Rasittavimmat ihmistyypit?

Mua ärsyttää nää negailijat. Koska kyselee liikaa, koska puhuu itsestään liikaa, koska on besserwisseri, koska on leveilijä jne. Mä en ymmärrä, miksi ihmiset on niin pirun herkkiä siitä, mitä saa sanoa ja mitä ei. Jos joku kyselee multa asuinpaikasta tai ammatista, niin siitä vaan. Kerron kyllä. Miksen kertoisi? Mitä ihmettä hän voi kyseisellä tiedolla tehdä muuta kuin osoittaa sosiaalista uteliaisuutta? Mua itseäni ärsyttää nää, joiden kanssa on mahdotonta kommunikoida normaalisti, kun ovat paranoidisia kaikesta sanomisestaan. Kauhean negatiivinen ihmiskäsitys, jossa toinen ihminen tekee pienelläkin tiedonjyvällä jotain hirveää heti. Mä olen miettinyt, että se on oikeasti jonkinlainen mielenterveyden ongelma.

Ja miksei ihminen  saa näyttää tietojaan ja osaamisiaan?

Niin, ja yksi ERITTÄIN ikävä ihmistyyppi oli taannoin tuossa lähipuistossa. Itseasiassa tyyppiä oli kaksi kappaletta. Lähipuiston mammat tunnen jotenkin. Muutama hölötyskaveri on, mutta käyn aika harvoin, joten en kuulu sisäpiiriin. No, joku ilta olin siellä lasten kanssa, kun siihen tuli niitä hiukan tuntemattomampia mammoja lapsineen. Juttelivat siinä keskenään ja käänsivät oikein tarkoituksella selän mulle. Ajattelin, että lieneekö heillä sitten kovasti salaisuuksia. Oltiin siinä jo lähdössä, kun kerätessä leluja heitin jonkun kommentin hyttysistä. Kumpikin katsoi mua, mutta ei vastannut mitään vaan katsoivat toisiaan ja käänsivät taas selkänsä mulle. Nauratti ja itketti. Miten jonkun ihmisen käytöstavat voi olla noin huonot? Olisin kuinka tahansa hyvän ystävän kanssa juoruilemassa puistossa, niin taatusti se yksinäinen mamma olisi tervetullut porukkaan, jos siltä tuntuu ja aina noteeraan toisten small talkit jollain tasolla. Sitä paitsi eihän ollut enää pelkoa edes, että mä jäisin siihen pidemmäksi aikaa, kun kerran olin jo lelut kerännyt ja vanhempi lapsi meni jo pyörällä siellä pyörätiellä. Kertokaa mulle, mitä nää ihmiset ajattelee? Millaista mallia ne näyttää lapsilleen, miten toisten ihmisten seurassa ollaan? Mietin just siinä, että tyttöni on hiljainen ja arka, mutta jo nyt osaa nätisti moikata ja vastailla naapureille. Ottanut vanhemmista mallia. Ei hän ole koskaan hölöttäjä, tuskin sellaista tulee, mutta normaalit sosiaaliset käytöstavat löytyy jo!

Joustamattomat, yltiöpedantit ihmiset ovat hankalia ja rasittavia. 

- Tiukkapipoiset introvertit

- ylimieliset

- tosikot

Ihmiset, jotka valittavat kiirettään olettaen ilmeisesti, että vastapuolella on loputtomasti aikaa verukkeille. Jos et halua olla tekemisissä, sano suoraan, äläkä selitä, että oli liian kiire vastata puhelimeen (miksi minun seurassani kuitenkin on aikaa vastata toisten puheluihin?)

Velat, vapaaehtoisesti lapsettomat.

Reviirille tunkeutujat. Ihan lähestulkoon mitä tahansa siedän, mutta en mitenkään päin reviirille tunkeutumista. 

