Ystäväperhettä/ varamummoa tai -pappaa kaivataan
Olen kahden lapsen, pojan 11v ja tytön 6v, nelikymppinen äiti. Lasten isästä olen eronnut 5 vuotta sitten. Asumme landella Pohjois-Pohjanmaalla ja asiat ovat kaikin puolin vähintäänkin kohtalaisella tolalla. Paitsi että...
Olemme yksinäisiä. Molemmat vanhempani ovat kuolleet jotakin vuosia sitten, sukulaiset eivät halua pitää yhteyksiä ja ystävätkin välttelevät perhetapaamisia vedoten kiireisiin. Lasten isän sukulaiset hävisivät eron myötä kuin se kuuluisa pieru Saharaan, isovanhemmat eivät halua olla missään tekemisissä ylipäätään lastenlastensa kanssa, lisäksi asuvat toisella puolella Suomea, jos se nyt mihinkään vaikuttaa.
Olemme varsin iloista ja sosiaalista porukkaa. Siksi tämä kyseinen asia on alkanut tuntumaan jos ei ahdistavalta niin ainakin surulliselta. Meiltä puuttuu sosiaalinen verkosto. Lasten syntymäpäiviä pitää alkaa jännittämään jo etukäteen ketkä saapuvatkaan paikalle, pääsääntöisesti peruvat samanapäivänä, kuka mihinkin tekosyyhyn vedoten. Lapsille olen joutunut kertomaan valkosia valheita, kun ovat kyselleet, en ole hennonnut totuutta aina kertoa.
Lisäksi olen pannut merkille kuinka lapseni ilahtuvat kun joku vaikka satunnainenkin aikuinen kysyy kuulumisia. Pitkään muistelevat tätä.
Olen kertonut ystävilleni asiasta, mutta tilanne on harmittelujen jälkeen pysynyt ennallaan. Muutekaan en haluaisi ketään omilla aivolla ajattelevaa ja sydämmellään tuntevaa aikuista ihmistä velvoittaa käymään. Tiedustelin myös paikallisesta perheneuvolasta tukiperhettä, mutta meidän tilanteemme ei täytä vaadittuja kriteereitä.
Olisi hienoa löytää elämäämme luotettava ystäväperhe/varamummo- tai pappa, jonka kanssa tutustua ja viettää mukavaa yhdessäoloa, vaikka juhlapyhinäkin. Ihminen joka on ehkä samassa elämäntilanteessa ja kokee samanlaista yksinäisyyttä.
Kommentit (5)
Meillä samankaltainen tilanne... Asutaan Pohjois-Pohjanmaalla, mummula on etelä-Suomessa, josta itse olen kotoisin. Mieheni vanhemmat ovat kuolleet. Niin sanottu turvaverkosto puuttuu... Surullista mutta totta.
Ettekös te ap ja 3 ole samalta suunnalta?
Hei!
Minäkin kaipaan ystäväperhettä, asun pohjois-pohjanmaalla...
Hieno juttu :) Siis ei tietystikään elämäntilanteenne/mme. Mutta voitaisiinkohan kirjoitella vaikka privaatistikin, mitenhän tulisi toimia? En ole ennen tänne kirjoitellut...
Kannattaa varmaan kokeilla seurakuntasi kautta. Joillakin seurakunnilla on palveluita joilla yhdistetään yksinäisiä vanhuksia ja mummon/papan tarvitsevia perheitä.