Lue keskustelun säännöt.
anoppi (suosittu aihe)
02.08.2013 |
Anopin ja apen lapset eivät pidä heistä ja näyttävät sen. Lapsuudesta on heille jäänyt paljon traumoja, joita käydään läpi jopa ammattiavun kanssa. Kotona niistä ei voi puhua, koska anoppi ja appi kieltävät kaiken ja sulkeutuvat.
Isovanhempina ovat ihan hyviä. Varmaan jollain lailla yrittävät korjata virheitä, joita tekivät itse nuorina vanhempina. Yritän olla ihminen ja antaa lapseni heidän hoitoonsa, mutta joku panee vastaan. Heillä ei ole joissain asioissa mitään käsitystä kasvatuksesta tai siitä ylipäänsä mitä taaperon kanssa voi tehdä (on tullut jopa vaaranpaikkoja). Sanominen ei auta, he eivät kuuntele. Ja siis tämä piirre ei ole mikään normaali "he eivät kuuntele"-valitus, vaan todella kummallinen! Siis aivan kuin ei mitään sanoisikaan, ei mitään reaktiota tai vastakaikua. Se on yksi asia, mistä lapsuudenkodissa on kärsitty, mutta vain yksi monesta.
Toi kasvatuskyvyn puute on ihan ok ja sen kanssa voin kyllä elää, koska kasvatusvastuu on meillä vanhemmilla, isovanhempien rooli onkin mun mielestä tarjota hyvää ja mukavaa aikaa, mutta jos me kiellämme jotain, sen pitäisi pitää koko ketjun läpi.
Nää ei ole tavattomia juttuja, kun lukee palstaa, niin monella tuntuu olevan ongelmia vähintään sen pelätyn anopin kanssa. Mulla erikoiseksi tilanteen tekee se, että heidän omat lapset ovat paljon enemmän vastaan kuin minä. Varmaan, koska olen oppinut tuntemaan heidät sellaisina, mitä ovat nyt. Minulle on puhuttu kaikki lapsuudesta kyllä ja kaikki lapset puhuvat samoja asioita, eli ei ole keksittyä ja ne piirteet ovat nähtävissä vanhemmissaan vieläkin. Olen menettänyt täysin kunnioituksen ihmisiä kohtaan, mutta varsinkin anopin kanssa tunnen jopa ystävyyttä, tulen toimeen oikein hyvin ja välillä säälin, koska kokee niin paljon vihamielisyyttä lastensa suunnalta.
Miestäni kunnioitan suuresti ja hän saa päättää miten paljon aikaa kestää viettää kotitalossaan. Joskus näen heitä yksin lapsemme kanssa. Se on ihan ok miehelleni, ei hän lapseltaan mummoa ja ukkia halua riistää. Tilanne on silti vaikea.
Kommentit (8)
Miksi pitää väkisin olla? Minulla oli kusipäinen äiti, joka missasi sen mummiksi pääsyn jo vuosikymmeniä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä vähän sama homma. Mies ei vapaaehtoisesti ilmoittanut edes raskaudestani äidillensä. Anoppi on tehnyt monta uskomatonta kajahdusmokaa ja saanut molemmat lapsensa laitoshoitoon loistavalla kasvatustyöllä, että sinänsä ymmärrän, miksi lapset eivät äidistään piittaa. Toisaalta sitten itselle tulee mielipaha, kun se reppana kuitenkin yrittää ja selkeästi välittää. En kyllä uskaltaisi anopille kohta syntyvää lasta jättää hoidettavaksi, mutta eipä onneksi tarvikkaan, kun on se 400 km välissä.
Anoppi on myös minua kohtaan töykeä ja puolivihamielinen. Tekee muunmuassa siitä hirveää numeroa, että olen vain avominiä. Minua tietyllä tasolla käytös loukkaa, mutta jotenkin silti sympatisoin sitä kääkkää. Kun ei se varmaan tahallaan ole typerä ja tokkopa se tahallaan kersansa kieroon kasvatti. Vaikeaa. Sympatiat APlle.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 08:22"]
Olen eri mieltä tuossa "vanhempien kielto menee koko ketjun läpi". Ei tuo onnistu päivähoidossa olevien lasten kanssa muutenkaan, miksi siis onnistuisi isovanhempien kanssa.
