Lue keskustelun säännöt.
Onko tällainen isän käytös ok?
31.07.2013 |
Aina hieman epävarma olo, kun mies on vastuussa lapsista. Aamupalalla antaa leivät käteen mutta ei muista antaa juomista ollenkaan, ulos saattaa viedä pariksi tunniksi riehumaan puistoon mutta ei viitsi ottaa vesipulloja mukaan vaikka lämmin keli kun ei jaksa kannella pulloja. Ja lapset pukevat itse päällensä mitä pukevat, saattavat liian vähissä vaatteissa mennä. Lapset 2v7kkv ja 5v. Kaikkea tällaista, ei huomaa jos lapset alkavat keikkua ruokapöydässä pieni leipää suu täynnä, kupsahtaa tuolilta alas, hyvä kun ei tukehdu. Sitt en vasta mies huomaa ja ärähtää että mitä riekutte. Yöllä tenavat saavat huutaa kurkut suorina, mies kuorsaa eikä herää. Aamulla lapset nousevat itsekseen ja painelevat vessaan ja ohjelmia katsomaan, mies nousee kun jaksaa. Sitten kyllä pitää sylissä, juttelee, kun ulos asti pääsee niin leikkii siellä lasten kanssa.
Mitä mieltä?
Kommentit (45)
No minusta aika normi isämeininkiä. En minäkään vesipulloja kantele ulos mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tossa huonoja hommia, mutta vaikuttaa siltä ettet saa miestäsi muutettua. Paras kun alat opettaa sitä esikoista huolehtimaas asioista, vois olla helpompaa.
Pipo kiristää päätä, kuten äideillä yleensäkin... Lähinnä näyttää pelottavan, että mies ei tee juuri sillä tavoin kuin nainen haluaa. Jutut heijastaa pakonomaista kontrollin tarvetta. Tällä asenteella haetaan valtaa itselle asettumalla ulkopuoliseksi arvioitsijaksi.
Olet sinä suhteessa parempi ihminen.
Olet sinä suhteessa parempi ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä lapsina ollut 70-luvulla ikinä puistoissa mitään vesipulloja.
Eli ei surraa koko ajan lasten yllä helikopterina kuten sinä. Ei meilläkään ole puistossa vesipulloja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi ei ole sinä ja isät nyt osaa vaan olla suurpiirteisempiä eikä vanhemmuus ole heille ohjekirjoista opittavaa suoritusta, jossa kaikki pitää tehdä tismalleen oikein äidin määrittelemällä tavalla.
Mulla on 4 lasta joista nuorinkin jo koulussa. Mulla ei oo ollu ikinä vesipulloa ulkoillessa mukana. Kamalaa. Lapset saaneet pukea itse ja varmasti joku vois sanoa, että liian vähän vaatetta. Muutkin mainitsemasi asiat varmaan tapahtunut. Anna sen isän hoitaa niitä lapsia omalla tavallaan. Vähän samoilla linjoilla vitosen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaali huithapelivanhempi, kuulostaa kokolailla minulta. Tänä kesänä koitin ryhdistäytä noiden vesipullojen kanssa, mutta taas huomasin puistossa että me ollaan ainoat joilla ei näytä olevan. Hyvinpä ne lapset vielä hengissä sinnittelee.
Olen ihmetellyt kun meille ilmestyy vessan lavuaarin reunalle semmoinen lasten leikkiastiaston kannu, vien sen aina takaisin lelukoppaan ja aina se ilmestyy takaisin. Tajusin kysyä lapsilta kannun tarkoitusta niin kuulemma käyvät vessassa juomassa (ylettyvät jakkaran kanssa hanaan siellä) ja kannu on sitä varten. Huithapelien vanhempien lapst oppivat huolehtimaan itsestään :D
Minusta olennaista on lasten olo isän seurassa. Pelkäävätkö he olla isän kanssa, onko turvaton olo? Ovatko mielellään isän kanssa, iloisina ja reippaina? Vai kitisevätkö äidin perään, arkailevatko lähteä puistoon (ilman vesipulloja)? Tosiaankin voisit löysätä pipoa ja jos ne vesipullot ovat sulle tärkeät, laita ne itse mukaan, vaikka lasten kenkiin seisomaan niin eivät unohdu. Jos et anna isän olla omalla tavallaan vanhempi, et saa koskaan tarvitsemaasi tukea ja helpotusta äitiyteen vaan joudut kyttäämään ja pelkäilemään sitä sun tätä. Jos isä kuitenkin pitää lapsista huolta (ei jätä yksin pihalle, antaa ruokaa, vie pissalle, laittaa nukkumaan ja juttelee ja leikkii näiden kanssa) ja on läsnä heidänelämässään, anna olla. Isäkin oppii tehdessään, tosin ei av-palstalta tai vauvalehdistä lukemalla, vaan järkeään käyttämällä, tekis varmaan hyvää äideillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Okei. Varmasti minä olen tosi tarkka vanhempi, mies taas hälläväliä-tyyppi, ja tämä tekee jatkuvaa ristiriitaa välillämme. Esim. kun lapset olivat pieniä, herätti jopa tunnin välein ja minä hoidin yöheräämiset. Viikonloppuaamuna ei olisi suostunut nousemaan lapsen kanssa ylös jotta olisin saanut nukkua, perustelunaan se, että minä kävin kuitenkin iltasella aiemmin nukkumaan (pakko, jotta selviän yöstä vauvan kanssa!) kun hän taas katsoi elokuvaa myöhälle yöhön. Kun sanoin, että minä hoidan yöheräämiset vauvan kanssa, niin mies perusteli tähän, että joo mutta ei se vauva herättänyt ennen kahtatoista (kun hän valvoi siis telkkarin kanssa). Tällaista aivan idioottitasoista vääntämistä miehen kanssa.
