Miten rangaista 4vuotiasta lasta, kun jäähypenkki ei toimi?

Jospa joskus vaan laskeudut kirjaimellisesti lapsen tasolle, katsot silmiin ja karjaiset, että nyt jumalauta loppuu tuo vouhottaminen tai tulee selkään.

Juu no noinkin joskus olen alentunut tekemään....Ap

Toki rangaistuksen pitää olla välitön. Se voi olla esim se että lempilelu otetan jäähylle(kaapinpäälle) määräajaksi. 

Mä laitan lapsen nurkkaan jäähylle ja jos ei pysy siellä niin seisn edessä jottei pääse siitä pois. Tai voithan sä istua jäähyllä ieressä japitää kädestä kiinni jossei muuten pysy. Kunhan et pyhu lapselle ja katselet muualle jäähyn ajan. 

Jäähyt kuuluu jääkiekkoon tms peliin.

Jos lapsi heittää hiekkaa, menet tosiaan lapsen tasolle otat kädestä kiinni ja sanot tiukasti silmiin tuijottaen, lopeta hiekan heittäminen. Sen jälkeen perustelet miksi hiekaa ei heitetä. Jos pässi kakarasi ei ymmärrä pidät kädestä kiinni ja tuijotat vaikka kaksi tuntia ja kolmekymmentäkahdeksan minuuttia, kunnes ymmärtää. Kiroilla ei tarvitse, tiukka katsekontakti ja rautaiset hermot, kyllä oppii.

Rangaistuksiin en usko.

Kaikki heti mulle (siis äidille).  :) 

Se hakee huomiotasikin varmaan jo osassa jutuista.

Mää epäilen että olet vähän lipsunutkin. Teillä on säännöt, niinkun päydässä istutaan nätisti syömässä mutta oikeesti lapsi saa siinä silti roikkua miten sattuu ja sitten taas jossain vaadit ehkä vähän liikaa.

Toi voi olla vähän vaikea ikä kun lapsi "on jo vähän iso" mutta silti vielä ihan naurettavan pieni.

Kannattaa vähän miettiä mikkä voisi olla vastuuhommia lapselle. Ja puhua sille niinkuin se olisi jo iso. Ja sitten muistuttelet että kun kohta sut ilmoitetaan esikouluun ja jos käy kerhossa/harrastuksessa niin siitäkin puhut että isot lapset saa tehdä näitä.

Lapsi voisi vaikka repiä salaattia ja sekoittaa taikinoita apuna, laittaa astioita koneeseen/tyhjätä astioita (ei tietty teräviä tai hajoavia) paikalleen. Lapsi voisi auttaa pöydän kattaamisessa jne.

Keksikää mielekästä tekemistä, voisiko kotiin hommata jotain käsityö-juttuja (nappeja, helmiä, pujottelua ja opetella sitomaan naruja yms).

Onhan se toistoa lapsen kanssa mutta koita vaan nauttia siitä että sinulla on juuri tuo ihana hymynaama. Opeta sille lisää irvileuka-juttuja. Oma 4- vuotiaani räkätti saunassa kun luin miten saunabefletissä lukee: Lisää löylyä perrrrrrrrrrrkele! -Kiroileva siili.

Joskus sitä vaan hukkuu kieltojen tielle. Kannattaa koittaa saada lapsi kisaan; kumpi ehtii saada nopeammin paikan X siivottua tai mitä teette heti palkinnoksi kun jotain on valmis tai leikkikää miten robootit siivoisi? Mielikuvitusta saa käyttää ja elämä voi olla hauskaakin..

Tavallisen päivän voi pelastaa joku ihan pikkunenkin juttu: keksikää jotain ihan simppeleitä juttuja: iltapesulla pesette toisienne hampaat, rakennatte tuoleista karhuluolan (syökää luolassa välipala).

Jos aamulla on nihkeä käynnistys niin ehtisikö iltapäivällä kirjastoon? Jos lupaat, niin muista myös toteuttaa.

Kannattaa huomioida lapsen juttuja. Kiitä, kehu. Olet hänen kaikkensa ja päinvastoin. Vaikka on paljon sääntöjä ja vastuuta kokoajan lisää vaan niin jokainen päivä voi silti olla jotenkin hauska: pakastamalla dinosaurus-jääpaloja voi olla ratkaisevaa.. :)

Nim. kolmen pojan äiti

Kiitos 5

Meillä myös 4v poika joka kyllä kerkiää PALJON tehdä monenlaista ilkeyttä että mukana oloa päivän aikana.

