Lue keskustelun säännöt.
Ajatelkaa kuinka ihanaa elämä on!
09.08.2020 |
Siis ihanaa siihen asti kunnes ymmärtää vihdoin sen vuosien pettymysten jälkeen että itsessään on joku rakenteellinen vika kun ihastuu aina niihin joita ei voi saada.
Eli vaihtoehtona on siis vain olla yksin tai tyytyä johonkuhun keneen ei tunne vetoa tai ihastusta.
Silloin elämä ei enää olekaan niin ihanaa, vaan tulee surullinen olo. Tämä ajatus on mielessä päivittäin kun on tyytymissuhteessa tai ihan yksin ollut jo pitkän aikaa!
Onko täällä muita joiden kasvoja vasten tämä on iskenyt kuin märkä rätti? Ennen olin naiivi ja kuvittelin että jossain vaiheess kohtaan kumppanin jossa tunnemme molemminpuoleista ihastusta ja rakkautta, mutta toisin kävi
Kommentit (3)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin me olemme erilaisia. En edes käytä aikaani tällaisen pohtimiseen. Elämässä on paljon muutakin.
Minäkin tajusin tuon asian viime vuonna
Eipä tässä päälle kolmekymppisenä enää voi kurssiaan muuttaa
Toivoisin jossain vaiheessa löytäväni kumppanin jolle on OK että haavailen jostakusta toisesta, ja hän on vain varavaihtoehto