Ihminen jolla on apinan pää

Perhekoti Katiska sijaitsee maalaispitäjän kirkonkylässä sataman lähellä ja kun oli ollut viimeksi taas paikallislehdessä juttua perhekoti Katiskasta ja oli päässeet lehtijuttua tehneet toimittajatkin maistamaan perhekodin porukan tekemiä karjalanpiirakoita ja mokkapaloja ja oli lehteenkin kirjoitettu siitä, miten mukava ja kodikas paikka perhekoti Katiska on autisteille, Downin syndroomaisille ja muillekin kehitysvammaisille sekä nykyään myöskin alle 18-vuotiaille lapsille ja yli 65-vuotiaille vanhuksille jotka tarvitsevat perhehoitoa tai jotka eivät muusta syystä enää kykene asumaan kotonaan. Vanhusten kohdalla taustalla voi olla jokin fyysinen tai psyykkinen pitkäaikaissairaus ja vanhuudesta johtuva huonokuntoisuus ja lasten kohdalla esim huostaanotto tai kehitysvammaisten erityishuollon palvelusuunnitelmassa mainittu perhehoidon tarve. Nyt kun oli lehdessä ollut juttua perhekodista, niin eräs isäntä tuolta toiselta kylältä vähän syrjäisemmältä seudulta pyysi peehekoti Katiskan porukan tulemaan yhdeksi lauantaipäiväksi maatilan hommiin kun on nuo potunnostotalkoot. Elettiin silloin syksyä ja sitä aikaa kun perunat nostetaan maasta ja kerätään sato talteen talveksi. Myös lehmien syöttämistä ja lypsämistä saavat halukkaat kokeilla ja kanojen ruokkimista ja navetan lattian lakaisemista. Isäntä lupasi myös, että kunhan sinne tulevat, niin isäntä kertoo heille erikoisen jutun. Perhekodille lähdettiin isolla autolla jonka Ukko ja Annikki olivat hankkineet perhekodin retkiä varten ja jossa oli myös invavarustus liikuntarajoitteisille. Tällä hetkellä ainoastaan Väinö on liikuntarajoitteinen, muut osaavat kävellä itsekin. Sinne lähtivät asukkaat ohjaajineen ja myös Heidi ja Riia-Emilia lähtivät mukaan, koska autistien perään on oltava useampi katsomassa. Downit pärjäävät kyllä muitten mukana, mutta autistien takia oltava lisää ohjaajia. Vessi, Voitto ja Milla ovat usein arvaamattomia vieraissa paikoissa, mutta kun on riittävästi henkilöstöresursseja ohjaamassa heitä, niin he ohjatusti ja valvotusti kyllä pärjäävät muitten mukana. Kun tultiin sinne niin jokainen sai mennä navettaan jossa isäntä esitteli heille lehmiä ja maatilaansa. Oli lypsyaika ja isäntä kysyi, että ketkä haluaa lypsää. Siiri, Natalia ja Valentina halusivat lypsää ja isäntä oli siinä opastamassa ja myös ohjaajia oli siinä vieressä opastamassa, että miten. Lypsykoneen laittaminen lehmille sujui ohjatusti ihan hyvin. Vessi, Voitto ja Milla saivat auttaa lehmien syöttämisessä. ja navetan lattiaa lakaistiin yhdessä ja pikkutytötkin olivat siinä touhussa innolla mukana. Vanhukset eivät jaksaneet osallistua, mutta Väinö joka itse on ollut joskus maatilan isäntä, neuvoi ja opasti muita asukkaita hommissa. Kun lehmät oli hoidettu, siirryttiin potun nosto hommiin ja isäntä lupasi, että koska perhekoti Katiskan porukka noin ahkeraa porukkaa on, he saavat viedä perunoita mukanaan myös kotiin ja kotona talven mittaan sitten tehdä ruokia perunoista. Perunapellolla jokainen mätti sankkon perunoita ja kohta oli perunapellon kaikki perunat kerätty ja kovaa työtä se oli, mutta kaikki tuntuivat jaksavan ja kun oli perunat nostettu, niin mentiin syömään emännän tekemää jauhelihakastiketta ja perunoita. Ruokapöydässä isäntä kertoi sen lupaamansa erikoisen jutun. Se erikoinen juttu oli tämä ja näin se isäntä sen kertoi: "Tähän taloon syntyi vuonna 1940 ihminen jolla on apinan pää. Emäntä synnytti sen navetassa ja kaikki ihmettelivät, kun vastasyntyneellä lapsella on simpanssin pää. Poika se oli ja sille laitettiin nimeksi Risto. Kun sitten emäntä vaunuissa sitä kylän raitilla työnteli, niin kun kyläläiset halusivat kurkistaa vaunuihin, että minkälainen vauva siellä on, niin kun he näkivät siellä apinan pään, niin he kauhistuivat ja alkoivat pilkata emäntää ja isäntää, että he ovat joitakin älyttömiä apinan