35-vuotiaana ensimmäinen lapsi. Onko sinusta vanha äidiksi?

Vanha mihin verrattuna?

En tiedä, yleisesti?

Ihan normaali ikä, emme elä enää kivikaudella, missä lapset on tehtävä 15-vuotiaana jotta ehtii saada ne aikuisiksi ennenkuin kuolee joskus nelikymppisenä :) 

Kiitos. :)

Itsekään en pidä hyvänä sitä, että 15-vuotiaat saisivat lapsia koska hehän ovat ala-ikäisiä lapsia vielä itsekin! Vanhin lapsistani on 18 ja nuorimmainen 10-vuotias ja olen sitä mieltä, että jos mun täysi-ikäinen tyttäreni haluaisi nyt täysi-ikäisenä lapsen niin ei kun siitä vaan, se on hänen asiansa ja minä olisin iloinen ja onnellinen isoäiti, mutta jos olisi 15-vuotiaana saanut lapsen niin en olisi kyllä tykännyt hyvää... Vaikka varmasti olisin lastani rakastanut silloinkin ja samoin lapsenlastani.

Et tietenkään ole liian vanha. Toki 43-vuotias alkaa olla jo iäkäs äiti, mutta tosaalta, jos kerran raskauduit ja jaksat yövalvomiset jne, niin mikäs siinä!

Oma äitini oli 40-v kun synnyin 70-luvulla, silloin se ikä oli korkea äidiksi, nykyään sen ikäisiä äitejä on enemmän. Eräs perhetuttu sai aikoinaan ainokaisen vauvansa 42-vuotiaana ja ihan hyvin on jaksellut. Oma äitini sanoi että osittain on pysynyt nuorekkaana sen takia kun sai vauvan vielä vanhemmalla iällä.

Kaikki ei vaan voi tehdä lapsia nuorena. Mutta ihmisestä se on kiinni, milloin on siihen valmis. Elämäntilanteet eivät ole samoja. Myös esim. 23-vuotias on ihan aikuinen ihminen ja useimmat selviävät hyvin.

No, itse olen persoonaltani sellainen aika ikinuori ja pyrin myös ulkonäön pitämään aika lailla sellaisena, koska olen 43-vuotiaana vasta toisen lapseni saanut niin äidin täytyy sitten pysyä nuorekkaana, ei saa olla vanha ja rupsahtaa. :)

Mulla ois kyllä ollut jo aikaisemminkin mahdollisuus hankkia lapsia, mutta en vain halunnut. Halusin elää rauhassa omaa aikuisen ihmisen elämää ilman lapsia ja sitten olin myös aika pinnallinen ihminen, ulkonäön halusin pitää mahdollisimman tip top kauan ennen lasten syntymää.

32-vuotiaana tapasin vasta sitten nykyisen mieheni ja aloitimme seurustelu suhteen. 35-vuotiaana syntyi meidän molempien ensimmäinen lapsemme eli 34-vuotiaana oli mun ensimmäinen raskaus. Odotusaikanakin pyrin pitämään huolta ulkonäöstä ja samoin raskauden jälkeen. Nyt yli 50-vuotiaana ihmisenä sitä kuitenkin alkaa hyväksymään vanhenemisen pikku hiljaa, koska ei kukaan voi ikuisesti pysyä siinä seksikkään nuoren naisen muotissa, mutta yrittää kuitenkin silti siinä sivussa huolehtia ulkonäöstään ja terveydestään.

Ja olenko jossain edes kommentoinut jotain 23-vuotiaista ihmisistä? Tietääkseni en. Niin päivän selvä asiahan se on että 23-vuotias on nuori aikuinen ja valmis vastaamaan halutessaan vauvasta. Puhuinkin ennemmin näistä jotka saa teini-ikäisenä lapsen, tarkennetaan siis ala-ikäisenä, kun pitäisi vielä olla omien vanhempiensa lapsia. Sellaista minä en oikein hyväksy.