Tarkoitan siis ihmisiä, joilla on pakonomainen tarve kiilata, osua olkapäähän kiitäessään tärkeän näköisenä ohi, ihmiset jotka tyrkkivät kärryillä nilkoille kassajonossa... Ja itse asiassa myös jatkuvaa halailua harrastavat ja muut hiustenhipelöijät (olen nuori nainen). Todella ahdistavaa! En pidä myöskään ihmisistä joilla on moukkamaiset käytöstavat (esim. 38:n tilanne), mutta heitä onneksi pystyy välttelemään paremmin kuin reviirille tunkeutujia. 

Sellaiset, jotka haluavat näyttää täydellisiltä. Eivät koskaan kerro ongelmistaan vaikka ne näkyvät kilometrin päähän. Esittelevät uusia ostoksiaan ym pinnallista...

Ihmiset, jotka esittää ystävällisiä tyyliin:  "Mulle ihmiset tulee aina uskoutumaan ja kertomaan omia henkilökohtaisia juttujaan ja mä oon aina vaan se kuuntelija ja auttaja"

Sitten ne kuitenkin lyöttäytyy aina sellaisten vittumaisten tuhahtelijoiden ja totuudentorvien seuraan ja naureskelevat niiden jutuille"

Nää on just niitä kiusaajien peesaaja tyyppejä. Esittävät usein itse kilttiä ja mukavaa, mutta silti niiden mielestä niiden ilkeiden kavereiden jutut on hauskoja.

Nää ihmistyypit usein myös kuvittelee, että korkeammin koulutetut luulee olevansa jotenkin parempia. Esim. sairaaloissa sairaanhoitajat on niin muka olevinaan lähihoitajia parempia. Vaikka todellisuudessa kyseessä onkin vain tyypin oma huono itsetunto kouluttautumattomuudestaan ja laiskuudestaan.

Lisäksi nää ärsytykset vielä diagnosoivat toisilla ihmisillä mitä ihmeellisimpiä tauteja tms. häiriöitä. Itsessään eivät näe mitään vikaa.

Eniten vituttaa känniset suunsoittajat/riehujat kun yritän paikata niitä uuteen möykkäyskuntoon. Toiseksi eniten vituttaa känniset tai dementit tissinpuristelijat. Kolmantena tulee ikuiset mielensäpahoittajat ja juoruilijat.

T: sh ensiavusta

Mielensä pahoittajat ja ammattiloukkaantujat. Siis sellaiset, joille ei voi mitään sanoa, kun se aina otetaan jotenkin loukkauksena tai henkilökohtaisena arvosteluna. Kaikesta sanomisesta etsimällä etsitään jotain, mistä voi loukkaantua. Ja yleensä he ymmärtävät tahallaan asiat väärin.

Ärsyttää myös sellaiset sankarityypit. Jotka vihaa kaikenlaisia luusereita. Eivät osaa yhtään asettua toisten asemaan ja isoon ääneen valittavat, jos joku ihminen nyt vain sattuu olemaan vähän herkempi tai heikompi, tai elämään juuri sillä hetkellä vähän vaikeampaa elämänvaihetta.

Usein nämä ihmiset ovat muuten sairaanhoitajia ;) tai jotain ensiavun työntekijöitä, jotka kerskailee sillä kuinka monta veristä aivonpuoliskoa ovat nähneet ja kuinka sankarillisesti ovat tehneet työtään kaikesta huolimatta. Ja kuinka kellään muulla ihmisellä ei ole mitään oikeutta valittaa mistään, koska he ovat nähneet ihmisiä, jotka kuolee sairauksiin ja auto-onnettomuuksiin jne.

Heille ei tule koskaan mieleen, että ehkä sillä valittaja pissikselläkin on takanaan rankkoja asioita, joista tämä kys. sankari-sh. ei nyt vain sillä hetkellä ole tietoinen. Tai sitten hänellä ei ole, mutta jokaisen kokemus olkoon tästä maailmasta erilainen.