Meillä laitetaan lempilelu jäähylle puolesta tunnista loppupäiväksi riippuen teon vakavuudesta - toimii paremmin kuin herran itsensä siellä istuttaminen.

Tärkeämpää on johdonmukaisuus! Olen monta kertaa purrut kieltäni, kun puistossa näen äitejä, joiden lapset esim. heittää hiekkaa. Äiti uhkaa, että jos vielä heität niin lähdetään heti kotiin. Mutta sitten kun lapsi heittää (pahimmillaan uhmakkaasti äitiään tuijottaen) niin tyydytäänkin vain torumaan ja puistoilu jatkuu... Eli mieti millä uhkaat ja ole valmis myös toteuttamaan se! Esim. kauppareissulla on turha uhata kotiin lähdöllä, jos fakta on se, että ne ostokset on saatava tehdyksi. Silloin pitää keksiä jotain muuta, millä lahjoa tai kiristää.

No jos rangaistukset olisivat aidosti tehokas keino, niin kukaan ei kai tekisi samaa rikosta uudestaan. 

Entäs jos kertoisit etukäteen säännöt. Jos leikkipaikalla heittelee hiekkaa, lällättää jne niin sitten lähdetään kotiin. Ja sitten tosiaan lähdette. Saman tien. Jos 4-vuotias tekee ihan hölmöjä juttuja kuten hiekan heittely, niin kyllä se on huomionhakua. Jäähyllä saa välittömästi äidin huomion. 

Rakkautta tuo lapsi on vailla eikä rangaistuksia.

Rakkautta tuo lapsi on vailla eikä rangaistuksia.

Ei 4-vuotiasta tule rangaista, vaan vahvistaa sitä käytöstä, joka on suotavaa. Olethan kertonut, miten lapsen tulee käyttäytyä ongelmatilanteissa, eli annat hyväksyttävän käyttäytymismallin ei-toivottavan tilalle? Muutoin jos vain hoetaan, jotta "ei ei ei älä tee noin, kielletty, lopeta", lapsi ei tiedä kuinka hänen tulee tilanteessa oikeasti toimia, kun aikuisen näkökulmasta  huono käytös on ainoa mitä lapsi osaa tehdä. Kuten itsekin sanoit, lapsi ei ymmärrä syy-seurausta vielä, joten välttämättä jäähykään ei mene perille.

Meillä on 3 v poika, joka on todella villi ja ehtii joka paikkaan tekemään tuhmuuksia. Meillä on onneksi jäähypenkki toiminut, poika istutetaan penkille, kerrotaan miksi siinä joutuu olemaan ja jäähyaika on se 5 minuuttia, jonka aikana ehtii rauhoittua. Jos poika heittelee leluja, lelu viedään pois. Jos poika lyö lelulla, lelu viedään pois. Lelu menee pois "roskiin", poika joutuu ihan itse laittaa sen muovipussiin samalla, kun kuuntelee kun kerromme miljoonannen kerran, ettei noin saa tehdä.

    Poika on aivan ihana, suloinen ja herttainen, sanoo monta kertaa päivässä "Äiti, rakastan sinua", antaa pusuja, sanoo myös miehelle, kuinka rakastaa isiä. Kova poika halimaan, joskus vaan tuppaantuu oma voima unohtumaan.

jos heittää hiekkaa eikä lopeta, hiekkaleikit loppuu. Jos tukistaa äitiä, eikä lopeta, äiti lähtee pois tilanteesta/leikistä tms. jos ei tottele, lelu pois jolla leikkii. Kyllä nelivuotias ymmörtää, ettei saa katsoa pikkukakkosta, koska ei totellut. Selitä, selitä, toista, toista. Ja muista myös toteuttaa uhkaus ja uhkaa vain sellaisella, minkä voit toteuttaa. Kovin montaa säännöistä tai uhkailuista lipsumista ei villin ja vallattoman lapsen kasvatus salli, tulee tuplatyönä tajaisin. 

Pitää myös muistaa se kehuminen, kun homma toimii!

Nim. Kokemusta löytyy...