Jos lastenlapset ovat isovanhemmilla ja vanhemmat muualla, ei isän ja äidin mielipiteellä ole mitään merkitystä. Ei sillä ole päiväkodissakaan eli sinä voi vaatia jotain asioita, mutta niitä ei tarvitse noudattaa. Jos et uskalla lapsia mummolaan jättää, älä jätä. Jos jätät, ei sinulla ole sananvaltaa siihen, mitä tekevät, kunhan lakia ei rikota.
[/quote]
Joo en mä tosta ole numeroa nostanut useinkaan, mutta he tekevät sen niin, että vaikka me oltais just kielletty joku asia, niin meidän paikalla ollessa tekevät toisin ja antavat periksi, koska haluavat lapsenlapsen pitävän heistä. Käytös on hyvin läpinäkyvää ja ymmärrän, että heillä on tarve tuntea itsensä tärkeiksi ja rakastetuiksi.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 08:49"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 08:22"]
Olen eri mieltä tuossa "vanhempien kielto menee koko ketjun läpi". Ei tuo onnistu päivähoidossa olevien lasten kanssa muutenkaan, miksi siis onnistuisi isovanhempien kanssa.
Jos lastenlapset ovat isovanhemmilla ja vanhemmat muualla, ei isän ja äidin mielipiteellä ole mitään merkitystä. Ei sillä ole päiväkodissakaan eli sinä voi vaatia jotain asioita, mutta niitä ei tarvitse noudattaa. Jos et uskalla lapsia mummolaan jättää, älä jätä. Jos jätät, ei sinulla ole sananvaltaa siihen, mitä tekevät, kunhan lakia ei rikota.
[/quote]
Joo en mä tosta ole numeroa nostanut useinkaan, mutta he tekevät sen niin, että vaikka me oltais just kielletty joku asia, niin meidän paikalla ollessa tekevät toisin ja antavat periksi, koska haluavat lapsenlapsen pitävän heistä. Käytös on hyvin läpinäkyvää ja ymmärrän, että heillä on tarve tuntea itsensä tärkeiksi ja rakastetuiksi.
[/quote]
Sinä olet paikalla, sinä kasvatat. Vika ei ole anopissa vaan sinussa, jos et omasta lapsestasi huolehdi. Jos anoppi antaa periksi, et nähtävästi ole paikalla, koska lapselle ehtii hyvin sanomaan ei ennen kuin anoppi myöntyy.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 09:52"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 08:49"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 08:22"]
Olen eri mieltä tuossa "vanhempien kielto menee koko ketjun läpi". Ei tuo onnistu päivähoidossa olevien lasten kanssa muutenkaan, miksi siis onnistuisi isovanhempien kanssa.
Jos lastenlapset ovat isovanhemmilla ja vanhemmat muualla, ei isän ja äidin mielipiteellä ole mitään merkitystä. Ei sillä ole päiväkodissakaan eli sinä voi vaatia jotain asioita, mutta niitä ei tarvitse noudattaa. Jos et uskalla lapsia mummolaan jättää, älä jätä. Jos jätät, ei sinulla ole sananvaltaa siihen, mitä tekevät, kunhan lakia ei rikota.
[/quote]
Joo en mä tosta ole numeroa nostanut useinkaan, mutta he tekevät sen niin, että vaikka me oltais just kielletty joku asia, niin meidän paikalla ollessa tekevät toisin ja antavat periksi, koska haluavat lapsenlapsen pitävän heistä. Käytös on hyvin läpinäkyvää ja ymmärrän, että heillä on tarve tuntea itsensä tärkeiksi ja rakastetuiksi.
[/quote]
Sinä olet paikalla, sinä kasvatat. Vika ei ole anopissa vaan sinussa, jos et omasta lapsestasi huolehdi. Jos anoppi antaa periksi, et nähtävästi ole paikalla, koska lapselle ehtii hyvin sanomaan ei ennen kuin anoppi myöntyy.
