Nettideitit -- onko tapaaminen ollut pettymys vai ihastus?

Olen läpikäynyt noin viidettoista nettideitit. Lukemat menee niin, että 7 oli selkeitä pettymyksiä, 7 ihan jees - siis että oli mukavaa, muttei sen enempää ja siihen viimeiseen se sitten, kun kemiat vaan kohtasivat.

Että pointti on siinä, että pysy realistisena. Kirjoittelussa on helppo rakastua omaan mielikuvaansa, vaikka tietty sekin jotain kertoo. Ja jos se ei oikeasti tunnu oikealta, niin eikun seuraavaa...

tai jos huomaa yhäkin etsivänsä sieltä deittipalstalta jotain, tämä tosielämän tyyppi kannattaa pistää kiertoon....

Kaksi nettideittiä olen tavannut. Toinen oli kiltti, mutta tyhmä kuin saapas. Toisen kanssa sitten meninkin naimisiin 2 vuotta sitten. Suurin osa deittiehdokkaista, joiden kanssa netissä juttelin, oli niin toivottomia tapauksia, ettei tapaaminen käynyt mielessäkään (esim. mt-ongelmia, kauheita pervoilijoita, katkeria ja vihaisia naissukupuolta kohtaan).

Unohtui sanoa vielä tuosta viestin lopusta, että kannattaa kuitenkin kokeilla, koska vaikka suurin osa oli toivottomia tapauksia, löysin silti rakkaan mieheni. :)

Netissä on mahdollista tavata se ihminen, johon ei muuten koskaan törmäisi. Te voitte olla seuraava ihannepari!

Olen joutunut pettymään joka kerta, enkä enää edes hae miestä netin kautta. Kai se osuu kohdalle kun sitä vähiten odottaa :)

Molempia on tapahtunut. Alkuun tuli monta karvasta pettymystä, mutta se oli kaikki sen arvoista, sillä lopulta löysin ihanan avomieheni sitä kautta. Tsemppiä treffeihin, mutta älä odota liikoja :)

Oman kokemukseni perusteella sanoisin, ettei pelkän kirjoittelun jälkeen tavattu ihminen ole koskaan täysin omien mielikuvien mukainen. Moni on kirjoittaessaan jotenkin nokkelampi ja terävämpi kuin livenä, sillä kirjoittaessa on enemmän aikaa miettiä, mitä sanoo ja enemmän aikaa myös todella ymmärtää vastapuolen reaktioita. Lisäksi kirjoittelussa rivien välissä on paljon tilaa - niihin mahtuu kehittelemään vaikka millaista unelmakuvaa toisesta. En tiedä, syventyykö se mielikuva paremmin todellisuutta vastaavaksi, kun mukaan liitetään puhelimessa puhuminen, kun en itse ole koskaan ennen nettideitin tapaamista tälle soitellut. Joka tapauksessa kokemukseni nettideittailusta ovat pelkästään positiivisia. Eräästä kiinnostuin kovasti jo profiilikirjoituksen perusteella, kirjoittelu hänen kanssaan oli kivaa ja viihdyttävää.Ttavatessa tyyppi vaikutti edelleenkin todella sympaattiselta vaikkakin hieman erilaiselta kuin kirjeiden perusteella olin kuvitellut. Hänestä sitten tuli mieheni. En olisi ikinä tavannut häntä muuten.

Mä tapasin "täydellisen nettimiehen", irl kemiat oli (onneksi) molemmin puolin totaalisen turn off vaikka monet kuvat toki olikin nähty. Meistä tuli hyvät ystävät ja olemme sitä edelleen, 10 vuotta myöhemmin.

Kaveri tapasi oman nettimiehensä ja menivät naimisiin alle vuosi tapaamisesta. Nyt on menossa viides vuosi avioliittoa ja edelleen ovat todella onnellisia.

Eli toinen voi vaikuttaa "paperilla" tosi hyvältä, mutta sitten kemiat ei kohtaakaan. Tai sitten se on livenä yhtä hyvä ellei jopa parempikin kuin siellä netissä. Sitä ei vaan voi tietää etukäteen.

