18-vuotiaan pojan naisasiat. Neuvoja kaipaisin.
Täysi- ikäinen poikamme asuu vielä meillä. Koulut ovat hänellä kesken. Hän on seurustellut yli vuoden ajan tyttöystävänsä kanssa, joka on häntä nuorempi. Tyttö haluaisi asua meillä. Meidän perheemme ei halua sitä. Poikamme kyllä haluaisi.
Olemme joutuneet rajaamaan tytön meillä oloa, koska kyläilyt pitenivät jatkuvasti ja lopulta oli täällä lähes koko ajan.
Nyt tyttö vaan inttää lisäpäiviä että voisi olla täällä, vaikka on sovittu että pari päivää viikossa riittää meille. Jatkuva riita siitä kun haluaisi olla koko ajan täällä. Perheensä on normaali, mutta heitä ei kiinnosta tytön olemiset paljoakaan. Meillä ollessaan elää kuin possu, eikä sallistu mihinkään tekemisiin. Emme jaksa tätä jatkuvaa riitaa meilläolosta ja lisäajan vaatimista.
Mitä tekisitte tuollaisen rajattoman tapauksen kanssa? Menee koko fiilis pilalle kun elämä yhtä riitelyä. Esittää sitten pojan kautta vaatimuksia.
Ihan tulee nuoruus mieleen, kun silloisen poikaystävän opiskelijakämppään hilasin matkalaukkuni.
Kihlauduttiin. Poika kävi ilmoittamassa lapsuuskodissaan päätöksestämme, jolloin vastentahtoinen anoppikokelas totesi, että "siitähän ei mitään tule!". (Täysi-ikäisiä olimme.)
Samaa mieltä olisi mielellään edelleenkin, jos sillä olisi vaikutusta asiaan - vaikka tuolloisesta yhteenmuutosta vuoden kuluttua menimme naimisiin ja sillä tiellä yhä ollaan, on jo liuta lapsenlapsiakin.
Tykkään tuon lempeän äidin asenteesta, joka antaa nuorten olla kun kuitenkin taitavat suht kunnollisesti asua. Nuoret tarvitsevat turvaa ja ymmärtämistä sekä hyväksyntää (jos kohtuullisesti vastaavat tähän).
Se on surullista, ettei noiden nuorten naisten kotona välitetä. Eivät ne kaikki kunnolliset vanhemmat välttämättä pärjää niiden omien aikuistuvien ja omia rajojaan hakevien nuorten kanssa. Voi olla ties millaisia synkeitä pohjavirtoja liikkeellä siellä perhedynamiikassa ja tyttöjen on parempikin saada asua poikaystävän turvissa.