Meidän lapsella ei ole yhtään sisarusta

Kyllähän tämä suomenmaa on lapsia täynnä. Sitä omaa reviriään voi aina laajentaa eikä ole lapsen eduksi pyöriä vain omassa pienessä piirissään. Lapsi tarvitsee sen tiedon, että on erinlaisia lapsia kehiyttyäkseen terveeksi aikuiseksi, joka osaa tulla toimeen erinlaisten ihmisten kanssa.

ei ollenkaan, kunhan viet kerhoon tai johonkin harrastukseen tai käytte puistossa ym siis jos ei ole päiväkodissa.

Erinlaisia lapsia ei ole olemassakaan. Erilaisia on.

Meidän lapsella ei myöskään ole sisaruksia eikä tule. Onneksi on pari serkkua, pikkuserkkuja ja hoitokavereita. Olette varmaan aika nuorena lapsen saaneet, kun kavereilla ei vielä ole lapsia. Eiköhän asia korjaannu muutamassa vuodessa. Päivähoidosta (jos lapsen sellaiseen viette) saa kavereita myös. 

Varmaan ihan suoraan kasvaa, mutta kovin surulliselta tuntuu ajatella teidän lasta sitten, kun vanhemmat ovat kuolleet. Ei yhtään sukulaista koko maailmassa. 

Ei hätää. Mulla ei ollut yhtään sisarusta, serkut 15 vuotta vanhempia ja ei paljon muitakaan lähistöllä. Mutta mä meninkin päivähoitoon alle vuoden ikäisenä ja sain paljon kavereita sieltä. Muutaman, joihin olen vieläkin yhteydessä. Sitten menin esikouluun. Olen aina ollut tosi sosiaalinen ja mulla on monta hyvää ystävää sekä paljon kavereita. En kasvanut kieroon yhtään. :)

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 15:08"]

Varmaan ihan suoraan kasvaa, mutta kovin surulliselta tuntuu ajatella teidän lasta sitten, kun vanhemmat ovat kuolleet. Ei yhtään sukulaista koko maailmassa. 

[/quote]

Eli siis automaattisesti ajattelet, että hänelle ei tule perhettä aikuisena? vai, että jää lapsena orvoksi?

Lapsi on päiväkodissa ja harrastuksia on. Ennen kuin meni päiväkotiin 3-vuotiaana yritin kovasti haalia hänelle kavereita mutta kaikki kaatui samaan mihin mulla yleensäkin sosiaaliset suhteet eli aspergerin syndroomaani, en vaan osaa tutustua ihmisiin vaikka kuinka yritän. Sitten kun meni päiväkotiin niin väsyin yrittämään kun sieltä saa kavereita ilman että äidin täytyy puuttua asiaan :) Silti koen huonoa omaatuntoa siitä että lapsi joutuu olemaan vapaa-aikana vain aikuisten kanssa...

Kyllä lapsi hommaa kavereita vielä itselleen, ole huoletta.

No meilläkin lapsi on ainokainen. Onneksi on kaksi läheistä serkkua. Meilläkään ei ole kaveripiirissä lapsiperheitä joissa olisi samanikäisiä lapsia. Enkä kotiäitinä ollessani onnistunut löytämään kavereita itselleni ja/tai lapselleni perhekahvilasta, muskarista tai leikkipuistosta - ujo ja hiljainen kun olen. Lapsi on arka menemään mukaan leikkeihin mutta on saanut sentään pari kaveria päiväkodista joita kutsutaan silloin tällöin meille leikkimään. Olen kiitollinen näistä kavereista kun naapurista ei ole löytynyt yhtään hyvää kaveria vaikka tässä asuu muutama samanikäinen lapsi. Mutta mietin usein että jos pikkusisarus olisi ollut mahdollista saada, se olisi varmasti ollut lapselle parempi tilanne.