Itsekin olen huomannut että nelivuotias tarvitsee paljon positiivista palautetta ja sitä että häntä todella kuunnellaan, että ollaan kiinnostuneita hänen ajatuksistaan ja ideoistaan. Itsellänikin on 4v ja 2v pojat, melko helppoja tapauksia, mutta toki välillä haastaviakin. Ongelmalliset päivät johtuvat usein siitä, että olen kiireinen enkä ehdi antaa heille huomiota tarpeeksi tai emme ole ulkoilleet tarpeeksi. Hieman lyhyeksi jääneet yöunet näkyvät myös illan riehumisena ja hervottomana toimintana. Välillä saan nelivuotiaan vielä päikkäreille jos hän on herännyt liian aikaisin, se helpottaa iltaa kummasti!

Tosiaan, kannattaa miettiä mitä uhkaa, koska uhkaukset on aina toteutettava!!! Jos nelivuotias heittää hiekkaa, uhkaan että hän joutuu sisälle jos ei osaa käyttäytyä. Ja sitten hän myös lähtee sisälle jos ei tottele. Jos hän tönii muita trampalla, trampalta pois jos ei tottele ekasta kerrasta.

Lelujen kerääminen ja huoneen siivoaminen on hänelle yksin vielä liian vaikeaa, eli olen häntä auttamassa ja pikkuveli myös. Mutta jos hän ei kerää sovittuja juttuja, niin otan lelut jäähylle esim. viikoksi. Pikkuautot on suosikkeja, joten niiden jäähy on aina kova paikka.

Kaksivuotiaskin on oppinut jo, ettei hiekkaa heitellä, koska silloin joutuu pois puistosta tms.

Eräs tuttu äiti on sitä mieltä, ettei hänen kaksivuotiaansa opi kieltoja, vaan mielenkiinto on aina siirrettävä muuhun ei-toivotusta tekemisestä.....huokaus... On siinä sitten tosi mukavaa kun reilusti omaani isompi ja voimakkaampi kaksivuotias repii, hakkaa ja ajaa lapseni päälle toistuvasti mopollaan. Kun kiellän tai äitinsä kieltää, niin lapsi ei edes kuuntele, ehkä vaan naureskelee että onpas kiva tämä leikki. Mopoa ei voi tietenkään ottaa häneltä pois eikä häntä voi viedä pois leikkipaikalta rangaistukseksi, ettei hänelle tule paha mieli. No, kukin tyylillään, mutta voi olla että seuraavan kerran tämä mamma repäisee mopon ja heittää sen jorpakkoon. Mielestäni minun lapsellanikin tulee olla oikeus leikkiä rauhassa ilman pelkoa jatkuvasta väkivallasta.

Itsekin olen huomannut että nelivuotias tarvitsee paljon positiivista palautetta ja sitä että häntä todella kuunnellaan, että ollaan kiinnostuneita hänen ajatuksistaan ja ideoistaan. Itsellänikin on 4v ja 2v pojat, melko helppoja tapauksia, mutta toki välillä haastaviakin. Ongelmalliset päivät johtuvat usein siitä, että olen kiireinen enkä ehdi antaa heille huomiota tarpeeksi tai emme ole ulkoilleet tarpeeksi. Hieman lyhyeksi jääneet yöunet näkyvät myös illan riehumisena ja hervottomana toimintana. Välillä saan nelivuotiaan vielä päikkäreille jos hän on herännyt liian aikaisin, se helpottaa iltaa kummasti!

Tosiaan, kannattaa miettiä mitä uhkaa, koska uhkaukset on aina toteutettava!!! Jos nelivuotias heittää hiekkaa, uhkaan että hän joutuu sisälle jos ei osaa käyttäytyä. Ja sitten hän myös lähtee sisälle jos ei tottele. Jos hän tönii muita trampalla, trampalta pois jos ei tottele ekasta kerrasta.

Lelujen kerääminen ja huoneen siivoaminen on hänelle yksin vielä liian vaikeaa, eli olen häntä auttamassa ja pikkuveli myös. Mutta jos hän ei kerää sovittuja juttuja, niin otan lelut jäähylle esim. viikoksi. Pikkuautot on suosikkeja, joten niiden jäähy on aina kova paikka.

