Rakastan sinua

Me taas 8 vuoden jälkeen vieläkin monta kertaa päivässä sanomme nuo sanat. Etenkin jommankumman lähtiessä johonkin. Ajattelemme sen niin, että ei nuo sanat käytössä kulu, vaan pikemminkin vahvistaa meidän yhteenkuuluvuutta. Jokainen kuitenkin tavallaan :)

15 vuotta aviota takana meilläkin. Rakkaudesta puhutaan ehkä pari kertaa viikossa, eikä se ole sanahelinää. Haluan sanoa miehelleni että rakastan häntä, se tulee mieleen mitä erilaisimmissa tilanteissa, ja silloin sanon sen ääneen. Hänkin sanoo minulle, jopa useammin kuin minä hänelle.

Miksi ap:n mielestä tunteista puhuminen on sanahelinää?

Ei meilläkään sanota noita sanoja.

Ne kuulostaa kovilta ja teennäisiltä. R-kirjainta täynnä. Ei vaan jotenkin istu suuhun.

Mutta kerrotaan kyllä muuten, että tykätään ja ennen kaikkea tekoja on sanojenkin edestä.

Tunteista voi puhua muutenkin, kuin käyttämällä kuluneita fraaseja = sanahelinää.

Mutta niin kuin jo aiemminkin jo todettiin, jokainen tyylillään. Pääasia että pontti ei jää epäselväksi, oli tyyli mikä hyvänsä. / ap

teot ja sanat käytössä. eivät sanat "rakastan sinua" sulje pois sitä, etteikö rakkautta voisi osoittaa muutenkin. jäin miettimään, onko sellainen ajattelutapa yksipuolista vaiko itserakasta. mepä rakastetaan varmasti enemmän kuin ne, jotka tuota sanahelinää viljelevät. tai vaihtoehtoisesti; meillä ainakin rakastetaan enemmän kun sen kerran kerromme toisillemme sanoinkin.

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 14:51"]

Tunteista voi puhua muutenkin, kuin käyttämällä kuluneita fraaseja = sanahelinää.

[/quote]

No, minulle ei rakkaudentunnustus ole mikään "kulunut fraasi", vaan juuri se ainoa tapa sanoa ääneen se että rakastan. Voin tykätä tai välittää kavereista, ne voi olla mulle tärkeitä tai ihania, mutta miestäni todella rakastan. Ja haluan myös sanoa sen hänelle sen lisäksi että näytän muillakin tavoin.

Joillekin on varmaan kulunutta viljellä rakkauden sanoja sinne tänne, mutta minulle se on ainutlaatuista ja ihanaa, vaikkakin yhteisiä vuosia on jo 15.

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 14:56"]

teot ja sanat käytössä. eivät sanat "rakastan sinua" sulje pois sitä, etteikö rakkautta voisi osoittaa muutenkin. jäin miettimään, onko sellainen ajattelutapa yksipuolista vaiko itserakasta. mepä rakastetaan varmasti enemmän kuin ne, jotka tuota sanahelinää viljelevät. tai vaihtoehtoisesti; meillä ainakin rakastetaan enemmän kun sen kerran kerromme toisillemme sanoinkin.

[/quote]

Tätä juuri minäkin pohdin. Kuten aloitusviestin alaspeukuttajien määrästä voi todeta, niin tällä hetkellä sanojat rakastavat enemmän.
Ei ole itserakasta todeta, että rakastaa vaikkei sitä ääneen sanokaan. Miksi käyttää sanoja, jos ne eivät suuhun sovi? Ja miksi taas olla käyttämättä jos sopivat?

Kumpikaan ei poissulje toistaan, eikä toimi mittarina rakkauden määrästä, mikä on varsin subjektiivinen kokemus ja syntyy jokaiselle erilaisista asioista. Itselleni sanat ofat fraaseja, toisille eivät.

Ja kuten alkuviestistä voitte huomata, meilläkin rakkautta on tunnustettu muutamia kertoja ihan sanoinkin. Sanat ovat kauniita, muttei niin merkityksellisiä kuin teot.

ap

Sanotaam joka päivä ja teot vastaa sanojen kanssa. Mihinkä ne sanat siitä kuluis tai merkitystään menettäis.

Sait ap varmaankin alaspeukutuksia siitä, että sanot "rakastan sinua"- lausetta sanahelinäksi.

Se on aivan eri asia kuin se, että lause ei istu suuhun. Aivan kuten "otan osaa" on kaukana sanahelinästä, mutta ei silti välttämättä istu suuhun vaan sitä yrittää helposti keksiä jonkin muun tavan osanotolle.

Onko nyt kaikilla muilla pariskunnilla niin, että molemmat osapuolet/aviopuolisot/kumppanit tuovat sen rakkautensa esiin samalla tavalla? Meillä minä sanon sen ääneen usein, en nyt enää päivittäin, mutta toisinaan useita kertoja viikossa, toisinaan pari kertaa kuukaudessa. Saatan esimerkiksi sanoa sen, kun menemme vuoteeseen ja vedän mieheni lusikkaan (mies nukahtaa siihen ja jos yöllä herää ja huomaa mun kääntyneen pois, hän ottaa minut syliinsä, itse en osaa nukahtaa tuossa asennossa) tai, kun mies lähtee aamulla töihin.

Mieheni taas sanoo sen harvemmin, mutta hän taas koskettelee paljon useammin kuin minä. Hän suutelee minua aina ohimennessään, työntää jalkansa syliini, kun istumme sohvalla tai saattaa vaikkapa koiraa ulkoiluttaessaan hakea minulle kukan pellolta. Hän myös useammin ehdottaa tai järjestää meille yhteistä aikaa. Sanoin hän tuo rakkautensa esiin todella harvoin, ja silloinkin se on toisenlaista kuin minun sanomanani, se on jonkinlainen syvä huokaus tyyliin; "voi, että mä rakastan sua."

Me sanomme sen vähintään päivittäin, mies vielä useammin kuin minä. Koskaan se ei ole tuntunut sanahelinältä vaan koskettaa aina.  Mutta me olemmekin olleet yhdessä vasta 20 vuotta.