Pian 3-vuotias repii ja lyö muita
Onko kenelläkään kokemuksia/ratkaisumalleja/ennustetta tilanteen kestoon tässä tilanteessa..?
Meillä on pian 3 vuotias tyttö ( 2v 8 kk) ja ongelmana on toisten lasten töniminen ja repiminen. Tulee esiin erityisesti outojen lasten kanssa. On joitakin kavereita pihassa ja ilmeisesti tarhassakin, joiden kanssa leikki sujuu eikä tätä tönimistä tapahdu.
Viime vuonna ja nyt taas lomien jälkeen on tullut päiväkodista palautetta, että toisten lasten kanssa tätä aina joinakin päivinä on enemmän, joinakin vähemmän.
Olemme ihan ymmällämme, koska mitään tällaista väkivaltaista käytöstä lapsi ei kotona näe. Emme myöskään huuda tai toimi tilanteissa itse aggressiivisesti. Joka kerta, kun tällaisessa tilanteessa olemme, niin puutumme ja viemme sivuun ja selitämme ne jorinat, että tuo sattuu, ei saa tehdä noin (siis tiukasti, mutta rauhallisesti ja silmiin katsoen). Nyt viime aikoina on esimerkiksi ennen puistoon/HopLopiin/kylään/mihin vain menoa puhuttu, että ei saa töniä muita ja että muille tulee paha mieli. Jos menee hyvin, niin on myös tosi paljon aina kehuttu.
Ja näitä hyviäkin kertoja on paljon. Sitten taas yhtäkkiä tulee joku outo lapsi tai muu kina jossain hiekkalaatikolla/muussa leikissä ja toinen saa lapiosta päähänsä.
Tällä hetkellä lapsen kanssa on näissä lähipuistoissa se sopimus, että jos tönii/lyö/repii, niin lähdetään pois. Tuntuu ymmärtävän tämän hyvin ja osaa myös itse kerrata säännöt ja jälkikäteen tällaisen poislähtemisen jälkeen puhuu, että niin, tänään piti lähteä puistosta pois, kun tönin/löin sitä toista.
Ongelma ei voi olla edes siinä, että olisi kommunikointiongelmia, koska lapsi puhuu ikäisekseen todella hyvin. Siis jos vertaan lähipihojen / sukulaisten samanikäisiin tai vähän vanhempiinkin, niin puhe on tosi sujuvaa ja sanavarasto laaja (tätä palautetta on tullut neuvolastakin).
Neuvolassa tästä asiasta oltiin sitä mieltä, että kuuluu asiaan. Että pitää rauhallisesti aina tietysti puuttua, mutta menee ohi ajan kanssa. Varsinkin, kun tytöllä on kuitenkin sellaisiakin ikäisiään kontakteja, että yhteiselo on kitkatonta. Sitten on olisi neuvolan mukaan syytä jo ehkä vähän miettiä, jos tyttö ei tulisi kenenkään kanssa toimeen, vaan mäiskisi kaikkia.
Vanhempia/muita aikuisia lapsi ei lyö.
Huh. Olen vaan niin huolissani. Sanotaanhan sitä, että tämäkin kuuluu asiaan ja että alle neljävuotiaalla ei vielä ole empatiakykyä. Surettaa vaan, että jos tuota ei nyt saada loppumaan, niin lapsi päätyy vielä yksin loppuelämäkseen. No joo, on ehkä vähän pitkälle menevä johtopäätös, mutta surettaa kumminkin.
Jotenkin välillä toivoisi, että joku muu lapsista löisi kunnolla takaisin. Siis en tietenkään erityisesti toivo, että omaakaan lasta sattuu, mutta jos ei sitä kukaan tee, niin ei voi oppia, että se oikeasti sattuu. Jos lyö toista hiekkalapiolla, niin eihän sitä lyöjää itseään siinä satu. Ja kun aikuisena ei kuitenkaan halua sitä mennä tekemään, että muksaisisi takaisin. Kun kaikin keinoin koittaa vaan pitää malttinsa. Puuttua siis toki, mutta muuten kuin aggressiivisesti eli jäähyllä ja paikalta poislähtemisellä.
Nurinkurisinta on, että lapsi tuntuu sitten kuitenkin kaipaavan leikkikavereita.
Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta? Miten on mennyt ohi/ mitä olette tehneet?
Kommentit (8)
Onko lapsi siis mennyt nyt samaan vanhaan hoitoon vai onko uudet ympyrät?
Meillä ainakin joskus tuon ikäisenä tuli huitomisongelma, kun poika reagoi uuteen ryhmään pitkän kesäpoissaolon jälkeen. Meni kyllä ohi,kun aikaa kului.
Mutta aika p:stä oli kyllä saada sitä palautetta hoitajilta päivän päätteeksi viikosta toiseen. Että taas se löi sitä ja kiskoi tätä vaatteista. Kun ei itse ollut paikalla. Ei tietenkään, kun olin töissä.
Tsemppiä! En mä olisi vielä niin huolissani, meillä ainakin kävi hyvin.
Onko lapsi siis mennyt nyt samaan vanhaan hoitoon vai onko uudet ympyrät?
