Lue keskustelun säännöt.
Häviääkö lapsettomuus, kun ottaa vauvan syliin ja alkaa hoitamaan sitä?
Kommentit (18)
Ei siitä vauvasta minun vauvaa tule vaikka minä sitä sylissä pitäisinkin ja hoitaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anopin mielestä lapsilykky tarttuu noin. Repi kaikkia suvun vauvoja minun syliini sen jälkeen, kun kerroin, että meille ei ehkä vauvaa koskaan tule. Muisti vielä todeta, että otapas kiinni se lapsilykky, kyllä se tästä tarttuu.
En ole tänä päivänäkään osannut päättää, oliko tyhmä, ilkeä vai muuten vain outo.
En ymmärrä kysymystä. Tarkoitatko, että jos pitelee lasta sylissään, tulee seuraavasta yhdynnästä välittömästi raskaaksi? Vastaus on ei.
[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 17:16"]
Anopin mielestä lapsilykky tarttuu noin. Repi kaikkia suvun vauvoja minun syliini sen jälkeen, kun kerroin, että meille ei ehkä vauvaa koskaan tule. Muisti vielä todeta, että otapas kiinni se lapsilykky, kyllä se tästä tarttuu.
En ole tänä päivänäkään osannut päättää, oliko tyhmä, ilkeä vai muuten vain outo.
[/quote]
Ehkä toi on joku vanhan kansan uskomus?
Valitettavasti on usein vähän mutkikkaampi juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun siskonpoika oli juuri vierailulla, parivuotias. Olivat yötäkin äitinsä ja isänsä kanssa. Tunsin helpotusta kun lähtivät. Nyt on taas ihanan rauhallista kotona. Ollaan vela-pariskunta, reilusti yli kolmekymppisiä. Ei todellakaan alkanut biologinen kello tikittämään, vieläkään.
Muitten lapsista se vaan pahenee mutta sitten kun ottaa syliin oman, jotain kummallista tapahtui ainakin minulle. Muitten lapset tuntui lähinnä sietämättömiltä pikku riesoilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 17:07"]
Minulle on tyrkätty vauva syliin muutaman kerran. Olen ollut kauhusta jäykkänä kunnes joku ystävällinen on tullut pelastamaan kiusallisesta tilanteesta. Vauvojen kanssa oleminen ei todellakaan ole minulle luontevaa, eikä minulla ole mitään ihmeellistä vauvanhoitoviettiä odottamassa löytämistään.
[/quote]
Sukulaistyttöni oli muinoin lykkäämässä minulle vanhempaa lastaan vauvana minun sylliini, jolloin kauhistuneena vetäydyin taaksepäin. Minä sanoin, että minä voin vaikka mäiskäyttää sen päin seinää, ei minusta tiedä. Minulle sukulaistyttö ei puhunut siitä sen kummempaa, mutta äidilleni hän oli valittanut loukkaantuneensa sanoistani. Minä taas ihmettelin äidilleni tuota; eikö sukulaiseni ymmärtänyt, että hänen lapsensa on enemmän turvassa poissa minun läheltäni kuin minun sylissäni? Ei tarkoitukseni ollut häntä loukata, minä vain olisin saattanut hädissäni viskata vaavin mahdollisimman kauas itsestäni.
Odotin muuten tämän vauvan kasvamista vanhemmaksi, jotta hänen kanssaan olisi voinut keskustella. Pari vuotta (lapsen ollessa sellaiset 9-11-vuotias) niin olikin, mutta sitten lapsen narsistipsykopaatti-isä (joka ei lasten pieniä ollessa välittänyt lapsistaan sitten pätkääkään) nappasi lapsen komentoonsa ja alkoi syöttää tälle omaa kieroutunutta ajatusmaailmaansa. Sen jälkeen meni minulta keskustelunhalut ja kiinnostus lapseen ja hänen sisarukseensa.
Vauvat on mainioita, ei koskaan meinannut mennä hermo edes siskon koliikkipoikaa hoitaessa vaan olin maailman ylpein täti, kun sain edes hetkeksi toisen rauhoittumaan.
Kävin siis muutaman kerran viikossa hoitamassa, että siskoni sai levättyä, lapsen isä kun oli reissuhommissa.
Mutta omia? Ei, ei ja ei. Kyllä sanonta "ne on ihania kunhan ei ole omia", pitää täysin paikkansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina kun joudun hoivaamaan lasta, haluan omaa lasta taas pikkaisen vähemmän. Miten se on tässä iässä enää mahdollista, en tiedä. :D
Minut yritettiin oikeasti "käännyttää" sukulaisen toimesta, istuin sukulaisen häiden jälkeen seurakuntatalon aulassa meikkaamassa ja vauva työnnettiin syliini, menin paniikkiin kun se tuihjotti minua ja sen suupielestä valui jotain vaahtoa ja vauva putosi lattiaan, onneksi sillä oli niin tukeva ja paksu vaippa että tömähti persauksilleen eikä pää edellä! Eikä edes huutanut, joten kukaan ei huomannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ei ja EI, enkä vaihtaisi edes vauvan vaippaa vaikka minulle maksettaisiin siitä 10000 euroa!
Itse viihdyn kouluikäisten kanssa ihan hyvin, mutta vauvoista en tykkää yhtään, enkä halua sellaisia syliini yhtään sen enempää kuin vaikka kissaa tai käärmettä. Minua kyllä jaksaa huvittaa, miten innoissaan ihmiset ovat tyrkkimässä lapsiaan syliin. Silloin tulee vain pitää kädet rentoina sivuilla, hymyillä ja sanoa "Kiitos ei". Vauvan ojentaja tuskin haluaa pudottaa nyyttiä maahan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 17:04"]
Onko kukaan kokeillut?
[/quote]
Noin miehen sukulaiset tuntuvat luulevan.
Minä luulen että jos pari kertaa mätkin heitä päin näköä, heidän tyhmyytensä katoaa..
Olin juuri kaveripariskunnan luona yötä viikonloppuna ja pitelin näiden vauvaa montakin kertaa. Ei se järin vastenmielinen ollut, vaan aika hauska yrittäessään tajuta mitä kaikkia omituista ympärillään tapahtuu mutta olen silti edelleen sitä mieltä, että en lapsia aio hankkia. Eipä se toisaalta miehenä yksin edes onnistuisi.
HÄVIÄÄ. - JOS SE ON JUURI ITSE PÖNGÄTTY VULVASTA SE NAUKUJA
[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 17:24"]
Muitten lapsista se vaan pahenee mutta sitten kun ottaa syliin oman, jotain kummallista tapahtui ainakin minulle. Muitten lapset tuntui lähinnä sietämättömiltä pikku riesoilta.
[/quote]
TÄÄ on niin totta! Näin lapsellisenakin inhoan muiden kakruja. Vastenmielisiä, yök!
Minulle on tyrkätty vauva syliin muutaman kerran. Olen ollut kauhusta jäykkänä kunnes joku ystävällinen on tullut pelastamaan kiusallisesta tilanteesta. Vauvojen kanssa oleminen ei todellakaan ole minulle luontevaa, eikä minulla ole mitään ihmeellistä vauvanhoitoviettiä odottamassa löytämistään.