Kuinka tärkeää se hoikkuus parisuhteessa oikeasti on?

Ei se ole sen tärkeämpää kuin muussakaan elämässä. Omasta kunnosta ja hyvinvoinnista pitää pitää huolta itsensä takia eikä jonkun muun. Joskus lihominen on yksi oire siitä, että ihminen laiminlyö itseään, ja se kyllä vaikuttaa parisuhteeseen.

Kai eri ihmisillä on eri kriteerejä puolisolleen. Joku voi vaikka haluta ensisijaisesti hoikan ja kauniin puolison, toinen taas koulutetun ja kauniin tai vaikka tatuoidun ja goottihenkisen tai vaikka mitä.

Luulisin, että mitä nuorempia puolisoa hakevat ovat, sitä enemmän korostuvat ulkoiset asiat.

Itse arvostan puolisossani hyvää huumorintajua, luotettavuutta ja myös urheilullisuutta. Hoikkuutta en ole koskaan edes ajatellut.

Riippuu suhteesta. Jos toinen osapuoli haluaa hoikan puolison niin silla on valia, jos taas ei ole niin paljoa valia niin silloin silla ei ole paljon valia. Itse en kuitenkaan haluaisi olla laskin kanssa, enka haluaisi, etta se toinen lihottaa itsensa., koska olen pinnallinen paska. Se on vahan niinkuin sopimusrikko, minulle.

Mutta meita on moneen junaan.

mulla on tästä asiasta kunnolla ristiriitaiset ajatukset. mieheni on todella ylipainoinen, eikä se häiritse minua lainkaan, mutta koen, että minun itseni täytyy olla mieheni(kin) takia hoikka. taisin kerran tän sanoa miehelleni parin viinilasillisen jälkeen ja hän purskahti nauruun ja sanoi, että "ai, kun mä oon itse tän näköinen, mä voisin jotenkin vaatia sulta, että olet mallin mitoissa?"

Itse en katsele niinkään onko toinen hoikka vai ei vaan kyse on varmaan enemmänkin siitä että toinen ei ole sohvaperuna vaan urheilullinen ja liikkuu sen takia että tuntuu hyvältä eikä sen takia että näyttää hyvältä.

No omasta kokemuksesta voisin tähän vastata (olen painanut joskus lähes 80 kg ja nyt sen 60 kg). Omaan parisuhteeseen se vaikutti siten, että näin hoikkana olen huomattavasti virkeämpi, elämäniloisempi ja kaikin puolin mukavampi puoliso kuin 80 kiloisena :) Ja ulkonäkökin parantunut huomattavasti; tosin mies ei koskaan sanallakaan ole vihjannut, että alas emantä laihduttamaan. Mutta siis omasta kokemuksesta voin sanoa, että hoikkuus on tuonut minulle hyvää mieltä ja energiaa. Myös siihen parisuhteeseen!

Ei se ainakaan mulle ole merkinnyt mitään. Mutta olenkin mies.

Mies haluaa aina, että nainen pitää huolta itsestään. Yleensä tämä ei tarkoita sitä, että parisuhteeseen haluttaisiin varta vasten hoikka nainen, mutta roima ylipaino kertoo yleensä valitettavasti siitä, ettei nainen yksinkertaisesti välitä omasta terveydestään tai jaksa panostaa ulkonäköönsä. Ja tällaiset ihmiset harvemmin jaksavat panostaa sitten yhtään mihinkään muuhunkaan.

Siinä mielessä se on tärkeää.

Minä olen mennyt yhteen reippaan, urheilullisen ja terveellistä elämää viettävän miehen kanssa. Jos hän muuttuisi niin, ettei enää pitäisi itsestään huolta, ei hän olisi enää sama ihminen, enkä ehkä rakastaisi häntä yhtä paljon. Voi olla että rakkauteni sammuisi kokonaan, koska hän olisi ihan toisenlainen kuin mistä pidän.

Kyse ei ole ulkonäöstä vaan elämänarvoista ja elintavoista. Jos lihoo vaikka sairauden takia, se ei haittaa.

