Olen 18v ja haluan lapsen, olenko liian nuori?

Jos mietytttää onko liian nuori, niin silloin on. Ja typerää varsinkin jos aiot hommaan ilman miehen suostumusta!!!

Mun kaveri sai lapsen 19-vuotiaana, oli neljä vuotta kotona lapsen kanssa, hiukan sivussa opiskeli. Sitten huomasi, että nuoruus on valumassa hukkaan. Lapsi hoitoon mummolle ja miehelle, josta erosi koska suhde oli liian kaverillinen. Sitten bilettämään. Biletystä ja matkustelua jatkunut nyt monta vuotta. 

miten asiaan suhtautuu mahdollinen lastesi isä?

mikä elämä muka pilalle. Olipas Rumasti sanottu.

Vierailija kirjoitti:

Ei sillä iällä ole niin väliä, mutta olis hyvä olla naimisissa ja ainakin toisella vakituinen työpaikka tai muuten turvattu toimeen tulo ja parisuhde vakaalla pohjalla. Ja tietty riittävät kotitaloustaidot ja asuminen lapsiperheelle sopiva.

Mitä se naimississa olo tähän liittyy?

Et ole 18 v, olet Mirja 45 v Vantaalta, jonka elämänhallinta oli koko nuoren aikuisuuden niin surkeaa, että pääsit perustamaan perheesi vasta 40 v iässä. Nyt esiinnyt nuorena naisena koska heikko itsetuntosi näkee äitiyden kilpailuna ja haluat vakuuttaa kaikille, että vanha äiti on nuorta parempi. "nuoren bilejalka vipattaa eikä keskity lapseensa, lapsi otetaan huostaan jne". Etkä todellakaan ole yksi niistä täyspäisistä koulutetuista uraäideistä, jotka eivät ehtineet perustaa perhettä parikymppisinä. Olet vanha wt.

Kauanko olette seurustelleet ja missä jamassa on parisuhde? Entä taloudellinen tilanne? Näitä asioita kannattaa miettiä.

Olet vielä lapsi itsekin

Älä tee sitä!

Siis oliko suunnitelmasi se, että jätät salaa pillerit syömättä, tulet "yllättäen" raskaaksi, sitten miesystävä rakastuu tulisesti ja kosii kyynelsilmin polviltaan ja elätte hänen tuloillaan onnellisina elämänne loppuun saakka?

Lapsia voit hankkia sitten, kun tiedät että pärjäät niiden kanssa yksinhuoltajana. Se on aika monenkin naisen kohtalo sen jälkeen kun se "Ihana jätkäkaveri" lähtee kyllästyttyään lapsiperheen arkeen. Sinulla ei ole edes toisen asteen tutkintoa, ja korkeakoulusta ei kannata haaveilla yh:na. Vai oletko varmistanut vanhemmiltasi, että he ovat valmiita luopumaan vapaa-ajastaan sinun itsekkäiden päätöstesi takia.

Se riippuu täysin yksilöstä. Jotkut eivät koskaan ole tarpeeksi kypsiä vanhemmaksi, ja se kypsyys ei tarkoita mitään vakavamielisyyttä, vanhemmuutta on erilaista.

Minä sain esikoisen 20v. ja olin varmasti yhtä valmis äidiksi kuin kuka tahansa ensikertalainen. Jokainen nainen on hiukan epävarma ennenkuin sen ensimmäisen lapsen on tehnyt ja huomannut että pärjää. Ongelmia voi tulla vaikka olisi miten kokenutkin monen lapsen äiti, koskaan ei voi tietää.

Kukaan muu kuin sinä itse ei tiedä oletko ap valmis äidiksi vai et.

Vierailija kirjoitti:

Et ole 18 v, olet Mirja 45 v Vantaalta, jonka elämänhallinta oli koko nuoren aikuisuuden niin surkeaa, että pääsit perustamaan perheesi vasta 40 v iässä. Nyt esiinnyt nuorena naisena koska heikko itsetuntosi näkee äitiyden kilpailuna ja haluat vakuuttaa kaikille, että vanha äiti on nuorta parempi. "nuoren bilejalka vipattaa eikä keskity lapseensa, lapsi otetaan huostaan jne". Etkä todellakaan ole yksi niistä täyspäisistä koulutetuista uraäideistä, jotka eivät ehtineet perustaa perhettä parikymppisinä. Olet vanha wt.

Kuusi vuotta sitten...

Hankkisin itse ammatin ja olisin työelämässä pari vuotta ennen kuin alkaisin miettiä lasta. Minusta nuorena lasten tekemisessä ei ole mitään pahaa, mutta 18-vuotiaana oottaisin 2-5 vuotta. Siinä ajassa ehtisi vähän itsenäistyä ja saada työkokemusta. Ja ehkä näkisi vielä sitäkin mihin suuntaan tuo teidän parisuhde on menossa, ikäero on kuitenkin aika huikea vielä teillä kun sinä olet vasta itsenäistymässä ja miehellä taas on käyty läpi se aikuistumisvaihe jollain lailla.