Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hermo menee joka ikinen päivä 11-vuotiaan kiljukaulan kanssa
10.08.2020 |
Ei yhtäkään päivää ilman naukumista! Aamusta alkaa jo huutamaan karkkia nälkään. Tavallinen aamupala ei kelpaa. Sitten kieltäytyy syömästä. Tämä ei kuitenkaan riitä, vaan alkaa jankutus siitä karkista. Kulkee perässä ja inttää, jankuttaa ja kysyy miksi. Perille ei mene kun sanotaan että syödään tavallista ruokaa. Huuto ja tavaroiden paiskominen alkaa hetken päästä. Hänellä on vain pari ruokalajia mitä kuulemma voi syödä, joten herralle pitäisi mukamas valmistaa eri ruoat kuin muille. Muuten kieltäytyy syömästä ja huutaa kuin sireeni. Yksinhuoltajana olen totaalisen väsynyt tuohon lapseen. Ihan pienestä asti on ollut samanlainen jankkaaja. Hän ei myöskään väsy jankkaamiseen vaan jaksaa jatkaa vaikka koko päivän. Muut lapset eivät ole tällaisia. Tänään suutuin nälän huutamiseen, raahasin pojan väkisin keittiöön, otin kädestä kiinni ja siitä kiinni pitäen avasin leipäpussin ja voitelimme leivän helvetillisen huudon säestämänä. Hän kun ei myöskään suostu ottamaan mitään evästä itse, edes sitä leipää, vaan se kaikki pitäisi tuoda hänen eteensä mieluiten hänen huoneeseensa. Edes vettä ei ota itsenäisesti. Jäähyä ei voi antaa kun on niin pieni koti että joka nurkka on kaikkien muidenkin käytössä. Veljeksillä on yhteinen huone. Alan olla ihan loppu. Ideoita?
Kommentit (58)
Onko se kiljakaula (kaljakiulu) tuollainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, se on hyvä että pojalla on sisua. Pian äänenmurroskin...
Minun vinkkini on, että hellitä vähän. Anna hänelle tilaa itsenäistyä kotona, ilman että olet vihamielinen/hylkäävä. Hyväksy hänet epätäydellisenäkin, vaativanakin; ellet pysty tarjoaman hänelle kaikkea mitä hän tarvitsee, hyväksy pettymykset. Muista että ylimielisyys ja vänkääminen ovat hyväksymisen vastakohta, ja ruokkivat pettymystä entisestään. Jotta hänestä kasvaisi mies, äidin täytyy hiukan hellittää tiukasta otteesta...
No, se on hyvä että pojalla on sisua. Pian äänenmurroskin...
Minun vinkkini on, että hellitä vähän. Anna hänelle tilaa itsenäistyä kotona, ilman että olet vihamielinen/hylkäävä. Hyväksy hänet epätäydellisenäkin, vaativanakin; ellet pysty tarjoaman hänelle kaikkea mitä hän tarvitsee, hyväksy pettymykset. Muista että ylimielisyys ja vänkääminen ovat hyväksymisen vastakohta, ja ruokkivat pettymystä entisestään. Jotta hänestä kasvaisi mies, äidin täytyy hiukan hellittää tiukasta otteesta...
Huomaa ettei #24:llä ole hajuakaan mistä tässä puhutaan
Vierailija kirjoitti:
Kunnon keskustelu pöydän ääressä, missä teet selväksi talon säännöt. Sanot että teet pääruuat, muuten saa syödä leipää, hedelmiä, puuroa jne, mitä teillä onkaan tarjolla. Mankuminen ei auta, se vaan saa äidin pahalle mielelle, mutta ei tuo herkkuja tarjolle. Ehkä tuossa voisi kokeilla vähän lahjontaakin ja sanoa että jos ei valita vaikka kahteen viikkoon saa jonkun kivan jutun/teette jotain kivaa.
Tämä kuulostaa niin ihanalta miten itsekin toimin :yritän toimia oman 8v adhdn kanssa mutta , lapsella ei ole lääkitystä vaan koitetaan pärjätä ilman kunnes on vähän vanhempi. On kauheaa sanoa tämä mutta näitä puheita on aivan turha pitää.. ja me pidetään silti. Mutta se ei mene perille se asia. On kokeiltu monia tapoja keskustella, kirjottaa, merkitä kalenteriin jne. Että voisi olla lapsella eri tapa oppia ja kuunnella . Mutta ehkä 5% menee perille. Meillä on toistuva kuvio se että lapsi ei muista pukea edes päälleen, eikä edelleenkään muista missä vaatteet on kaapissa, eikä sitten löydä vaatteita sieltä. Ei löydä vaatteita nenänsä edestä..
