Jos kieltäytyy sairaalapapista niin eikö se ole aika tylyä?

Vierailija kirjoitti:

Miksi siinä vaiheessa pitäisi ryhtyä tekopyhäksi ja huudella pappia apuun? Lienee jokin kuolemanpelon ilmentymä, että ennen loppua yhtäkkiä monia uskonasiat alkavat kiinnostaa; outoa, jos ne eivät ennen koskaan kiinnostaneet. Jonkinlainen paniikkireaktio siis.

Ei ole tekopyhää - kun aika on käsillä, niin kyllä liki jokaista alkaa siinä vaiheessa mietityttämään, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. 

Kristinuskossa ihmisellä on armonaikaa kuolemaansa saakka - ja moni on tullut kuolinvuoteellaan, aivan elämän loppumetreillä  uskoon.  Kuten se  ristin ryöväri, jolle  Jeesus sanoi, että ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin sairaalassa kieltäytyisin papin vastaanotosta, odotan ennemmin lääkäriä.

Miten ne toisensa pois sulkee?

Veikkaanpa, että aika moni odottaa enemmän pappia, kun lääkäri on sanonut että mitään ei ole tehtävissä, elinaikaa on enimmilläänkin vain viikkoja, ja elvytyskieltokin on jo tehty.

Lääkäri voi tehdä paljon sen eteen että viimeiset päiväsi olisivat mahdollisimman tuskattomat. Pappi ei voi.

Uskova pappi voi evankelioida ikuisuutta ajatellen - vasta uskoontulleet oikein säteilevät iloa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi siinä vaiheessa pitäisi ryhtyä tekopyhäksi ja huudella pappia apuun? Lienee jokin kuolemanpelon ilmentymä, että ennen loppua yhtäkkiä monia uskonasiat alkavat kiinnostaa; outoa, jos ne eivät ennen koskaan kiinnostaneet. Jonkinlainen paniikkireaktio siis.

Ei ole tekopyhää - kun aika on käsillä, niin kyllä liki jokaista alkaa siinä vaiheessa mietityttämään, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. 

Kristinuskossa ihmisellä on armonaikaa kuolemaansa saakka - ja moni on tullut kuolinvuoteellaan, aivan elämän loppumetreillä  uskoon.  Kuten se  ristin ryöväri, jolle  Jeesus sanoi, että ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.”

Eli paniikkireaktio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin sairaalassa kieltäytyisin papin vastaanotosta, odotan ennemmin lääkäriä.

Miten ne toisensa pois sulkee?

Veikkaanpa, että aika moni odottaa enemmän pappia, kun lääkäri on sanonut että mitään ei ole tehtävissä, elinaikaa on enimmilläänkin vain viikkoja, ja elvytyskieltokin on jo tehty.

Lääkäri voi tehdä paljon sen eteen että viimeiset päiväsi olisivat mahdollisimman tuskattomat. Pappi ei voi.

Uskova pappi voi evankelioida ikuisuutta ajatellen - vasta uskoontulleet oikein säteilevät iloa. 

Oman kokemukseni mukaan nämä uskoontulleet säteilevät ylimielisyyttä ja tuomitsevuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi siinä vaiheessa pitäisi ryhtyä tekopyhäksi ja huudella pappia apuun? Lienee jokin kuolemanpelon ilmentymä, että ennen loppua yhtäkkiä monia uskonasiat alkavat kiinnostaa; outoa, jos ne eivät ennen koskaan kiinnostaneet. Jonkinlainen paniikkireaktio siis.

Ei ole tekopyhää - kun aika on käsillä, niin kyllä liki jokaista alkaa siinä vaiheessa mietityttämään, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. 

Kristinuskossa ihmisellä on armonaikaa kuolemaansa saakka - ja moni on tullut kuolinvuoteellaan, aivan elämän loppumetreillä  uskoon.  Kuten se  ristin ryöväri, jolle  Jeesus sanoi, että ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.”

Niin sitä täälläkin vaan naureskellaan ja ivaillaan uskonasioille, mutta sitten kun tulee se tosipaikka ja lähdön hetki omalle kohdalle, niin kummasti usein muuttuu ääni kellossa. Menee vetelät housuun ja huudellaan sinne Herran puoleen.

Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Matt 7

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi siinä vaiheessa pitäisi ryhtyä tekopyhäksi ja huudella pappia apuun? Lienee jokin kuolemanpelon ilmentymä, että ennen loppua yhtäkkiä monia uskonasiat alkavat kiinnostaa; outoa, jos ne eivät ennen koskaan kiinnostaneet. Jonkinlainen paniikkireaktio siis.

Ei ole tekopyhää - kun aika on käsillä, niin kyllä liki jokaista alkaa siinä vaiheessa mietityttämään, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. 

Kristinuskossa ihmisellä on armonaikaa kuolemaansa saakka - ja moni on tullut kuolinvuoteellaan, aivan elämän loppumetreillä  uskoon.  Kuten se  ristin ryöväri, jolle  Jeesus sanoi, että ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.”

