Lue keskustelun säännöt.
RV5
04.08.2013 |
Tajusin viime viikolla olevani raskaana ja eilen illalla varmistin asian tekemällä testin. Tiistaiksi olen varannut keskusteluajan terveydenhoitajan kanssa, jonka jälkeen pääsen lääkärin puheille ja lääkäriltä saan lähetteen raskaudenkeskeytykseen.
Tämä oli siis ensireaktioni ja toimintasuunnitelmani, kun sain tietää olevani raskaana. Nyt en ole enää ihan varma. Ainoat syyt keskeytykseen ovat:
- edellisessä raskaudessa koettu hyperemeesi (joka oli aivan kamalaa)
- edellisessä raskaudessa koettu raskausmyrkytys
- rankka vauva-aika, lapsi nyt 2-vuotias ja herää edelleen useamman kerran yössä
- ja ennenkaikkea se, että olen yrittäjä, enkä voi pitää kuin muutaman päivän äitiyslomaa, enkä ymmärrä mihin lapsen sitten laittaisin
Miksi minun sitten pitäisi pitää lapsi?
- olen naimisissa ja suhde on suhteellisen tasapainoinen
- olisi mukavaa, jos lapsella olisi sisarus
Mulla on muutama päivä aikaa päättää asiasta. Olin ajatellut elämääni yhden lapsen äitinä ja koen abortin olevan tilanteessani tavallaan väärin. Tiedän, että tämä on tyhmä paikka kysyä mielipiteitä, koska saanen niin paljon ikäviä vastauksia (luulen), mutten kehtaa tästä kenellekään puhua. Oletteko te tehneet keskeytyksen "yhtä kevein perustein"?
Kommentit (11)
No keskustele miehesi kanssa? Olisiko miehen mahdollista olla lapsen kanssa vauva-aikana? Onko yrittäjyys sinulle todellakin tärkeämpää kuin vauva? Jos listaatte vielä rauhassa yhdessä miehesi kanssa plussat ja miinukset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen keskustellut kyllä mieheni kanssa, eikä hänkään oikein voi olla kotona. Ja kyllä, työni on minulle todella tärkeä. Jos lapsen pidän, niin toki sopeutan työtilanteen siedettäväksi. Minä vaan inhoan raskaanaoloa ja sitä pahoinvointia. Minä inhoan herätä keskellä yötä hyssyttelemään lasta ja tehdä silmät ristissä töitä. Minusta on hankalaa lähteä minnekään, jos pitää kuljettaa lasta mukana ja kaikki lomareissut yms. oma elämä jää taas vuosiksi.
[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 15:33"]
Olen keskustellut kyllä mieheni kanssa, eikä hänkään oikein voi olla kotona. Ja kyllä, työni on minulle todella tärkeä. Jos lapsen pidän, niin toki sopeutan työtilanteen siedettäväksi. Minä vaan inhoan raskaanaoloa ja sitä pahoinvointia. Minä inhoan herätä keskellä yötä hyssyttelemään lasta ja tehdä silmät ristissä töitä. Minusta on hankalaa lähteä minnekään, jos pitää kuljettaa lasta mukana ja kaikki lomareissut yms. oma elämä jää taas vuosiksi.
[/quote]
Eiköhän se vastaus ole tässä.
Harmi vaan sen 2-vuotiaan kannalta, että ajattelet lapsista ja heidän kanssaan elämisestä noin. Toivottavasti hänelle ei tule kovin yksinäistä lapsuutta.
Tee abortti.
Lapsi ei valitse syntyä, sinä valitset tehdä hänet tähän maailmaan ja olet sen myötä velvollinen tarjoamaan hänelle parhaan mahdollisen alun elämään.
oisitpa ap miettiny jo ekan kohdalla tehdä abortin.kuulostat aivan liian itsekeskeiseltä ihmiseltä....."Minä vaan inhoan raskaanaoloa ja sitä pahoinvointia. Minä inhoan herätä keskellä yötä hyssyttelemään lasta ja tehdä silmät ristissä töitä. Minusta on hankalaa lähteä minnekään, jos pitää kuljettaa lasta mukana ja kaikki lomareissut yms. oma elämä jää taas vuosiksi." minäminäminäminäminäminä minä minä eikä kukaan muu....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oisitpa ap miettiny jo ekan kohdalla tehdä abortin.kuulostat aivan liian itsekeskeiseltä ihmiseltä....."Minä vaan inhoan raskaanaoloa ja sitä pahoinvointia. Minä inhoan herätä keskellä yötä hyssyttelemään lasta ja tehdä silmät ristissä töitä. Minusta on hankalaa lähteä minnekään, jos pitää kuljettaa lasta mukana ja kaikki lomareissut yms. oma elämä jää taas vuosiksi." minäminäminäminäminäminä minä minä eikä kukaan muu....
Minä hoidan kyllä lapseni hyvin. Leikin, leivon ja käyn sienessä hänen kanssaan, luen satuja, laulamme, tanssimme ja rakastan häntä. Koen vain kaiken hyvin raskaaksi. En todellakaan toivo, että olisin tehnyt keskeytyksen silloin. Olen iloinen lapsestani ja lapsenikin on mielestäni onnellinen ja tasapainoinen. Minä pelkään kuitenkin kovasti raskautta. Olin siis yöt nesteytyksessä, laihduin 14 kiloa ja viimeiset 2 kuukautta makasin sairaalassa, enkä saanut liikkua (raskausmyrkytys). Koko ajan tarkkailtiin vointiamme ja synnytys käynnistettiin neljä viikkoa ennen laskettua aikaa, koska molempien henki oli vaarassa. Minä ihan OIKEASTI PELKÄÄN ja siksi siis inhoan raskaanaoloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta siis vielä. Laitoin juuri tekstiviestin miehelleni, jossa sanoin, että en perunut aikaa terveydenhoitajalle ja näen ainoaksi vaihtoehdoksi keskeytyksen. Musta tuntuu todella kamalalta, mutta näin olen parempi äiti kaksivuotiaalleni. AP
Sinulle on jäänyt trauma ekasta raskaudesta, siihen päälle vaikea vauva-aika. Puhu ne asiat selväksi.
Jos et halua tätä lasta, tee abortti. Joillekin riittää yksi lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pläääh, luulin et tää olis joku raviketju.
Olen miettinyt asiaa koko viikonlopun. Tiedättekö kenen kanssa asiasta voisi keskustella? Itse teen toki päätöksen, mutta onko joku puhelin tms., josta saisi keskusteluapua?
Tiedän kyllä, että tämänkaltaisen päätöksen tekeminen ei saakaan olla helppoa.