23-vuotiaana elämäni oli nuoren naisen elämää: irtosuhteita, biletystä, pidempiäkin parisuhteita jne. Ennen nykyisin mieheni tapaamista mulla oli esimerkiksi 5 vuoden parisuhde takana jossa myöskin avoliitto, mutta ero tuli 31-vuotiaana ja sitten kerkesin siinä vuoden olla sinkkuna, ennen kuin löytyi 32-vuotiaana uusi ja nykyinen mieheni. :)

Itse olen 46v kolmen jo aikuisen lapsen äiti ja kolmen lapsenlapsen .Sain ensimmäisen 20vuotiaana ja olen kyllä tyytyväinen kun tein lapset nuorena. Nyt on aikaa matkustella ja ihan vaan viettää omaa aikaa mieheni kanssa. Ja kun omat vanhempani alkavat tarvita apua niin on voimia siihen. Olisi kamalaa 50-kymppisenä kärsiä vaihdevuosista ja tapella murkkuikäisen kanssa.

Hmm... Mä sain kuopuksen 35 vuotiaana ja olin kyllä sen kanssa niin poikki etten kyl kenellekään suosittele. Mut tiedän kyllä äitejä jotka on jaksaneet hyvinkin. Itse olen nyt 40v ja kuopus lähtee eskariin. Elämä helpottuu koko ajan. Olisi kauheaa ajatella että parin vuoden päästä aloittaisin koko rumban uudestaan.

Et todellakaan ole.

Eipä se Ruotsin Victoriakaan ollut kaksikymppinen ensimmäistä tehdessä. Eikai "liian" vanha?

Meidän esikoisen murrosikä oikeastaan sijottui ikävuosille 11-13v. oli siis nopeasti kehittynyt tyttö, kun kuukautisetkin alkoivat jo 4 luokalla eli tuolloin minä olin 46-48vuotias kun käytiin meidän kotona tuota pahinta painia läpi ja sitten alkoi helpottamaan. 16-vuodesta ylöspäin en ole oikeastaan huomannut hänessä enää murrosiän piirteitä, vain ajatusmaailman aikuistumista pikku hiljaa tähän päivään saakka. Toisen lapsemme kanssahan se murrosikä on vasta nyt edessä päin, neljännelle luokalle menevä tänä vuonna ja sukupuoleltaan vielä poika... eli tulossa sitten siinä mulle/meille vastaan ihan jotain uutta. Mutta eiköhän siitäkin selvitä, kaikesta huolimatta. :)

Oma tyttäreni on enemmän kirjoittaja 10 tapainen, hän haluaisi kanssa lapsensa nuorempana. Ei vielä, mutta joskus 20v jälkeen voisi alkaa vakavammin niitä harkita.

Mutta kuule, kyllä mekin ukon kanssa saadaan omaa aikaa ja myös matkustella vaikka ollaankin saatu lapsemme 35, 43v. Vanhimmainen lentää nyt tänä vuonna pois pesästä omilleen, omista haluistaan ja nuorimmainen tietty jää vielä pidemmäksi aikaa asumaan kotiin, mutta siitä huolimatta sitä omaa aikaa saa järjestettyä ja pääsee matkailemaan vai mitenkä luulet, kun vastuu ja elatusvelvollisuus on lapsista seuraavan 18v ajan hänen syntymästään lähtien yleensä vanhemmilla, niin eletäänkö näissä kaikissa perheissä sitten niin iästä riippumatta se seuraavat 18v neljän seinän sisällä tai 24/7 niiden lasten kanssa? Ei varmasti. Olisi tuossa muuten varmaan jo aika moni parisuhde aika hajalla.

Esimerkiksi mulla oli rahaa 35-vuotiaana paljon enemmän, mitä parikymppisenä oli ja oli myös säästöjä, kun ei ollu tarvinnu paljon tuhlailla ja hurvitella kun oli elänyt normaalia keskiverto elämää. Sitten kun lapset synty, niin alko sitä rahan menekkiäkin tulemaan ja oli hyvä, että talous oli meillä molemmilla vanhemmilla siinä vaiheessa jo tukevasti kunnossa ja muutenkin oltiin kasvettu 100% aikuisiksi ihmisiksi. :)

Mutta mitään tarvetta ei ole tuomita joo nuorempana lapsiaan hankkivia, ihan iloinen ja hyvä juttu sekin ja oma lapseni tulee luultavasti kuulumaan siihen skaalaan niin niin..

On vanha, olet eläkkeellä kun nuorin lapsesi muuttaa pois kotoa. Ei paljon tarvitse lasten lasten mummia muistella jos meinaavat yhtä vanhana lapsia hankkia

Riippuu ihmisestä. Jotkut naiset ovat parhaimillaan äidiksi jo parikymppisinä, jotkut jaksavat tai kokevat olevansa parhaimmillaan vasta nelikymppisinä. Ei ole olemassa liian vanhaa eikä liian nuorta, koska riippuu aina ihmisestä. Toki 15-vuotias on aika nuori ja lapsi itsekkin, mutta kypsimmät viisitoista vuotiaat voivat olla parempia kuin villit 30 vuotiaat.

