Miehen exä ei suostu vaihtamaan nimeään

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin oman tyttönimeni takaisin heti, kun oli mahdollista kahdesta syystä; pidän enemmän tyttönimestäni, ja raskaan eron jälkeen exän nimi tuntui väärältä minulle.

Jos liitto on ollut lapseton, on mielestäni luontevaa ottaa takaisin oma nimi. Mutta jos exän nimi on kauniimpi, niin siitä ei välttämättä halua luopua.

Tämä.

Minustakin exän nimi kuului hänen suvulleen ja vaihdoin sen oman sukuni nimeen jonkin aikaa eron jälkeen, koska en enää ollut mielestäni samalla tavalla osa sitä sukua, vaikka oikein hyvissä väleissä ollaankin.

En ymmärrä miksi pitäisi olla sama sukunimi kuin lapsilla. Nykyaikaa on, että naiset eivät kuulu miehelle ja heillä on oma sukunimi. Enää en vaihda omaa sukunimeäni, vaikka naimisiin olen menossa.

Todella outona, anteeksi jopa säälittävänä, pidän sitä, että mennään uusiin naimisiin ja pidetään exän sukunimi. Parhaimmillaan on exän nimi ja väliviivalla nykyisen #kerääkokosarja.

Miksi yleensä vielä nykyaikana vaihdetaan sukunimi naimisiin mennessä? Kun yli puolet avioliitoista päätyy kuitenkin eroon, niin turhaa sotkua vain noista nimen muutoksista.

Jokainen voi pitää sen sukunimen, minkä on syntyessään  saanut.  Minulla on kaksi aikusta poikaa, ja kun he syntyivät, laitoksella luki vauvasängyssä: poika Virtanen. Sukunimi oli siis valmiina. Miehen kanssa mietitiin sitten etunimet.  Pappi kyllä kysyi kastaessa, että muutetaanko isän nimelle? Ei muutettu. Ei isän nimi sen parempi ole kuin äidinkään. Vanhaa hapatusta kuvitella moista.

Joskus sanoin pojille, että muuttakaan nimenne aikuisena jos haluatte. Eivät ole muuttaneet. Eikä asiasta ole kaskusteltu sen enempää.