Ja siis edelleen hän on hellä lapsille, sylittelee ja halittelee, hassuttelee. Mutta miten se paukapää ei tajua tuota vastuullisuusasiaa?
Anna isän olla enemmän lasten kanssa. Mies on varmaan tottunut passatavaksi jo lapsena eikä näe tehtäväkseen kotona muuta kuin nauttia sen palveluista ja mukavuuksista. Jätä ne viikonlopuksi keskenään niin mies näkee millaista työtä sinä teet. Vain joutumalla yksin vastuuseen, mies voi sen vastuun ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joopa joo ja joo joo. Äitiys on naiselle rajoittava vankila, jota miesten sorto ja alistaminen, yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus ja epätasa-arvo aitaavat. Olisiko aika antaa miehelle anteeksi se synnytys, josta on sentään aikaa jo yli kaksi vuotta.
Meilläkään ei lasten isä oikein huolehdi mistään ja tämä sitten kostautuu öisin. Kun pitäisi nukkua, taapero itkee janoaan, raapii muurahaisen puremia, kipeitä jalkoja jne.
Joo pitäisi ottaa kai rennommin, mutta sitten ei kyllä saa nukkua yöllä kukaan.
Juu annat miehen vaan olla enemmän lasten kanssa, kyllä se sitten oppii. Aika pian lapsetkin oppivat sanomaan kun on vaikka jano. Ainakin meidän 3v pyytää kyllä herkästi juotavaa.
Meillä oli esikoisen kanssa vähän samanlaista vääntämistä (heräämisistä ym vastuusta ylipäänsä) mutta mies oli sitten jonkin aikaa hoitovapaallakin sen kanssa ja kyllä ei nykyään tarvi stressata osaako huolehtia lapsistaan... Huomattavasti suurpiirteisempi on kyllä, mutta olen huomannut että niin ovat monet äiditkin.
Älä nyt vaan tee tuosta mitään numeroa. Sinä vaikutat nipolta, joka puuttuu toisen puoliskon vanhemmuuteen pienissä asioissa. Asiat ilmeisesti pitää tehdä sinun tavallasi? Vaikka miehesi alkaisi tehdä nuo asiat mieleiselläsi tavalla, niin keksisit aina uusia asioita lisää. Rentoudu ja nauti vanhemmuudestasi. Lapset eivät ole pieniä pitkään.
Mua suututtaa ja harmittaa, kun huomaan miten erilaisia muut tuttavaperheen miehet ovat. Heidän kanssaan pystyy keskustelemaan lapsiinkin liittyvistä asioista, mun mies lähtee kauemmas jos joku alkaa puhua lapsen sairastamisesta tai herätyksistä tai mistään tällaisesta (vaikka se puhuja olisi mies). Autoista kyllä jaksaa puhua. Se marmatti mulle, että on se kumma kun naapurin mies voi jäädä aamupäiväksi kotiin nukkumaan ja naapurin rouva on lasten kanssa ulkona viikonloppuaamuna. Kerroin, että tällä perheellä isä hoitaa lapsen yöheräämiset ja siitä syystä näin, mun miehen mielestä hän voi valvoa yömyöhään telkkarin ääressä ja saisi siksi nukkua aamusta miten pitkään tahansa ja mun hoidettava lapset. Kaveriperheitten kanssa kun juttelee, heillä isät ihan _haluavat_ huolehtia lastensa asioista vastuullisesti, meillä taistelen kuin teinin kanssa että viitsiikö ja huolehtiiko ja pitääkö....
Ei olisi minullakaan mitää motivaatioa hoitaa lapsiani, jos puolisoni kynän ja paperin kanssa tekee kirjaa, joka heräämisestä ja meneekö kaikki nyt varmasti tasan. Ehkä ne tuttaperheiden puolisot määritä millaista sen isyyden tulee olla, että puoliso olisi tyytyväinen.
Ja ihan varmasti vaikka saisitkin miehen käyttäytymään haluamallasi tavalla, olisit edelleen tyytymätön häneen.
No ainakin sitä mieltä, että sun kannattais vähän opetella kirjoittamaan koska tuosta sekamelskasta on hankala saada mitään irti.