Minulla on noussut paino kahdessa raskaudessa lähes 30kg. Ylipainoisena olen ollut tosi väsynyt (esikoisen kanssa sain nukuttua tosi hyvin, eli varmasti johtui ylipainosta väsymys). Sitä mukaa kun paino on pudonnut olen ollut paremmalla tuulella, jaksanut paremmin lähteä ulos, siivota yms. Vaikka mies ei ole sanonut mitään niin paino on vaikuttanut todella paljon miehen seksihaluihin. Osalta myös omiin, koska hoikkana olen huomattavasti itsevarmempi ja siten seksikin on parempaa. En myöskään halua lihavaa miestä. Miehellä oli yhdessä vaiheessa vähän enemmän mahaa ja minusta oli jotenkin hankalaa halata ja pussata yms. Ehkä me ollaan hieman pinnallisia, mutta meillä vaikuttaa tuo lihavuus parisuhteeseen.

Mihin perustat viimeisimmän yleistyksesi? Itse olen varsin menestynyt ja arvostettu alallani siitä huolimatta, että painoindeksini on 38 eikä liikunta ole intohimoni.  Minulla on hoikka mies, jolle urheilu on intohimo.  Ja olemme jo aikuisia ja olen ollut samanlainen koko parisuhteemme ajan. Meitä yhdistää kulttuuri ja historia eri muodoissaan eli työmme. Ja mainittakoon, että miehellä on kyllä ollut normaalipainoisiakin naisia, ollut sellaisen kanssa pitkään naimisissakin ja nainen oli varsin korkeassa asemassa. Mutta, minulla on kuulemma parempi luonne kuin muilla.

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 16:10"]

Mies haluaa aina, että nainen pitää huolta itsestään. Yleensä tämä ei tarkoita sitä, että parisuhteeseen haluttaisiin varta vasten hoikka nainen, mutta roima ylipaino kertoo yleensä valitettavasti siitä, ettei nainen yksinkertaisesti välitä omasta terveydestään tai jaksa panostaa ulkonäköönsä. Ja tällaiset ihmiset harvemmin jaksavat panostaa sitten yhtään mihinkään muuhunkaan.

Siinä mielessä se on tärkeää.

[/quote]

Hoikkuus parantaa seksiä, vahvistaa rakkautta ja lisää positiivista huomiota myös parisuhteen ulkopuolella. Tämä kaikki taas lisää henkistä hyvinvointia. Lapset kasvavat terveiksi ja tasapainoisiksi kun äidin hoikan olomuodon tuoma lämpö ja iloisuus täyttää arjen.

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 16:28"]

Hoikkuus parantaa seksiä, vahvistaa rakkautta ja lisää positiivista huomiota myös parisuhteen ulkopuolella. Tämä kaikki taas lisää henkistä hyvinvointia. Lapset kasvavat terveiksi ja tasapainoisiksi kun äidin hoikan olomuodon tuoma lämpö ja iloisuus täyttää arjen.

[/quote]

Lapset kasvavat huonoitsetuntoisiksi ja masentuneiksi anorektikoiksi, kun äiti stressaa painoaan.

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 16:31"]

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 16:28"]

Hoikkuus parantaa seksiä, vahvistaa rakkautta ja lisää positiivista huomiota myös parisuhteen ulkopuolella. Tämä kaikki taas lisää henkistä hyvinvointia. Lapset kasvavat terveiksi ja tasapainoisiksi kun äidin hoikan olomuodon tuoma lämpö ja iloisuus täyttää arjen.

[/quote]

Lapset kasvavat huonoitsetuntoisiksi ja masentuneiksi anorektikoiksi, kun äiti stressaa painoaan.

[/quote]

Niinpä. Lihavat aina stressaavat painostaan, ja se osaltaan pahentaa lasten itsetuntoa. Hoikka äiti ei stressaa vaan nauttii ja on ylpeä kehostaan.

Eiköhän tärkeintä ole terveys, hygieniasta huolehtiminen ja viihtyminen kropassaan. Hyväntuulinen ja itsevarma ihminen huomioidaan eri tavalla kuin ruttuhuuli tai surkeana raahustava. Oli niitä kiloja tai missimittoja, nassusta puhumattakaan, joka tapauksessa sisäinen kauneus vetää aina pidemmän korren:) Ulkoisesta kauneudesta ja julkkiksista media hössöttää kamalasti, mutta ne ei ainakaan mun arkielämää millään tavoin liikauta.

Elämää kannattaa elää itseä varten. Jos se on suorittamista toisten hyväksyntää ja huomion saamista varten, niin ei semmonen ole minusta ainakaan innostava ajatus aamun aloitukselle. Voiko silloin olla koskaan tyytyväinen mihinkään?