elättäjiä, joille ei tavallinen ihmislapsi kelpaa. Kun poika kasvoi, niin tämä asia vaikeutui koko ajan. Kun isäntä pojan kanssa oli kauppaan menossa, niin poika käännytettiin pois jo kaupan ovella ja sanottiin, että tähän kauppaan ei apinoita lasketa. Vilkas poika Risto oli, vilkas ja ehtiväinen ja kun ulkona touhusi, niin jotenkin Risto onnistui aina myös tulen syttymään puukepin päähän, vaikkei edes tulitikkuja ollut hänen ulottuvillaan. Vahtimista oli kovasti vilkkaassa apinapojassa. Kun Risto sitten kouluun aikanaan meni, niin muut lapset pilkkasivat Ristoa kansakoulussa. Vaan pilkkaaminen loppui siihen, kun naapurin isäntä yhtenä päivänä tuli ilmakiväärin kanssa räyhäämään luokalle, että Ristoa ei saa kiusata, Risto on hyvä poika. Kun naapurin isäntä pyssyn kanssa oli käynyt rähjäämässä niin luokkakaverit alkoivat kunnioittaa Ristoa ja olla Riston kavereita. Koulussa Risto ei pärjännyt. Risto jäi monta kertaa luokalleen ja kun peruskoulusta pääsi, niin koulutodistuksen keskiarvo oli tasan neljä. Risto ei päässyt mihinkään peruskoulun jälkeen. Mutta pääsi Risto kuitenkin traktorilla tietä hiekottamaan, mutta siinäkin oli se ongelma, että ihmiset kauhistuivat kun näkivät sen, että apina hiekottaa tietä jollakin traktorilla. Ristoon ei luotettu siksi, kun hän on apinan näköinen. Niinpä Risto jäi kotiin makaamaan uunin pankolle ja se oli emännällä rasitteena, kun kotona apina makoilee uuninpankolla ja pitää apinaa passata. Eivät vanhemmat kauan jaksaneet Ristoa kotona pitää. Risto jouduttiin laittamaan vanhainkotiin asumaan. Riston hoitoa vaikeutti myös todella vaikea ummetus. Ristolla oli niin vaikea ummetus, että kakkaa ei millään meinannut tulla, vaan se kakka piti jotenkin aina onkia Ristolta. Kotona Riston ummetuksen hoitoon käytettiin mato-onkea ja koetettiin ongella onkia kakat ulos Ristolta. Mutta vanhainkodissa osattiin ammattitaitoisesti tehdä potilaalle tarvittavat vatsantoimitus toimenpiteet. Risto oli vanhainkodilla myös hoitajien apuna vanhusten hoitamisessa. Tosin hieman kyseenalaisin tavoin. Nimittäin Ristolla oli tapana omatoimisesti ja ilman lupaa mennä todella aikaisin aamulla, jo kello 5 aamulla mennä vanhusten huoneisiin ja herättää vanhukset. Se tapa, miten Risto heidät herätti, oli myös melkoisen kyseenalainen. Nimittäin Risto teki niin, että otti jonkun rätin ja huuhteli sen hanan alla ja yksitellen kävi kaikki vanhukset läpi ja pyyhki märällä rätillä nukkuvan vanhuksen kasvot ja sanoi:"Huomenta, herää jo! Nyt on aamu!" Vanhukset eivät todellakaan pitäneet siitä, kun apina tulee viideltä aamulla herättämään heidät pyyhkimällä kasvot märällä rätillä. Vanhukset valittivat tuosta Ristosta. Monenlaista vaikeutta oli läpi elämän tuolla Ristolla. Mutta sitten Risto otettiin takaisin kotiinsa ja vaikka sukupolven vaihdos onkin maatilalla tehty, niin Risto vanhana 73-vuotiaana pappana edelleen siellä asustelee. " Sitten isäntä huusi:"Risto, tulehan tänne!" Ja totta tosiaan: apinan näköinen vanha mies sieltä peräkammarista tuli tervehtimään vieraita. Risto oli kohtelias ja kätteli jokaisen vieraan. Ja tosiaan, ihan apinan näköinen ukko oli Risto. Risto kysyi sitten Annikilta, että voisiko hän tulla asumaan perhekoti Katiskaan. Annikki sanoi, että tällä hetkellä siellä on täyttä eikä sinne mahdu uusia, mutta jos joskus tapahtuu niin, että joku nykyisistä asukkaista lähtee muualle asumaan tai kuolee, niin silloin voi Ristokin sinne muuttaa asumaan. Risto sanoi, että ei hän muuttaisikaan ihan heti, kotona on mukava olla maaseudulla toistaiseksi, mutta jos perhekodissa on joskus tilaa niin silloin voidaan palata asiaan. Mielenkiintoinen päivä oli kaikilla kun saivat tavata apinan näköisen miehen joka ehkä joskus muuttaa asumaan heidän kotiinsa. Kaikki olivat väsyneitä mutta tyytyväisiä talkoopäivän jälkeen ja illalla nukutti sitten hyvin kun oli tehty koko päivä töitä.