Kyttääjä googlettajat. Ihmiset, jotka kaivelevat toisten asioita ja haukkuvat anonyymeinä netissä.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 00:20"]

Ärsyttää myös sellaiset sankarityypit. Jotka vihaa kaikenlaisia luusereita. Eivät osaa yhtään asettua toisten asemaan ja isoon ääneen valittavat, jos joku ihminen nyt vain sattuu olemaan vähän herkempi tai heikompi, tai elämään juuri sillä hetkellä vähän vaikeampaa elämänvaihetta.

Usein nämä ihmiset ovat muuten sairaanhoitajia ;) tai jotain ensiavun työntekijöitä, jotka kerskailee sillä kuinka monta veristä aivonpuoliskoa ovat nähneet ja kuinka sankarillisesti ovat tehneet työtään kaikesta huolimatta. Ja kuinka kellään muulla ihmisellä ei ole mitään oikeutta valittaa mistään, koska he ovat nähneet ihmisiä, jotka kuolee sairauksiin ja auto-onnettomuuksiin jne.

Heille ei tule koskaan mieleen, että ehkä sillä valittaja pissikselläkin on takanaan rankkoja asioita, joista tämä kys. sankari-sh. ei nyt vain sillä hetkellä ole tietoinen. Tai sitten hänellä ei ole, mutta jokaisen kokemus olkoon tästä maailmasta erilainen.

[/quote]

Mikähän suakin riepoo? Ensiavun sairaanhoitajaa ei saa vituttaa kännissä möykkäävä tissienpuristelija, koska sillä voi olla takanaan jotain rankkaa?! Tapu tapu päähän ja sympatiaa vaan, sisar hento valkoinen kyllä ymmärtää.

En ole koskaan, sanallakaan puhunut työyhteisöni ulkopuolella näkemistäni kamaluuksista, se kun ei oikein sovi vaitiolovelvollisuuden kanssa yksiin. En ole myöskään koskaan kuullut kenenkään ylpeilevän ko. kokemuksilla. Traumaan kuolevan hoitaminen ei ole ylpeilyn aihe, vaan tilanne, johon joudutaan vaikka mitä muuta tahansa tekisi mieluummin. Eipä ole oikein sankari-olo noissa tilanteissa ollut.

Et varmaan usko, mutta sairaanhoitajilla ja poliiseilla on usein huomattavasti avarampi käsitys ihmisten vaikeuksista kuin sinulla ja keskiluokkaisilla naapureillasi, joilla menee ns. taviksen hyvin? Sairaanhoitajat ovat tutkitustikin suvaitsevaisempia ja vähemmän tuomitsevia kuin ihmiset keskimäärin. Ei se silti poista sitä tosiasiaa, että joskus vituttaa, potilaatkin, vaikka se ei hoitotyössä näy - ainakaan pitäisi.

Narsistit

Ihmiset jotka puhuvat kovaa, koko ajan ja toisten puheen päälle.

Mun mielestä taas on ihan normaalia kysellä toiselta ihmiseltä esim missä asuu, mikä on miehen nimi jne. Tavallista keskustelua. Palkoista, lainoista yms raha-asioistakin un mielestä on tavallista puhua, mutta tiedän, ettei se ole suotavaa suomessa joten en sitä tee.

Tietysti on rei asia miksi ihmiset kyselee tietoja ja tapa jolla se tehdään. Pelkkä utelu juoruilumielessä on inhottavaa.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 21:35"]

Mua ärsyttää nää negailijat. Koska kyselee liikaa, koska puhuu itsestään liikaa, koska on besserwisseri, koska on leveilijä jne. Mä en ymmärrä, miksi ihmiset on niin pirun herkkiä siitä, mitä saa sanoa ja mitä ei. Jos joku kyselee multa asuinpaikasta tai ammatista, niin siitä vaan. Kerron kyllä. Miksen kertoisi? Mitä ihmettä hän voi kyseisellä tiedolla tehdä muuta kuin osoittaa sosiaalista uteliaisuutta? Mua itseäni ärsyttää nää, joiden kanssa on mahdotonta kommunikoida normaalisti, kun ovat paranoidisia kaikesta sanomisestaan. Kauhean negatiivinen ihmiskäsitys, jossa toinen ihminen tekee pienelläkin tiedonjyvällä jotain hirveää heti. Mä olen miettinyt, että se on oikeasti jonkinlainen mielenterveyden ongelma.