Niin sitä täälläkin vaan naureskellaan ja ivaillaan uskonasioille, mutta sitten kun tulee se tosipaikka ja lähdön hetki omalle kohdalle, niin kummasti usein muuttuu ääni kellossa. Menee vetelät housuun ja huudellaan sinne Herran puoleen.

Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Matt 7

No mitä se huutelu sitten enää auttaa?

Jokaisella on tietenkin oikeus kieltäytyä, eikä pappi siitä loukkaannu. Muistuttaisin kuitenkin, että sairaalapappi antaa myös ihan ei-uskonnollista keskusteluapua. Uskonnollisista asioista hän juttelee silloin, kun potilas sitä toivoo.

Millä se uskonto pärjää jos kuolemaisillaan olevat rajataan pois?

Pitäisikö sillä tuuballa muka hurmata ihan järjissään olevia aikuisia? Ei tule mitään.

Se päästävä käännyttämään lapsia tai edes juoppoja, niille menee läpi mikä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi siinä vaiheessa pitäisi ryhtyä tekopyhäksi ja huudella pappia apuun? Lienee jokin kuolemanpelon ilmentymä, että ennen loppua yhtäkkiä monia uskonasiat alkavat kiinnostaa; outoa, jos ne eivät ennen koskaan kiinnostaneet. Jonkinlainen paniikkireaktio siis.

Ei ole tekopyhää - kun aika on käsillä, niin kyllä liki jokaista alkaa siinä vaiheessa mietityttämään, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. 

Kristinuskossa ihmisellä on armonaikaa kuolemaansa saakka - ja moni on tullut kuolinvuoteellaan, aivan elämän loppumetreillä  uskoon.  Kuten se  ristin ryöväri, jolle  Jeesus sanoi, että ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.”

Niin sitä täälläkin vaan naureskellaan ja ivaillaan uskonasioille, mutta sitten kun tulee se tosipaikka ja lähdön hetki omalle kohdalle, niin kummasti usein muuttuu ääni kellossa. Menee vetelät housuun ja huudellaan sinne Herran puoleen.

Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Matt 7

No mitä se huutelu sitten enää auttaa?

Riippuu sydämen tilasta, voi auttaa tai voi olla, ettei auta.

Vierailija kirjoitti:

Millä se uskonto pärjää jos kuolemaisillaan olevat rajataan pois?

Pitäisikö sillä tuuballa muka hurmata ihan järjissään olevia aikuisia? Ei tule mitään.

Se päästävä käännyttämään lapsia tai edes juoppoja, niille menee läpi mikä vaan.

Mikä logiikka tässä kysymyksessä on? Eihän se uskonto niistä kuolevista mitään hyödy, kun nehän ehtivät kuolla ennen sitä. Pahimmassa tapauksessa jo samana päivänä. Kaiken "järjen" mukaan turhaa ajan ja vaivan haaskausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi siinä vaiheessa pitäisi ryhtyä tekopyhäksi ja huudella pappia apuun? Lienee jokin kuolemanpelon ilmentymä, että ennen loppua yhtäkkiä monia uskonasiat alkavat kiinnostaa; outoa, jos ne eivät ennen koskaan kiinnostaneet. Jonkinlainen paniikkireaktio siis.

Ei ole tekopyhää - kun aika on käsillä, niin kyllä liki jokaista alkaa siinä vaiheessa mietityttämään, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. 

Kristinuskossa ihmisellä on armonaikaa kuolemaansa saakka - ja moni on tullut kuolinvuoteellaan, aivan elämän loppumetreillä  uskoon.  Kuten se  ristin ryöväri, jolle  Jeesus sanoi, että ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.”

Niin sitä täälläkin vaan naureskellaan ja ivaillaan uskonasioille, mutta sitten kun tulee se tosipaikka ja lähdön hetki omalle kohdalle, niin kummasti usein muuttuu ääni kellossa. Menee vetelät housuun ja huudellaan sinne Herran puoleen.

Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Matt 7

No mitä se huutelu sitten enää auttaa?

Riippuu sydämen tilasta, voi auttaa tai voi olla, ettei auta.

Toisin sanoen koko touhu on placeboa, jonka tarkoitus on rauhoittaa kuolevan hermoja.

Pappi on harvoin lääkäri.

Asia nyt on vain niin, että ihmisellä on Suomessa uskonnonvapaus myös kuolinhetkellään. Eli sairaalapapin tapaamisesta kieltäytyminen on täysin sallittua, vaikka kuuluisi kirkkoonkin, saati, jos ei kuulu. Kuolinvuoteelle voi kutsua ihan kenet tahansa. Se on sitten kokonaan eri asia, pääseekö tai haluaako kutsuttu henkilö tulla. Yleensä uskonnolliset ihmiset ovat aika hanakoita menemään, jos joku heidän ryhmäänsä kuulumaton kutsuu kuolinvuoteelle.