Joten tuohon ruokahommaan mitä meillä on myös vähän ollut on meillä toiminut palkkioiden vähentäminen kun kyseessä on adhd. Eli herkut saa vasta kun syö ruokaa . Ja omien jälkien siivoamiseen se et telkkaria ei voi katsella tai olla tietokoneella jos ei ole siivonnut omia jälkiään. Mutta ei mitään toivoa että esim lapsi keräisi omat likaiset vaatteet lattialta tai ei heittäisi niitä sinne, laittaisi takin naulakkoon jne. Omatoimisesti siis. Ja rasittaahan se myös lasta että vanhemmilta tulee paljon ”nosta tuo, tee tuo, laita tuo roskiin, ota lusikka” jne kommunikaatiota, ja samaan aikaan pienempi sisarus joka selviytyy normiarjen asioista ongelmitta saa osakseen erilaista kommunikaatiota, kun lapsi osaa itse käskemättä. Adhd lääkitys harkinnassa meillä ja katsotaan miten koulu lähtee sujumaan. Meidän 8v ei siis osaa käydä vielä itsenäisesti kunnolla vessassakaan. Tai osaahan se mutta jälkiä saa siivota harva se päivä ja välillä on kakat housussa kun vessassa käynti niin vaivalloista. Nyt tuli kunnon avautuminen.. mutta tämmöstä voi olla siis adhd lapsen kanssa elämä. Ja lapsi on maailman ihanin! Mutta, kun on kyse neurologisista haasteista niin joskus on vaan niin että vaikka miten yrittäisi, ei ne hommat vaan putkeen mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen seurannut, millaiset lapset kiljuvat. Sellaiset, joiden äidit kiljuvat, tai ainakin välillä räjähtelevät. Ihan opittua siis. Poika on viisas kun käyttää samaa keinoa, hän voisi yhtä hyvin olla pelokas hissukka, mutta se olisi aggressiivisen vanhemman kanssa aika huono vaihtoehto. Tulisi yliajetuksi. Kiltti mutta jyrätty. Kuulostaisi jo melkein itsetuhoiselta seuraavaksi, tai sitten tavattoman tylsältä.
Ap tässä. Koulussa on ollut normaali, hyvä ja mukava oppilas. Ei moitetta. Kotona onkin sitten pirullista kun mikä. Hampaita ei myöskään suostu pesemään vaan aloittaa huudon ja paiskomisen. Omaan sänkyyn ei voi mennä, vaan tulee mun viereen. Kotiin poika ei suostu jäämään itsekseen kuin ehkä roskien viennin ajaksi. Huutamisella, paiskomisella ja kiroilulla hallitsee tunnelman lisäksi pikkuveljeään joka pelkää isoveljen käytöstä. Kotitöistä pienimpiäkään ei suostu ilman raivoamista tekemään. Joka helvetin päivä on taistelua tuon lapsen kanssa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitset miehen näyttämään pojalle kaapin paikan. Sinulla ei ole auktoriteettia.
Älä kiduta itseäsi enää yhtään pidempään, tiedän mistä puhun. Hae apua, sitä on saatavissa mutta asiat eivät etene nopeasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, että kodin ulkopuolella pärjää. Mutta käyttäytyminen kotona kuulostaa siltä, ettei saa tarpeeksi kunnioitusta, ja kun ilmaisee tyytymättömyyttään, saa entistä vähemmän kunnioitusta. Sun täytyy auttaa jotenkin päinvastoin, kun tähän asti. Positiivisemmin, vaikka samat säännöt.
Teillä on nyt tosi iso ongelma vuorovaikutuksen kanssa. Teidän tyylinne on muodostunut tuollaiseksi, ettekä kumpikaan pääse siitä eroon. Kummassakaan teissä ei ole vikaa, vain vuorovaikutuksessanne on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ap menisi psykologille, kun hän voisi vain oivaltaa, mitä rakastava kohtelu tarkoittaa. Tietysti jos psykologi on ilmainen ja on aikaa käydä...
Vierailija kirjoitti:
Ota vanhat hyvät käytännöt käyttöön. Huomenna kun alkaa kiljumaan, niin sanot että haet koivuniemen herran apuun ja sitten haet kunnon koivun oksia ilman lehtiä ja ripsit kintuille oikein kunnolla. Jatkossa hiljenee heti kun edes mainitsen koivu sanan.
Tekisit rikoksen, lapsen fyysinen kurittaminen on laissa kielletty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huom. muutos ei tule sillä, että esität kerran mukavaa.
Nepsyihin eivät päde mitkään normaalit lainalaisuudet. Meilläkään opettajat eivät tienneet mistään kun heidän lausuntoaan pyydettiin, lapsi käyttäytyy koulussa kuin unelma. Mutta kotona aivan mahdoton kun sille tuulelle sattuu
Olisiko isä mahdollista saada kuvioihin, voisi olla äiti-kapinaa ja isän tarvetta?
Eikö lapsen isä ota mitään vastuuta?
Kiitos asiallisille vastaajille. Isästä ei valitettavasti ole apua. Isä on älykäs ja pitkälle lukenut, mutta syrjäytynyt työelämästä omituisuuksiensa takia. En tiedä mikä häntä vaivaa. Emme ole olleet tekemisissä aikoihin. Jotain ny-ongelmaa kuitenkin. Välillä mietin että onko lapsi perinyt isänsä outouden.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos asiallisille vastaajille. Isästä ei valitettavasti ole apua. Isä on älykäs ja pitkälle lukenut, mutta syrjäytynyt työelämästä omituisuuksiensa takia. En tiedä mikä häntä vaivaa. Emme ole olleet tekemisissä aikoihin. Jotain ny-ongelmaa kuitenkin. Välillä mietin että onko lapsi perinyt isänsä outouden.
Ap
mt-ongelmaa siis.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Asperger. Ota heti yhteyttä perheneuvolaan koska jonot ovat pitkät.
Ei ole normaalia muille kuin autismin kirjoon kuuluville ja varsinkaan yksinhuoltajana tuota ei loputtomiin yksin jaksa. Voimia