[/quote]
Tällaisessa tilanteessa saa muuten sen "tyhmän äidin" maineen aika helposti. Oma anoppini antoi joskus suklaa-allergiselle (anoppi tiesi tämän) 2,5-vuotiaalle pussillisen "joulukuusenkoristesuklaapalloja" ennen kuin ehdin näkemään. Jouduin itse olemaan se ikävä äiti, kun otin pussin pois lapselta. Mitä ihmettä 3-vuotias noilla olisi edes tehnyt? Ei ollut kuusta, johon niitä palloja ripustettiin (ahdas väliaikaisasunto), ei saanut syödä (se allergia) ja leikkiäkään niillä ei voinut. No enemmän tämä oli ajattelemattomuutta, mutta tiedän, että sellaisia isovanhempia on, jotka tietoisesti tekevät vastaavaa. Tai salaa syöttävät lapselle keksejä tai karkkeja vaikka äiti on kieltänyt (esim. syystä, että kohta syödään ja keksiensyönti juuri ennen ruokailua ei ole järkevää).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 09:52"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 08:49"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 08:22"]
Olen eri mieltä tuossa "vanhempien kielto menee koko ketjun läpi". Ei tuo onnistu päivähoidossa olevien lasten kanssa muutenkaan, miksi siis onnistuisi isovanhempien kanssa.
Jos lastenlapset ovat isovanhemmilla ja vanhemmat muualla, ei isän ja äidin mielipiteellä ole mitään merkitystä. Ei sillä ole päiväkodissakaan eli sinä voi vaatia jotain asioita, mutta niitä ei tarvitse noudattaa. Jos et uskalla lapsia mummolaan jättää, älä jätä. Jos jätät, ei sinulla ole sananvaltaa siihen, mitä tekevät, kunhan lakia ei rikota.
[/quote]
Joo en mä tosta ole numeroa nostanut useinkaan, mutta he tekevät sen niin, että vaikka me oltais just kielletty joku asia, niin meidän paikalla ollessa tekevät toisin ja antavat periksi, koska haluavat lapsenlapsen pitävän heistä. Käytös on hyvin läpinäkyvää ja ymmärrän, että heillä on tarve tuntea itsensä tärkeiksi ja rakastetuiksi.
[/quote]
Sinä olet paikalla, sinä kasvatat. Vika ei ole anopissa vaan sinussa, jos et omasta lapsestasi huolehdi. Jos anoppi antaa periksi, et nähtävästi ole paikalla, koska lapselle ehtii hyvin sanomaan ei ennen kuin anoppi myöntyy.
[/quote]
En toki kiellä kasvatusvastuutamme. Luitko ajatuksella? En itse antaisi lapselle jotain vanhempien kaikkien paikalla ollessa kieltämää asiaa vaikkapa sillä aikaa, kun vanhempi poistuu vessaan. Ap
Meillä anoppi ei tee mitään ilman lupaani. Kiva jättää lapset hoitoon, kun vartin välein tulee soitto, että saako antaa sitä tai tätä. Ja pitkälle yöhön soittelee, että nyt kun ei lapsi nuku, niin mitä on lupa tehdä. Ja jos ei vastata yhdestä puhelimesta niin soittaa toiseen ja jos ei sieltäkään vastata, lähtee miehen siskolle "turvaan", että on kaksi aikuista lapsia vahtimassa. Meille ei tietenkään ilmoita, että on 50 km päässä, koska "ettehän te vastaa puhelimeen, ei teille soittaa kannata".
Olen eri mieltä tuossa "vanhempien kielto menee koko ketjun läpi". Ei tuo onnistu päivähoidossa olevien lasten kanssa muutenkaan, miksi siis onnistuisi isovanhempien kanssa.
Jos lastenlapset ovat isovanhemmilla ja vanhemmat muualla, ei isän ja äidin mielipiteellä ole mitään merkitystä. Ei sillä ole päiväkodissakaan eli sinä voi vaatia jotain asioita, mutta niitä ei tarvitse noudattaa. Jos et uskalla lapsia mummolaan jättää, älä jätä. Jos jätät, ei sinulla ole sananvaltaa siihen, mitä tekevät, kunhan lakia ei rikota.