Kyllähän näitä juttuja on, kuinka joku tunnettu merkkihenkilö olisi tullut uskoon kuolinvuoteellaan. Monet tarinat ovat aika epäuskottavia. Ihmisillä vain on taipumus haluta ihailemiaan ihmisiä "omaan taivaaseensa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi siinä vaiheessa pitäisi ryhtyä tekopyhäksi ja huudella pappia apuun? Lienee jokin kuolemanpelon ilmentymä, että ennen loppua yhtäkkiä monia uskonasiat alkavat kiinnostaa; outoa, jos ne eivät ennen koskaan kiinnostaneet. Jonkinlainen paniikkireaktio siis.

Ei ole tekopyhää - kun aika on käsillä, niin kyllä liki jokaista alkaa siinä vaiheessa mietityttämään, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. 

Kristinuskossa ihmisellä on armonaikaa kuolemaansa saakka - ja moni on tullut kuolinvuoteellaan, aivan elämän loppumetreillä  uskoon.  Kuten se  ristin ryöväri, jolle  Jeesus sanoi, että ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.”

Niin sitä täälläkin vaan naureskellaan ja ivaillaan uskonasioille, mutta sitten kun tulee se tosipaikka ja lähdön hetki omalle kohdalle, niin kummasti usein muuttuu ääni kellossa. Menee vetelät housuun ja huudellaan sinne Herran puoleen.

Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Matt 7

No mitä se huutelu sitten enää auttaa?

Riippuu sydämen tilasta, voi auttaa tai voi olla, ettei auta.

Toisin sanoen koko touhu on placeboa, jonka tarkoitus on rauhoittaa kuolevan hermoja.

Eihän lääkkeetkään auta/vaikuta kaikilla samalla tavoin, ei niitä silti luokitella aina placeboiksi. Mehän emme tiedä, mikä noissa on se lopputulos. Jos on pienikin mahdollisuus, että joku sen avulla pelastuu, niin miksi ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäs tuskin itse suunnitteli hautajaisiaan?

Minäkin kieltäytyisin, koska olen ateisti, sitä että millaiset hautajaiset mulle pidetään en tiedä.

Eiköhän ne ole perinteiset kristilliset missä implikoidaan että pääsisit taivaaseen, vaikka kaikki kyllä tietävät ettei niin tule käymään jumalankieltäjille.

Aivan niin, kuten kaikki tietävät, että maailma luotiin kuudessa päivässä.

Ei ole tylyä. Jokainen saa ihan itse valita haluaako keskustella papin kanssa vai ei. Se pappi ei pahastu.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on tietenkin oikeus kieltäytyä, eikä pappi siitä loukkaannu. Muistuttaisin kuitenkin, että sairaalapappi antaa myös ihan ei-uskonnollista keskusteluapua. Uskonnollisista asioista hän juttelee silloin, kun potilas sitä toivoo.

Tämä koskee kaikkia pappeja. Puhutaan uskonnollisista asioista, jos ihminen itse sitä toivoo. Usein puhutaan muista asioista, jotka ovat ko. ihmiselle tärkeitä. Papin kanssa keskusteleminen on luottamuksellista ja pappi kuuntelee kaikessa rauhassa hoitohenkilökunnan kiireen keskellä, siksi tätä vaihtoehtoa usein sairaalassa tarjotaan. :)

T. Pappi

Vierailija kirjoitti:

Miksi siinä vaiheessa pitäisi ryhtyä tekopyhäksi ja huudella pappia apuun? Lienee jokin kuolemanpelon ilmentymä, että ennen loppua yhtäkkiä monia uskonasiat alkavat kiinnostaa; outoa, jos ne eivät ennen koskaan kiinnostaneet. Jonkinlainen paniikkireaktio siis.

Useimmiten kysytään potilaalta haluaako hän puhua papin kanssa, joillekin se on ihan sama ja kuluuhan siinä aikakin jutellessa. Ulkomaillakin jos joudut sairaalaan, niin monissa paikoissa on turistipappi, ja jos yksin on sairastunut vieraassa paikassa vaikkei edes kuolettavasti, on ehkä mukavaa jutella jonkun suomalaisen kanssa. Ei niiden juttujen  tarvitse mitenkään uskonasioita olla.

Vierailija kirjoitti:

Olen kieltäytynyt sairaalapapin palveluista. Sanoin, etten aio kuolla tälläkään kertaa. Enkä kuollut.

Ei tarvitse olla kuolemansairas,eikä edes uskovainen, jotta hyötyisi sairaalapapin kanssa keskustelusta - varsnkin, jos ei ole omaisia, jotka voisivat käydä sairaalassa, Sairaalapappi ei ole mikään uskon tyrkyttäjä, enemmänkin muistuttaa kriisiterapeuttia. Lääkäri ja hoitajat ovat usein niin kiireisiä, ettei heillä ole aikaa antaa keskusteluapua, jos potilas syystä tai toisesta kokee sellaista tarvitsevansa.

Saako tilata Tom Cruisen paasaamaan scientologiasta ja hyppimään penkeillä? Se voisi nostaa mielialaa niin, että omin jaloin pääsee rajatilalaitoksesta ulos.