Miksi itsestään rakastunut ihminen herättää niin paljon vihaa muissa ihmisissä?
Mitä pahaa siinä on, jos joku on tyytyväinen omaan itseensä ja saa jopa positiivista palautetta siitä?
Minulla on kaveri joka alkaa jotenkin aina vähätellä , mitätöidä tai jopa hiljenee kokonaan kun kerron hänelle että esim yksi asiakas (miespuolinen) tuli taas minun kassalle ja kehui että näytän yhdeltä julkisuuden henkilöltä ja kehui mm. silmiäni kauniiksi. Tästä kaverini jotenkin otti itseensä ja sanoi että miksi aina kerron kun joku mies sanoo jotain vastaavaa mulle. Olin ihan häkeltynyt että kuinka se oikeasti kehtaa näyttää noin selvästi kateutensa. Syytön mä siihen olen, että miehet kehuu useinkin koska olen asiakaspalvelutyössä enkä missään suljetussa toimistossa.
Tuntuu ettei ihmisille enää voi puhua mitään kun kaikki otetaan jonain henkilökohtaisena loukkauksena.
Olen oikeasti ihan hiton kyllästynyt.
Miksi ihmiset on tälläisiä?
Kommentit (14)
Sori otsikosta kun piti kirjoittaa itseensä rakastunut.
Omakehua on rasittavaa kuunnella. Jos joku kehui sua, niin ole iloinen mutta älä leuhki sillä muille. Kukaan ei jaksa kuunnella itserakasta ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Omakehua on rasittavaa kuunnella. Jos joku kehui sua, niin ole iloinen mutta älä leuhki sillä muille. Kukaan ei jaksa kuunnella itserakasta ihmistä.
Miksi itseään ei voi rakastaa ilman että pidetään jotenkin ylimielisenä? Ja pitääkö mun oikeasti pitää sisälläni kaikki ilo mitä mun sisällä on vaan koska toinen kadehtii ja haluaisi ilmeisesti itsekin kehuja...
Kyllä, mua kehutaan ihan jatkuvasti,minkä mä sille voin. Ja kyllä, mä ilahdun kaikista ihanista kehuista mitä saan tuntemattomilta. Siinä ei ole mitään pahaa. Täysin tervettä että ilahtuu muiden hyvistä sanoista.
Itserakkauttakin on monta erilaista. On tervettä itserakkautta, ja esim tuollaista leuhkimista, mistä ap kertoo. On muuten tympeetä kuunnella. Mitä muuten ap haet sillä, että joku mies on sua kehunut Tuksun näköiseksi tms?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, mua kehutaan ihan jatkuvasti,minkä mä sille voin. Ja kyllä, mä ilahdun kaikista ihanista kehuista mitä saan tuntemattomilta. Siinä ei ole mitään pahaa. Täysin tervettä että ilahtuu muiden hyvistä sanoista.
On joo ok ilahtua. Se, että jonkun random asiakkaan sanoista pitää alkaa leuhkia kaverille kertoo ettei sulla ole itsetunto kohdillaan.
Mulla on ollut ap:n kaltainen kaveri aikoinaan ja voin sanoa, että sitä jatkuvaa kertomista siitä, kuinka sai kehuja miehiltä ei vaan oikeasti voinut enää terveellä järjellä käsittää. Kysyin mielessäni, miksi hän kokee niin tarpeelliseksi kertoa saamistaan ulkonäkökehuista minulle ja pyörittelin mielessäni sellaisia vaihtoehtoja kuin heikko itsetunto, kovat ulkonäköpaineet, tapa yrittää kilpailla kanssani eli näyttää minulle kuinka hän on se, jota ihaillaan tai sitten ihan täysi ajattelemattomuus eli toisin sanoen mielenköyhyys. Spekulaatioiksi nämä tietenkin jäivät, kun enhän minä toisen ihmisen pään sisälle voi mennä, vaikka kuinka haluaisinkin.
Itsekin sain noihin samoihin aikoihin kehuja, mutta en koskaan kertonut niistä tuolle kaverille. Minusta se olisi ollut aivan äärettömän noloa ja omahyväistä. Hän tosin sai kuulla näistä minun ihailijoistani muuta kautta, kun joku oli puhunut minusta hänen kuullen. En tiedä mitä hän minusta ajatteli, kun en ollut leuhkinut ihailijoillani hänelle, mutta uskon vahvasti, että jos hän oli ollenkaan kykenevä ajattelemaan asioita pintaa syvemmältä, hän ehkä ajatteli minun olevan itsevarmempi kuin miltä päällepäin vaikutin.
Todellista itsevarmuutta kun ei ole se, että tuo itseään jatkuvasti esille milloin milläkin verukkeella.
Jos sulla ei ole kaverisuhteeseen muuta annettavaa kuin kehua itseäsi, niin vaikutat aika rasittavalta?
Kaverisi ehkä keskustelisi mieluummin teidän yhteisistä jutuista. Onko niitä edes vai onko hänen roolinsa ainoastaan kuunnella itsekehujasi?
Valitettavasti näitä itseään esille tuovia ihmisiä on paljon. Ällöttävä piirre ihmisessä. Ex-kavereissani ollut muutama, ja heidän kavereissaan myös. Onneksi tulin kasvaessa järkiini ja lakkasin pitämättä yhteyttä heihin.
Tyhjät tynnyrit kolisee eniten.
Eräs sukulaiseni on korkeasti kouluttautunut, eikä ole koskaan pitänyt meteliä mistään osaamisistaan. Ei ollut kertonut edes omalle äidilleen päässeensä opiskelemaan vaikeapääsyiseen korkeakouluun. Äitinsä sai sitten tietää muuta kautta.
Rakkaus ei koskaan ole se ongelma, vaan muihin vertailu ja sen tuominen esille.
Minä pidän itsestäni juuri sellaisena kuin olen, mutta en koskaan vertaile ketään. Minusta jokainen ihminen on samanarvoinen.
Vain ne kateelliset ja katkerat kaiken vertailijat eivät tätä ymmärrä. He jotka "kokevat tarvetta palauttaa muut maan pinnalle" , huonoitsestuntoiset joille pelkkä tasavertaisuus on uhka.
Vierailija kirjoitti:
F 60.1
Eli eristäytyvä persoonallisuus? Kenellä tämä diagnoosi siis on?
Syökää kanaa !
Zinc