Kun arvostaa ja kunnioittaa itseään semmosena kun just sattuu olemaan, ja tekee sen toisillekin, niin siinä antaa mallin muille, että kelpaan teille just tämmösenä kuin olen, en ole ylikäveltävä. Rupsahdan vuosi vuodelta, mutta mitä vähemmän stressiä otan ulkonäöstä ja mistään, sitä enemmän tuntuu ukko tykkäävän rennosta elämänasenteestani ja taidosta osata heittäytyä hetkeen.

Jollain tapaa allekirjoitan tuon nro:n 14 kommentin. Olen itse yrittänyt hoitaa tämän laihdutusprojektini mahdollisimman "huomaamattomasti" lapsiltani eli en ääneen päivittele painoa tai mieti ruokien kaloreita. Minulla siis tyttäret, joille haluan näyttää esimerkkiä terveellisestä ruokavaliosta ilman, että opetan heidät fanaattisiksi painontarkkailijoiksi. T. nro 7.

Yleensä se vain menee niin että ne hoikat äidit kieltäytyvät ruuasta jatkuvasti, lapset ottavat mallia!

Ei tarvii hössöttää ja kieltäytyä ruuasta, jos geneettinen perimä hoikk,a tai terveet ruokailutottumukset ja perusterveet elämäntavat ilman peiliin tuijottamista.

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 16:18"]

Minä olen mennyt yhteen reippaan, urheilullisen ja terveellistä elämää viettävän miehen kanssa. Jos hän muuttuisi niin, ettei enää pitäisi itsestään huolta, ei hän olisi enää sama ihminen, enkä ehkä rakastaisi häntä yhtä paljon. Voi olla että rakkauteni sammuisi kokonaan, koska hän olisi ihan toisenlainen kuin mistä pidän.

Kyse ei ole ulkonäöstä vaan elämänarvoista ja elintavoista. Jos lihoo vaikka sairauden takia, se ei haittaa.

[/quote]

Meillä on kuvailemasi kaltainen tilanne. Mieheni meni reippaan ja urheilullisen naisen (minun) kanssa naimisiin. Nyt 15:ssa vuodessa olen lihonut 8 kiloa. En juurikaan urheile, mutta olen muuten aktiivisesti touhuava. Olen vain syönyt samaan tapaan kuin ennenkin, ikä vain ilmeisesti hidastaa aineenvaihduntaa ja kilot ovat alkaneet kertyä. Painan nyt 63 kg/168 cm.

Elämänarvot ja elintavat ovat siis suurinpiirtein pysyneet samana, lenkkeily ja salilla käyminen jääneet elämäntilanteiden takia hyvin vähälle (lapsi, vaativa työ- ja työmatka). 

Mieheni valittaa, etten huolehdi itsestäni (huolehdin ulkonäöstäni kyllä!) ja huomaan myös sen, että hänen "rakkautensa hiipuu" lihomiseni takia. Kuitenkin olemme arvomaailmoiltamme ja muutenkin hyvin yhteensopivia.

Minusta tässä on iso ristiriita. Minä priorisoin ruuhkavuosinani lapseemme, töihini ja omiin voimaannuttaviin harrastuksiini. Nämä tuovat minulle mielihyvää ja pitävät mielenterveyteni kunnossa. Pitäisikö minun alkaa tinkiä ajasta lapsen kanssa tai harrastuksistani miehen ulkonäkövaatimusten takia? Olen ajatellut niin, että kun lapsi on iso, voin olla enemmän pois kotoa ja keskittyä sitten itseeni. (Tiedän, että näitäkin äitejä on, jotka aktiiviurheilevat kymmenenkin lapsen kanssa, mutta minä en kuulu heihin)

Mielestäni on niin, että jos mies minut jättää kertyneiden 8 kilon takia, eikä näe sitä muuta mitä olen, saa hän silloin hyvillä mielin mennä. Mitä sinä, kenen tekstiä tässä lainasin (ja ajattelet samankaltaisesti mieheni kanssa) tilanteesta ajattelet ja mahdollisesti tekisit?

8 kiloa on kyllä todella vähän ja olet ihan normaalipainoinenkin, joten vaikea uskoa että mies oikeasti noiden kilojen takia olisi tuota mieltä, voiko olla muita syitä hänellä tuntea noin? Oletteko muuten vain etääntyneet enemmän toisistanne?