Kaksivuotiaskin on oppinut jo, ettei hiekkaa heitellä, koska silloin joutuu pois puistosta tms.

Eräs tuttu äiti on sitä mieltä, ettei hänen kaksivuotiaansa opi kieltoja, vaan mielenkiinto on aina siirrettävä muuhun ei-toivotusta tekemisestä.....huokaus... On siinä sitten tosi mukavaa kun reilusti omaani isompi ja voimakkaampi kaksivuotias repii, hakkaa ja ajaa lapseni päälle toistuvasti mopollaan. Kun kiellän tai äitinsä kieltää, niin lapsi ei edes kuuntele, ehkä vaan naureskelee että onpas kiva tämä leikki. Mopoa ei voi tietenkään ottaa häneltä pois eikä häntä voi viedä pois leikkipaikalta rangaistukseksi, ettei hänelle tule paha mieli. No, kukin tyylillään, mutta voi olla että seuraavan kerran tämä mamma repäisee mopon ja heittää sen jorpakkoon. Mielestäni minun lapsellanikin tulee olla oikeus leikkiä rauhassa ilman pelkoa jatkuvasta väkivallasta.

tottakai onnistuu jäähypenkillä istuttaminen

- ota lapsi syliin ja istuta 4 min 4 vuotiasta eli ikävuosien mukaan- kyllä onnistuu ja joka kerta uudertaan - älä aikuinen anna perix

t. ammattikasvattaja

Mä luovuin kanssa jäähypenkistä 3-vuotiaan kanssa. Istuu siellä ja virnuilee. Saattaa mennä 30-40 minuuttia ennen kuin suostuu pyytämään anteeksi. Ei itke vaan istuskelee ja katselee. Saattaa siis esimerkiksi purra isosiskoaan ihan ilman syytä ja ei suostu pyytämään anteeksi. Ylipäätään jäähy tuntuu herralle täysin yhdentekevältä. Parempi on vanha kunnon torvihoito eli pirunmoinen karjaisu. Pelästyy sitä enemmän ja tietää ylittäneensä rajan. Yritän rajoittaa huutamista, mutta jäähyn sijasta nykyään tosiaan vain menen lapsen tasolle ja puhuttelen erittäin tiukasti. Jos jatkaa sen jälkeen toimintaansa, niin sitten karjaisen. Se tehoaa, aina. Säikähtää sen verran. Ei vaan saa karjua liian usein, ettei teho mene.

Lapsesi vaatii rakkautta ja yhdessä oloa aidosti.

Meillä on annettu tukkapööläkin ja vitsaa perseelle. Kaikista lapsista on tullut mukavia, pärjäävät koulussa ja muutenkin ystävällisiä muille.

Älä makaa siellä sohvalla tai netissä vaan ole lapsen kanssa.

Lapset ovat myös erilaisia. Toisten temperamentti kuohahtaa aika nopeasti eli tulee esim tuota hiekanheittoa ja tukasta vetoa sekunnissa, jos tapahtuu jotain, mistä lapsi ei pidä. Totta kai pitää kieltää toisten ja tavaroiden vahingoittaminen. Ja toistuessaan antaa jokin järkevästi mitoitettu rangaistus eli esim, että "Nyt sun legot menee viikoksi jäähylle". Eihän lapsi edes tiedä, mikä on viikko. 

Lasten on myös vaikea muistaa kaikkia sääntöjä, joten toisto on tarpeen, ja, ettei kiellä kaikea mahdollista vaan ne tärkeimmät. tsemppiä.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 20:32"]

Lapsesi vaatii rakkautta ja yhdessä oloa aidosti.

Meillä on annettu tukkapööläkin ja vitsaa perseelle. Kaikista lapsista on tullut mukavia, pärjäävät koulussa ja muutenkin ystävällisiä muille.

Älä makaa siellä sohvalla tai netissä vaan ole lapsen kanssa.

[/quote]  

Ja tähän senverran että ei ole lapsenkannalta mukavaa joutua pelkäämään fyysistä kipua vanhemmalta, varmasti tosihyvä suhde tulee joo kun ei uskalla kertoa jos on vaikka rikkonut jotain tai kiusannut jotain kun tiedossa tukkapölly tai muuta väkivaltaa. JES. Onneksi työpaikoilla, kouluissa tai vankiloissa ei tälläisiä rangaistuksia jaeta.