11,

Itse olen kyllä jaksanut molempien lasteni kanssa ihan hyvin. :) Ehkä se johtuu geeneistä? Tai sitten siitä että olen ollut aina kova treenaamaan ja urheilemaan? Ikä tietysti olennaisesti vaikuttaa siihen jaksamiseen vähän... Mutta on se jaksaminen kyllä monesta muustakin asiasta kiinni. :) Tosin tottakai jaksoin 35-vuotiaana vauvan kanssa paremmin, kuin 43-vuotiaana. Silti selvisin. Nythän nuo on jo aika itsenäisiä, nuorimmainenkin kun 10-vuotias...

Toinen lapsi kyllä tuli enemmän meillä ensimmäisen toiveesta. Halusi pikkusiskon tai veljen, kun oli siihen asti kasvanut ainoana lapsena ja me sitten lämpesimme hänen isänsä kanssa ehdotukselle, koska sisarrus on kuitenkin tosi tärkeä juttu jne. :) Raskaus kyllä aika lailla pelotti 42-vuotiaana, ajattelin että mitäs nyt jos joku menee pieleen ja toista ei enää tulekkaan korkean ikäni takia, mutta onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin ja 43-vuotiaana syntyi terve poika vauva v.-03!

Tuntui myös tosi hienolta että meidän esikoinen sai olla niin lähellä vauvan odotuksessa mukana. Kun hän oli 7-vuotias ekaluokkalainen kun minä aloin odottamaan meidän toista lasta. :) Pääsi tosi läheltä seuraamaan raskautta, melkein synnytyssaliin saakka ja kiva kun ymmärsikin siitä jotain, eikä ollut kuin tietämätön 2-vuotias, vaikka ei sekään olisi ollut huono juttu. Pääasia että tuli kaksi ihanaa, tervettä lasta. :)

Eikös se eläkeikä ole nykypäivänä joku 63 tai 65-vuotta?

Joten, kun nuorimmainen lapseni täyttää 18v, minä ja hänen isänsä ollaan sillon 61-vuotiaita joten jos toimii siskonsa tavalla ja muuttaa 18-vuotiaana pois kotoa, niin kyllä kerkeää muuttaa kotoa pois ennen kun minä olen eläkeläinen. :) Minusta ja isästään tulee vasta eläkeläisiä kun hän on 20 tai 22-vuotias... ja mitäpä sitten? Jos on liian vanhat vanhemmat, niin on hänellä kuitenkin edelleen olemassa se upea 26-vuotias isosiskokin. :)

Olen samaa mieltä myös tuosta että jotkut kypsät 15-vuotiaat voi olla parempia vanhempia kuin villit 30-vuotiaat ja oma tyttäreni olisi aivan selvästi kuulunut tuohon kastiin. Hänestä olisi varmasti tullut kypsä ja hyvä äiti 15-vuotiaanakin..

Mutta!

Silti voin sanoa, että on lapsessani ihan selvää kasvua tapahtunut siitä kun hän oli yhdeksännellä luokalla niin kun vertaa tähän päivään jollon hän on 18-vuotias ja näin sen kuuluu ollakin eli onhan se ihan hyvä juttu, ettei ne kypsimmätkään 15-vuotiaat saisi vielä niitä lapsia. Sitten niitä lapsenteko juttuja kerkeää ihan hyvin harkita 18-vuodesta ylöspäin ja mieluiten 20, kun on eletty oma teini-ikä alta pois.

35-vuotiaana naisen hedelmällisyys alkaa heiketä ja raskaaksi tulo vaikeutua. Naisen munasolut ovat parhaimman laatuisia 20-30-vuotiaana. 40-vuotiaalla naisella on kaksi kertaa suurempi riski sairastua esimerkiksi raskausdiabetekeen kuin 20-vuotiaalla. 

Meillä oltiin 36/37 kun ensimmäinen lapsi syntyi, meidän poika on ollut todella helppo lapsi vaikean alun jälkeen, iloinen touhukas, nopea oppimaan uusia asioita, jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut viisaampaa tehdä lapsi aikaisemmin, mutta näillä mennään.