Yli 8 vuotta sitten :D 2 olen tavannut pelkän seksin merkeissä, toinen oli pettymys, toisesta tuli pieni kesäromanssi ja seksi oli ihan sairaan hyvää.

kolmas ei varsinainen nettideitti, mutta väärään osoitteeseen lähetetty meili ja tapaaminen ja nyt ollaan namissa ja kaksi lasta. Ihana mieheni :)

Komppaan edellisiä kirjoittajia. Osa deiteistä on pettymyksiä, vaikka kuinka tuntuvat "paperilla" täydellisiltä. Mutta minäkin löysin netistä lopulta miehen, jonka kanssa olen elänyt jo kymmenen vuotta onnellisesti. Heti tavatessamme tiesin, että tässä tuli nyt oikeasti kiinnostava tyyppi vastaan. Meileissä oli vaikuttanut melkein liian hyvältä ollakseen totta, mutta totta se vain oli! Ja minäkään en olisi tätä miestä muuten ikinä tavannut; häntä kun ei voi tavata baareissa (kuten ei kyllä minuakaan), emmekä liikkuneet muutenkaan missään samoissa ympyröissä.

suurin osa on pettymyksiä. Seurustelun kuusi viikkoa myös yhden ihan sairaan pers. Häiriöiden kanssa, pari kertaa törmäsin yhteen ihan luuseriin, joka stalkkasi minua viikkoja ja suomi24 palstalla etsii seuraa ystäväni väkivaltainen ja omistushaluinen eksä. En koskaan jää pitkäksi aikaa vain kirjoittelemaan,koska silloin mielikuvitus saa ihastumaan. Heti treffeille sieltä!

Sitä juuri pelkään, että voiko näin hyvä fiilis olla täysin harhaa? Olen parin muun tyypin kanssa kirjoitellut ja ne on ollut heti että ei.. Ei innosta ollenkaan, vaikka varmaan ihan ok miehiä ovatkin. Mutta tämän kanssa ollaan jotenkin samalla taajuudella, ja ollaan puhuttu pitkiä puheluitakin joka ilta..

ap

Ihan jees on ollut kaikki mutta ei sitten kuitenkaan pidemälle natsannut - kunnes tuli vastaan nykyinen, nyt 4,5 v takana ja kaksi yhteistä lasta :). 

Tapasin oman mieheni netin kautta. :) Yhteinen lapsi ja koti meillä nyt.

eihän Se vaan oikeesti ole suomi24:ltä. Se kaverin eksä on täydellinen narsisti. Pistää kenen tahansa sydämen pomppailemaan. Sitten kun nainen on ihan rakastunut, alkaa kontrollointi ja väkivalta.

Ei ole suomi24:ltä. On kertonut avoimesti työstään ja muusta, tiedot täsmäävät ja löytyvät netistä. En usko että huijaa siinä. Muutenkaan ei ole mitenkään lipevä, vaan just semmoinen luonnollisen ihastunut. Ja fiksu, avoin ja hauska.

ap

Löytyi mies netistä, puolisentoista vuotta seurusteltiin ja muutin samalle paikkakunnallekin asumaan hänen perässään. Ero tuli mutta mitään en kadu, kaikesta huolimatta yhä lämmöllä muistelen.

Kaikki tapaamani nettimiehet ovat olleet ihan mukavia ja fiksuja perusmiehiä, eivät sitten vain ole loppupelissä "kolahtaneet". Minä haluan tavata miehen mahd. nopeasti mielellään jo parin viestin jälkeen ehdotan kahveja jos mies vaikuttaa kiinnostavalta. Mielummin säästän omaa aikaa ja petyn heti kuin miljoonien viestien jälkeen. Mielestäni tässä ei ole juuri hävittävää.

Up

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 12:31"]

Useimmat ovat kahlanneet läpi monia deittejä, itse olen aivan aloittelija. Olen eronnut joku kuukausi sitten enkä ole ikinä harrastanut deittipalstoja. Sillä nyt hirvittääkin, että onko tämä joku eron jälkeinen laastaritunne vai ihan aito? en ole muita tavannut, koska en ole halunnut. Tosielämässä olen kyllä käynyt parin kaverin kanssa treffeillä ja jopa kerran eksynyt samaan petiinkin, mutta ei sekään herättänyt sellaisia fiiliksiä kuin tämä. Mutten uskalla olla niin innoissani kun haluaisin.

ap

[/quote]

Ota tuo itsetuntoa palauttavana juttuna, älä heti heittäydy pariutumisen tarpeeseen.

Deittaile paljon ja valitse harkiten. Pidä tauko ja deittaile taas.