Lue keskustelun säännöt.
olen 40v. ja tuntuu, että nyt täytyy enää oottaa vaan kuolemaa :/ Tuntuu, ettei mitään ihanaa enää voi tapahtua elämässä
07.08.2020 |
Tämä oli sitten tässä. Kaksi lasta ja huono avioliitto. Ei voimia erota ja pelkään, että ero olisi herkässä iässä oleville lapsilleni huono juttu. Olen tuomittu tähän ja odottelen vain kuolemaa.
Kunto menee koko ajan huonommaksi.
Kommentit (19)
Mies ei suostu tästä lähtemään, joten mun pitäisi etsiä joku asunto itselleni. Joku sellainen minne lapsetkin mahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lälläl lälläl lieru... :)
Niin makaa kuin petaa.
Olen 41 v ja elämä vain paranee. Erosin kolme vuotta sitten. Lapset on sopeutuneet. Ihana miesystävä ja nyt tuntuu, että elän. Ennen kaikki oli vain rutiinia ja avioliitto oli huono. Vasta eron jälkeen olen tajunnut kuinka surkea suhde oikeastaan oli ja kuinka ex oli hankala.
Meillä on vain yksi elämä. Elä sitä. Erota ei tarvi, mutta tee mieluisia asioita. Mitä toivoisit elämältä nyt seuraavan puolen vuoden, kahden vuoden aikana?
Vierailija kirjoitti:
Mies ei suostu tästä lähtemään, joten mun pitäisi etsiä joku asunto itselleni. Joku sellainen minne lapsetkin mahtuu.
Tottakai pitää itse lähteä ja hoitaa asiat, jos haluaa erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei suostu tästä lähtemään, joten mun pitäisi etsiä joku asunto itselleni. Joku sellainen minne lapsetkin mahtuu.
Tottakai pitää itse lähteä ja hoitaa asiat, jos haluaa erota.
Niinhän ne normaalit ihmiset tekevät, mutta ap, palstan vanha konna, ei tee. Hän vain valittaa valittaa ja valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mun isäni olisi ajatellut noin hän ei olisi kokenut ihanaa rakastumista 74v:nä. Sivusta seurattua ihanaa teinirakkautta kesti 4v isän kuolemaan saakka
Jotkut ihmiset joutuvat virumaan syyttöminä vankiloissa vuosikausia. He voivat vain haaveilla sinun elämästäsi.Toiset rakentavat itse omat vankilansa. Sä pystytät ne muurit ympärillesi ihan itse, itse ne myös voit hajottaa, ei kukaan muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun elämä lähti nousuun nelikymppisenä. Kaikki on mahdollista!
Pöh ap!
Itsekin olen v.m. -80 ja tästä se ihan oma elämä vasta on alkamassa! Lapset on kasvaneet jo aika isoiksi ja vihdoin on pokkaa tehdä kuten oikeasti elämässään haluaa ja toisaalta ulkopuoliset ei kyttää ja arvostele omia valintoja enää kuten nuorena. Ja vaikka arvostelis, se ei enää juuri haittaisi.
Vaihdoin juuri työtä, olen pohtinut hengelliseen kristilliseen yhteisöön liittymistä (tässä iässä on tarpeeksi vanha osatakseen suojella itseään ja arvioida tällaisia ja toisaalta tarpeeksi nuori ettei vanhuuttaan ole hyväksikäytettävissä), olen karistanut huonoja ystävyyksiä pois elämästäni paljon rohkeammin kuin mitä nuorena jolloin vaan sinnittelin niiden kanssa ja tutustunut uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin, olen löytänyt ihanan retkeilyharrastuksen, olen löytänyt uusia ystäviä ja olen hakenut opiskelemaan :) yms.
Nelikymppiset ystävänikin ovat tehneet rohkeita valintoja. Yksi mm. irtisanoutui 20 vuoden jälkeen ja perusti yrityksen. :)
Nyt uskaltaa ja pystyy vihdoin elää omannäköistään elämää aiempaa vapaampana ulkopuolisista paineista.
Elämä on NYT ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppoahan se teillä joilla on normaali terveys eli fyysisesti ja henkisesti kunnossa, yritäppä siinä elää jos olet henkisesti ihan lopussa ja äö on luokkaa heikkolahjainen. "No tee sitten sitä mihin pystyt tai kykenet" plaa plaa, sama kun sanoisi että syö loppuelämä joka päivä makaronia ja lihapullia kun parempaan ei ole varaa.
Näin lapsettomana sinkkuna pidän sinua miljonäärinä, joka on saanut toteuttaa unelmansa (en ole valinnut lapsettomuutta). En siten voi käsittää mistä sinä oikein valitat kun sinulla on kaikki onnen avaimet käsissäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen v.m. -80 ja tästä se ihan oma elämä vasta on alkamassa!
Luin ensin että itse olen 80 ja tästä se elämä on vasta alkamassa. Ajattelin että siinä on asenne kohdallaan, mutta sitten huomasin että luinkin väärin.
Keski-ikään tullessa alkaa olla sen verran kypsä, että voi helpommin kehittää henkisyyttään ja löytää sieltä uuden merkityksen elämälleen. Ikään kuin uusi alku ja näkökanta kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin lapsettomana sinkkuna pidän sinua miljonäärinä, joka on saanut toteuttaa unelmansa (en ole valinnut lapsettomuutta). En siten voi käsittää mistä sinä oikein valitat kun sinulla on kaikki onnen avaimet käsissäsi.