Meillä ainakin joskus tuon ikäisenä tuli huitomisongelma, kun poika reagoi uuteen ryhmään pitkän kesäpoissaolon jälkeen. Meni kyllä ohi,kun aikaa kului.
Mutta aika p:stä oli kyllä saada sitä palautetta hoitajilta päivän päätteeksi viikosta toiseen. Että taas se löi sitä ja kiskoi tätä vaatteista. Kun ei itse ollut paikalla. Ei tietenkään, kun olin töissä.
Tsemppiä! En mä olisi vielä niin huolissani, meillä ainakin kävi hyvin.
Onko lapsi siis mennyt nyt samaan vanhaan hoitoon vai onko uudet ympyrät?
Meillä ainakin joskus tuon ikäisenä tuli huitomisongelma, kun poika reagoi uuteen ryhmään pitkän kesäpoissaolon jälkeen. Meni kyllä ohi,kun aikaa kului.
Mutta aika p:stä oli kyllä saada sitä palautetta hoitajilta päivän päätteeksi viikosta toiseen. Että taas se löi sitä ja kiskoi tätä vaatteista. Kun ei itse ollut paikalla. Ei tietenkään, kun olin töissä.
Tsemppiä! En mä olisi vielä niin huolissani, meillä ainakin kävi hyvin.
Siis oudot = vieraat, ennestään tuntemattomat lapset.
Ja ei ole mennyt uuteen hoitopaikkaan. Sama vanha tarha ja vanhat hoitajat. Muutama uusi lapsi siellä on, mutta muuten sama paikka ja ihmiset. Ja siellä hoidossa on siis nyt loman jälkeen kohdistunut myös osin joihinkin vanhoihinkin, jo keväällä samassa ryhmässä olleisiin muihin lapsiin.
Meillä reilu 3v. aloittaa ensi viikolla päiväkodissa ja pelkään kovasti tuota samaa. On koko kesän ollut kovin hankala vieraiden lasten kanssa. Saattaa tönäistä tai irvistää kovin helposti. Itseään vanhempien lasten kanssa tulee toimeen ja tykkää leikkiä siskonsa kanssa. Sisko on siis pian 7 ja kaverit hänen ikäisiään. Siinä porukassa osaa mennä pikkumaskottina hienosti ja joskus suuttuu pitäen puolensa rajusti, jos tytöt yrittää juksuttaa liikaa. Kaiken kaikkiaan on kuitenkin iloinen ja sosiaalinen näiden 6-8 -vuotiaiden tyttöjen sakissa. Ongelma on sitten nuo nuoremmat. Puistossa mulkoilee saman ikäisiä, saattaa jopa tönäistä tai on muuten vaan puoliagressiivinen. En tiedä, onko tää vaan tottumisesta kiinni vai mistä.
Onpa kiva, että on joku kohtalotoveri. Tai en siis ole iloinen teidän ongelmista, mutta mukava kuulla, että joku muukin murehtii samasta asiasta, ettei olla ihan yksin.
Tää on oikeasti jo tosi raivostuttavaa. Tänäänkin päiväkodista tuli ensin "korjaavaa palautetta" ja sitten nyt illemmalla leikkipuistossa taas lapiot lentelivät. Ei siis varsinaisesti muiden tönimistä, mutta tyttö yritti viedä lelut käsistä ja sitten kun paikalla vielä oli kaksi isompaa tyttöä (kieltämättä aina vähän provosoivat ja kiusaavat näitä pienempiä) lisäämässä vettä myllyyn, niin tuo meidän äkäpussi sitten heitteli lelunsa ympäriinsä. Positiivista oli, ettei itse lyönyt, mutta silti aika aggressiivista käytöstä silti.
Huoh. En tosiaan tiedä mitä tehdä. Kai se on sitäkin, että varsinkin tämän ensimmäisen lapsen kanssa sitä jotenkin tiedostamattaan odottaa liikaa asioita. Siis, kun puhe on niin tosi hyvää, niin jotenkin sitä pitää itselleen jatkuvasti muistuttaa, että kaikki muu siellä päänupissa ei ole vielä asettunut siihen asentoon, että voisi odottaa isomman sosiaalisia taitoja.
Toivotaan, että teillä ei tuota sitten siellä päiväkodissa kuitenkaan tule. (Ja itselleni toivon, että se loppuisi. Ja pian, kiitos!!)
ap
Onko lapsi siis mennyt nyt samaan vanhaan hoitoon vai onko uudet ympyrät?
Meillä ainakin joskus tuon ikäisenä tuli huitomisongelma, kun poika reagoi uuteen ryhmään pitkän kesäpoissaolon jälkeen. Meni kyllä ohi,kun aikaa kului.
Mutta aika p:stä oli kyllä saada sitä palautetta hoitajilta päivän päätteeksi viikosta toiseen. Että taas se löi sitä ja kiskoi tätä vaatteista. Kun ei itse ollut paikalla. Ei tietenkään, kun olin töissä.
Tsemppiä! En mä olisi vielä niin huolissani, meillä ainakin kävi hyvin.