Ja miksei ihminen  saa näyttää tietojaan ja osaamisiaan?

Niin, ja yksi ERITTÄIN ikävä ihmistyyppi oli taannoin tuossa lähipuistossa. Itseasiassa tyyppiä oli kaksi kappaletta. Lähipuiston mammat tunnen jotenkin. Muutama hölötyskaveri on, mutta käyn aika harvoin, joten en kuulu sisäpiiriin. No, joku ilta olin siellä lasten kanssa, kun siihen tuli niitä hiukan tuntemattomampia mammoja lapsineen. Juttelivat siinä keskenään ja käänsivät oikein tarkoituksella selän mulle. Ajattelin, että lieneekö heillä sitten kovasti salaisuuksia. Oltiin siinä jo lähdössä, kun kerätessä leluja heitin jonkun kommentin hyttysistä. Kumpikin katsoi mua, mutta ei vastannut mitään vaan katsoivat toisiaan ja käänsivät taas selkänsä mulle. Nauratti ja itketti. Miten jonkun ihmisen käytöstavat voi olla noin huonot? Olisin kuinka tahansa hyvän ystävän kanssa juoruilemassa puistossa, niin taatusti se yksinäinen mamma olisi tervetullut porukkaan, jos siltä tuntuu ja aina noteeraan toisten small talkit jollain tasolla. Sitä paitsi eihän ollut enää pelkoa edes, että mä jäisin siihen pidemmäksi aikaa, kun kerran olin jo lelut kerännyt ja vanhempi lapsi meni jo pyörällä siellä pyörätiellä. Kertokaa mulle, mitä nää ihmiset ajattelee? Millaista mallia ne näyttää lapsilleen, miten toisten ihmisten seurassa ollaan? Mietin just siinä, että tyttöni on hiljainen ja arka, mutta jo nyt osaa nätisti moikata ja vastailla naapureille. Ottanut vanhemmista mallia. Ei hän ole koskaan hölöttäjä, tuskin sellaista tulee, mutta normaalit sosiaaliset käytöstavat löytyy jo!

[/quote]

Minä olen törmännyt paljon juuri tuollaisiin selkänsä kääntäjiin, tulee mieleeni, että elävät jotakin lapsellista teini-ikä aikaa edelleen. Elikkä me ollaan kavereita, muta ei olla sun kavereita, hah. Yllättävän useat aikuiset eivät ole aikuisia.

Oma lapseni ei oikein tervehdi eikä sano hei, mutta siihen on aivan oikeasti syynsä. Itse olen valitettavasti muuttunut umpimielisemmäksi mitä oikeasti olen koska en jaksa tervehtiä ja olla kohtelias kun vastakaikua tulee niin harvoin. On oikeasti sitten virkistävää tavata aikuinen puistossa joka hymyilee ja puhelee sillä lailla aikuisen hyväntahtoisesti, mutta ei utele liikoja.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 00:37"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 00:20"]

Ärsyttää myös sellaiset sankarityypit. Jotka vihaa kaikenlaisia luusereita. Eivät osaa yhtään asettua toisten asemaan ja isoon ääneen valittavat, jos joku ihminen nyt vain sattuu olemaan vähän herkempi tai heikompi, tai elämään juuri sillä hetkellä vähän vaikeampaa elämänvaihetta.

Usein nämä ihmiset ovat muuten sairaanhoitajia ;) tai jotain ensiavun työntekijöitä, jotka kerskailee sillä kuinka monta veristä aivonpuoliskoa ovat nähneet ja kuinka sankarillisesti ovat tehneet työtään kaikesta huolimatta. Ja kuinka kellään muulla ihmisellä ei ole mitään oikeutta valittaa mistään, koska he ovat nähneet ihmisiä, jotka kuolee sairauksiin ja auto-onnettomuuksiin jne.

