten.

Liikenteessä en ota juurikaan riskejä, vaikkakin ajan pikkusen ylinopeutta ja ohitan hitaammat, mutta vain hyvissä paikoissa.

Piha ja raksahommissa on yleensä paremmin suojavaatetus ja varusteet päällä kuin joskus nuorempana.

Ylipäätään kaikessa tulee vähän mietittyä että mitä tässä touhussa voisi mennä pieleen. Aika usein tulee nähtyä vähän vaivaa että jonku asia saa tehtyä turvallisesti. Rikkoontuneet sähkölaitteet yms. lentää saman tien roskiin tai niitä ei käytetä ennen kuin ne on korjattu yms.

Pikemminkin päinvastoin.

Ajattelen enemmän, että kerran tässä eletään. Mutta nämä ajatukset suuntautuvat lähinnä talouteen, asumiseen, niihin suuntautuviin riskeihin jne.

Yleiseen turvallisuuteen nähden en ole muuttanut tapojani, ainoa ihme neuroosi on lapset ja huvipuistolaitteet － pelkään että turvakaaret menevät epäkuntoon just kun lapseni on jossain härvelissä ja inhoan huvipuistoissa käymistä tästä syystä. En tajua, kun olin pieni, menin kaikkiin hurjimpiin laitteisiin ja tarvittaessa nousin varpailleni salaa jos ei pituusraja meinannut riittää. Toisaalta muistan edelleen, kuinka tuntui kuin olisin meinannut pudota Lintsin vuoristoradan ekasta vaunusta siinä kahden mäen hyppyrissä, koska oikeaoppisesti kuului nousta vähän seisomaan että tuntui kamalammalta. Olin tosi pieni ja laiha silloin ja edelleen muistan sen fiiliksen kun tuntui että sinkoan pää edellä raiteille, mutta pidin käden krampissa kiinni siitä tangosta.

Ei,mullakin asia on päinvastoin. Riskienkantokyky on parempi, jotn niitä uskaltaa ottaskin.