Niin on sinullakin. Moni lapsia saanut haluaisi peruuttaa valintansa, myös osa niistä jotka kyllä rakastavat lapsiaan. Moni huonossa liitossa kärvistelevä haluaisi olla sinkku, vailla erohässäköitä.
Jokainen on jonkun mielestä kadehdittava, ja jokainen on onneton jos ei osaa pelata niillä korteilla mitkä on käteensä saanut.
Oikein ajattelet. Kyllä se siitä helpottaa kun kuolo korjaa, onpahan jotain mitä odottaa.
Ei se elämä helposti paremmaksi muutu, muuttaa vaan muotoaan itse olen hakenut apua päihteistä ja muista addiktioista. Paras apu ja onnen löytää ainoastaan hyvistä ihmissuhteista,joita tosin on täällä Suomessa todella vaikea luoda uusia. Tämä yksinäisyyden ja erakoitumisen kulttuuri syö nakertaen ihmisen sisältä päin.
Kuolemaa odotan vapauttamaan minut tästä kurjuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin lapsettomana sinkkuna pidän sinua miljonäärinä, joka on saanut toteuttaa unelmansa (en ole valinnut lapsettomuutta). En siten voi käsittää mistä sinä oikein valitat kun sinulla on kaikki onnen avaimet käsissäsi.
Niin on sinullakin. Moni lapsia saanut haluaisi peruuttaa valintansa, myös osa niistä jotka kyllä rakastavat lapsiaan. Moni huonossa liitossa kärvistelevä haluaisi olla sinkku, vailla erohässäköitä.
Jokainen on jonkun mielestä kadehdittava, ja jokainen on onneton jos ei osaa pelata niillä korteilla mitkä on käteensä saanut.
Sinä et ilmeisesti tajua mistä puhut. Lapsia saaneilla on ollut mahdollisuus valita, minulla ei. Huonossa liitossa kärvistelevällä on mahdollisuus valita ero. Minä sinkkun en voi valita että alanpa nyt seurustelemaan tuon ensimmäisen vastaantulevan ehdokkaan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Oikein ajattelet. Kyllä se siitä helpottaa kun kuolo korjaa, onpahan jotain mitä odottaa.
Ei se elämä helposti paremmaksi muutu, muuttaa vaan muotoaan itse olen hakenut apua päihteistä ja muista addiktioista. Paras apu ja onnen löytää ainoastaan hyvistä ihmissuhteista,joita tosin on täällä Suomessa todella vaikea luoda uusia. Tämä yksinäisyyden ja erakoitumisen kulttuuri syö nakertaen ihmisen sisältä päin.
Kuolemaa odotan vapauttamaan minut tästä kurjuudesta.
Olen samaa mieltä, että ainoastaan hyvät ihmissuhteet tuovat onnentunteita elämään. Kaikki muu on turhaa. Vaikka mitä yrittää tehdä, mikään ei tunnu miltään, lisää vaan ahdistusta turhuuden tunteen takia.
Joten en tee nykyään mitään, juon vaan ja odotan kuolemaa.
N43
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin lapsettomana sinkkuna pidän sinua miljonäärinä, joka on saanut toteuttaa unelmansa (en ole valinnut lapsettomuutta). En siten voi käsittää mistä sinä oikein valitat kun sinulla on kaikki onnen avaimet käsissäsi.
Niin on sinullakin. Moni lapsia saanut haluaisi peruuttaa valintansa, myös osa niistä jotka kyllä rakastavat lapsiaan. Moni huonossa liitossa kärvistelevä haluaisi olla sinkku, vailla erohässäköitä.
Jokainen on jonkun mielestä kadehdittava, ja jokainen on onneton jos ei osaa pelata niillä korteilla mitkä on käteensä saanut.
Sinä et ilmeisesti tajua mistä puhut. Lapsia saaneilla on ollut mahdollisuus valita, minulla ei. Huonossa liitossa kärvistelevällä on mahdollisuus valita ero. Minä sinkkun en voi valita että alanpa nyt seurustelemaan tuon ensimmäisen vastaantulevan ehdokkaan kanssa.
No aika harva "valitsee" esmes saada vakavasti sairasta lasta, ja vaikka voi ajatella että lapsi se sairaskin on, niin ainakin hyvin erilaista se on kaikin puolin kuin jos olisi saanut suunnittelemansa terveen lapsen. Huonossa liitossa kärvistelevä ei välttämättä koe että hänellä olisi realistinen mahdollisuus saada ero: pienet lapset/elintason huima pudotus, väkivallan pelko jne. ovat monelle tehokkaita esteitä. Käytännössä näiden ihmisten mahdollisuus erota tuntuu samalta kuin sinusta ajatus alkaa seurustella ensimmäisen vastaantulijan kanssa -on sekin periaatteessa mahdollista, käytäntö on toinen juttu.
Useimmilla ihmisillä on elämässään jossain vaiheessa isompia ikävyyksiä joita he eivät olisi valinneet. Vastentahtoinen sinkkuus ja lapsettomuus ovat niitä. Et ole valinnut näitä olosuhteita, mutta pointti on se että sinulla on edelleen valta valita oma suhtautumisesi tilanteeseen. Koitatko tehdä olostasi mahdollisimman mukavan, vai katkeroidutko ja valitatko. Ei sillä etteikö sinulla olisi oikeutta negatiivisuuteesi, vaikka seuraavan 40 vuoden ajan. Itse olet suurin kärsijä siitä *valinnasta*.
Eikä mulla olisi edes varaa erota.