Heille ei tule koskaan mieleen, että ehkä sillä valittaja pissikselläkin on takanaan rankkoja asioita, joista tämä kys. sankari-sh. ei nyt vain sillä hetkellä ole tietoinen. Tai sitten hänellä ei ole, mutta jokaisen kokemus olkoon tästä maailmasta erilainen.

[/quote]

Mikähän suakin riepoo? Ensiavun sairaanhoitajaa ei saa vituttaa kännissä möykkäävä tissienpuristelija, koska sillä voi olla takanaan jotain rankkaa?! Tapu tapu päähän ja sympatiaa vaan, sisar hento valkoinen kyllä ymmärtää.

En ole koskaan, sanallakaan puhunut työyhteisöni ulkopuolella näkemistäni kamaluuksista, se kun ei oikein sovi vaitiolovelvollisuuden kanssa yksiin. En ole myöskään koskaan kuullut kenenkään ylpeilevän ko. kokemuksilla. Traumaan kuolevan hoitaminen ei ole ylpeilyn aihe, vaan tilanne, johon joudutaan vaikka mitä muuta tahansa tekisi mieluummin. Eipä ole oikein sankari-olo noissa tilanteissa ollut.

Et varmaan usko, mutta sairaanhoitajilla ja poliiseilla on usein huomattavasti avarampi käsitys ihmisten vaikeuksista kuin sinulla ja keskiluokkaisilla naapureillasi, joilla menee ns. taviksen hyvin? Sairaanhoitajat ovat tutkitustikin suvaitsevaisempia ja vähemmän tuomitsevia kuin ihmiset keskimäärin. Ei se silti poista sitä tosiasiaa, että joskus vituttaa, potilaatkin, vaikka se ei hoitotyössä näy - ainakaan pitäisi.

[/quote]No sieltähän se sisäinen sankari taas nosti päätään. Ja joo, olen tavannut montakin hoitoalan työntekijää, jotka ovat leveilleet kauheuksilla, joita ovat nähneet. Veikkaisin, että olet itse aika keskiluokkainen. Kivahan se on aina huokaista helpotuksesta, että onneksi sentään itsellä on asiat hyvin ja on pärjäävä.

Ne, joilla kaikki on aina ihanaa. 

Tuota... ehkä sellaiset, joiden mielestä asiat pitää aina tehdä niin kuin ne kuuluu tehdä, ja ovat omistautuneet sille että niin myös tapahtuu ilman että ovat koskaan pysähtyneet miettimään että asiat voisi tehdä myös toisin, eli mielikuvituksettomat ja huumorintajuttomat säännönvalvojat.

Itse lisäisin joukkoon avuttomat, joiden ensimäiset sanat on "en mä osaa", oli asia mikä tahansa. Ei osata vaihtaa edes lamppua. Ei siinä mitään jos ei ole koskaan tehnyt asia, mutta jos kerran näyttää eikä sittenkään osaa, niin avuton on tai laiska. Ja tarkoitan ihan peruskotihommia en mitään atomipomminrakentamista.

Toinen joukko on nysvääjät, jotka nysväävät asiaa kuin asiaa tunti-/päiväkausia. vaikka asialla olisi kiire. Ei kun mää vähän mietin miten mä tään tekisin.

Kolmas joukko on työelämässä tää-asia-ei-kuulu-mulle/mun-työtehtäviin-niin-en-tee-mitään ihmiset.Ärsyttää että vaikka ihminen näkee että nyt seilattataanpäin karia, niin mitään ei sanota tai tehdä. Ja jälkeen mäin selitellään että ei se ollut mun vika ja kyllä se nähtiin jo kauan aikaa sitten että sinne mennään.

Mulle on sanottu: "Ärsyttää kun sä aina löydät positiivista kaikesta. Varmaan jos tulis maailmanloppu ja kaikki kuolisivat, sä löytäisit siitäkin jonkun hyvän puolen".