Lue keskustelun säännöt.
Läheltä seurannut raskaana olevaa naista
25.07.2013 |
Enkä tiedä uskaltaako lasta enään toivoa edes itselle. Alku raskaudesta oli niin kamala olla ja kamala elämä. Keksi raskaudessa oli kauheaa turvotus hirveä väsy, nilkkaan jomotti, selkään sattuu, päähän painaa, silmää kolottaa, maha painaa, on hiki, supistaa, potkii, hyppii, ei voi kävellä, ei voi maata jnejne.
Onko maailamassa onnellisia odottajia? tai edes jotka eivät valita jokaisesta asiasta?
Kommentit (10)
No minusta ei tuntunut tuolta vaan olin hyvinvoiva ja onnellinen ja tunsin Itseni kauniiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti on helppoja raskauksia, minulla molemmat kaksi. En olisi edes tiennyt olevani raskaana ellei peilistä olisi näkynyt;). Kevyttä etomista alkuneljännes, mutta sitten ei tuntunut missään. Maha oli lisäksi pieni, kunto hyvä, eikä kilojakaan ylimääräisiä. Aiheutan varmasti katkeruutta, kun kerron, että eka synnytys oli helppo ja toinen superhelppo. Molemmat piltit nukkuivat täydet yöunet kahden kuukauden jälkeen ja itse pääsin normaalimittoihin mitenkään yrittämättä kuukaudessa. En uskonut tällaiseen helppouteen kunnes omalle kohdalle sattui ja vielä kahdesti. Mainittakoon, että osan olla kiitollinen. Olen sen verran raskaita rupeamia nähnyt lähipiirissäni.
Oikeasti on helppoja raskauksia, minulla molemmat kaksi. En olisi edes tiennyt olevani raskaana ellei peilistä olisi näkynyt;). Kevyttä etomista alkuneljännes, mutta sitten ei tuntunut missään. Maha oli lisäksi pieni, kunto hyvä, eikä kilojakaan ylimääräisiä. Aiheutan varmasti katkeruutta, kun kerron, että eka synnytys oli helppo ja toinen superhelppo. Molemmat piltit nukkuivat täydet yöunet kahden kuukauden jälkeen ja itse pääsin normaalimittoihin mitenkään yrittämättä kuukaudessa. En uskonut tällaiseen helppouteen kunnes omalle kohdalle sattui ja vielä kahdesti. Mainittakoon, että osan olla kiitollinen. Olen sen verran raskaita rupeamia nähnyt lähipiirissäni.
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 22:42"]Oikeasti on helppoja raskauksia, minulla molemmat kaksi. En olisi edes tiennyt olevani raskaana ellei peilistä olisi näkynyt;). Kevyttä etomista alkuneljännes, mutta sitten ei tuntunut missään. Maha oli lisäksi pieni, kunto hyvä, eikä kilojakaan ylimääräisiä. Aiheutan varmasti katkeruutta, kun kerron, että eka synnytys oli helppo ja toinen superhelppo. Molemmat piltit nukkuivat täydet yöunet kahden kuukauden jälkeen ja itse pääsin normaalimittoihin mitenkään yrittämättä kuukaudessa. En uskonut tällaiseen helppouteen kunnes omalle kohdalle sattui ja vielä kahdesti. Mainittakoon, että osan olla kiitollinen. Olen sen verran raskaita rupeamia nähnyt lähipiirissäni.[/quote]
Hyvät geenit.
Hyvä parisuhde.
Puoliso varmasti auttoi, kantoi raskaimmat taakat ja auttoi esikoisen, myöhemmin molempien lasten hoidossa ja kotitöissä.
Lapset myös olleet sinulla ns. normaalikokoisia, ei mitään tyyliin 4500 g ja 54 cm.
Mulla on just menossa tommonen ap:n mainitsema raskaus, onneksi jo loppupuolella, mutta eipä ole pystynyt liikuntaa harrastelemaan kipujen takia, alussa meni oksenteluun melkein 18 viikkoa, raskausdiapetes sokeriheittelyineen väsyttää, on todellakin turvotusta. onnellisena puolena tietenkin se, että paino ei ole yhtään noussut, kun ruokavalio on sokereiden takia niin tiukka. mainitaan vielä, että raskauden alussakaan ei minulla ylipainoa ollut.
Kun esikoista odotin, oli raskaus kuin leikkiä vaan ja olin tarmoa täynnä, enkä siksi oikein osannut ymmärtääkään raskauden raskautta. nyt ymmärrän kyllä, toivottavasti edes synnytys olisi yhtä nopea ja helppo kuin esikoisellakin.
Nyt tuli purkaus, mutta olen yrittänyt pitää mölyt mahassa ja selvitä samarinilla, tukivöillä ja särkylääkkeillä. Onneksi aviomies on pitkäpinnainen ja ollut kovasti tukena.
Jos on paha ja tukala olla, on se mun mielestä sanottava, jos sen takia ei voi jotain tehdä, mutta ei sitä omaa oloa märehtiä tarvitsis ja rasittaa kaikkia kuulijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 22:42"]Oikeasti on helppoja raskauksia, minulla molemmat kaksi. En olisi edes tiennyt olevani raskaana ellei peilistä olisi näkynyt;). Kevyttä etomista alkuneljännes, mutta sitten ei tuntunut missään. Maha oli lisäksi pieni, kunto hyvä, eikä kilojakaan ylimääräisiä. Aiheutan varmasti katkeruutta, kun kerron, että eka synnytys oli helppo ja toinen superhelppo. Molemmat piltit nukkuivat täydet yöunet kahden kuukauden jälkeen ja itse pääsin normaalimittoihin mitenkään yrittämättä kuukaudessa. En uskonut tällaiseen helppouteen kunnes omalle kohdalle sattui ja vielä kahdesti. Mainittakoon, että osan olla kiitollinen. Olen sen verran raskaita rupeamia nähnyt lähipiirissäni.[/quote]
Ihana kuulla että raskaus voi olla myös helppo. Välillä vain ystävääni kuunnellessa tuntuu ettei raskaudessa ole kysymys mistään muusta kuin kivusta ja särystä. Olen koittanut toki ymmärtää ja olla tukena.
Onko 7 ollut monta raskautta aikaisemmin? Miten ne ovat menneet? Voimia!
ap
Ei tää herkkua ole. Ensimmäiset viikot meni oksentaessa, ja kun pahoinvointi helpotti, alkoi 24/7 päänsärky. Nyt rv 15 ja päätä on särkenyt kaksi viikkoa, aamusta iltaan. Lisäksi on alkanut alapään luiden särkeminen, joka vaikeuttaa kävelemistä. Taaperran jo nyt kuin joku vanhus.
Täysin samanlainen oli edellinenkin raskaus. Tämä vatsassa oleva lapsi saa luvan olla viimeinen, enää en tähän ryhdy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos ap, voimia tarvitaan!
Tää on toinen ja ehdottomasti viimeinen kerta kun mun mahassa uutta elämää tehdään, onneksi tää on vaan vaihe, eikä pidä unohtaa että palkintohan on varmasti vaivan arvoinen.
7
Mulla on ollut tosi helppoja raskauksia molemmat. Ainoina oireina lievä etominen alussa + ummetus. Vaikka maha on ollut tosi iso, mitään kremppoja ja kipuja ei ole ollut. Parhaita aikoja elämässäni.
Suurin osa on onnellisia vaikka se tuntuu tuolta. Ja sä unohdit tuosta sen että se kestää iiiiiikuisuuden. Ei se mitään herkkua ole, kokeile ihmeessä. Pääset säkin vähän valittelemaan.