Hankalaa 8v kanssa

Meillä on ollut todella hankala vuosi 8v kanssa. Ennen niin hyväkäytöksinen,  mukava ja jopa varauksellisen katselun jälkeen sosiaalinen poika muuttui heti koulun alettua lähes hirviöksi. Hän on niin tottelematon ja epäkohtelias kuin ikinä voi. Mitään ei usko, vaan huutaa ja räyhää ja uhoaa vastaan. Mikään ei tunnu tehoavan, ei arestit tai rangaistukset sen paremmin kuin palkitseminenkaan. Kiusaa sisaruksiaan ihan tolkuttomasti, jopa lyö ja potkii.

Muutimme uudelle paikkakunnalle koulun alkua edeltävänä kesänä, joten toki lapsella ollut stressiä sekä koulun aloituksesta että pelkoa uusien kavereiden saamisesta. Koulu kuitenkin alkoi hyvin ja uusi paras kaverikin löytyi heti ensimmäisenä päivänä. Koulun mukaan on edelleen se hyväkäytöksinen ja mukava lapsi, joten sinne ei käytös ainakaan toistaiseksi heijastu.

Kesäloman alkaessa meni ihan hyvin, oli taas hetken normaali pikkupoika. Siis toki tekee hölmöjä tempauksia ja saa äidin raivon partaalle, mutta silleen normaalin rajoissa. Ja uhoaminen ja rumat puheet loppuivat hetkeksi.

Olin koko viime talven kotona ja poika sai omaa aikaa itselleen äidin kanssa pienimmän päiväunien aikaan. Toki muuten sitä vain meidän-aikaa ei ole saatavilla. Olen yksin lasten kanssa ja hoitoapua ei ole tarjolla, joten kaikki jutut tehdään pakettina kaikkien sisarusten ja äidin kesken. Pojan isä ei tapaa häntä kuin satunnaisesti. Ero ei ole uusi asia.

Poika tuli vähän aikaa sitten huoneensa ovelle ja tokais "sä et tykkää musta" ja paineli sen jälkeen takaisin sänkyynsä. Menin tietysti perässä ja yritin onkia että mistä nyt tuulee ja moinen ajatus tullut päähänsä. Asia ei oikein varmasti selvinnyt. Ei osannut sanoa miksi tuntuu siltä. Toki meillä ollut tänään todella huono päivä ja äiti kiljunut naama punaisena erittäin huonakäytöksisille lapsilleen.

Meni jonkin aikaa ja ajattelin jo pojan nukahtaneen kun tuli uudelleen ovelleen ja tokaisi "et kun sä et koskaan kuuntele mua vaan pelkästään siskoa". Tässä kohtaa ei painellut huoneeseensa takaisin vaan jäi ovelleen ja tuli syliin istumaan kun pyysin. Asiaa siinä sitten selvitettiin ja selvisi että hän luulee etten kuuntele jos pyydän toistamaan. Yleensä siis hermostuu hurjasti kun olen esim kodinhoitohuoneessa toisessa päässä taloa meluavan kuivausrummun lähellä ja kuulen hänen huutavan jotain mutten tiedä mitä ja kenelle ja huudan sitten takaisin etten nyt kuule. Mitä muuten kuuntelemiseen tulee niin pyrin aina keskeyttämään hommani, no tärkeitä puheluita en, kuunnellakseni lasten asiat. Toki siitä pidän kiinni että jos sisko kertoo jotain asiaansa juuri niin ei saa keskeyttää. Ja sama tietysti toisinkin päin.

Hyvä tietysti että alkaa purkamaan tuota oloaan, josko elämä meillä sitten helpottuisi ja toivottavasti palaisi takaisin rauhalliseksi, mutta minä olen ihan neuvoton. Mitä tässä voi tehdä ja miten auttaa toista?

Itsellä on ollut tietysti kova stressi koko vuoden jo pelkästään senkin takia että olin kotona ja joka sentin joutui laskemaan. Välillä jopa niinkin tarkkaan, ettei kaupasta voitu ostaa kuin aivan välttämättömin. Huomaan ja tiedän olleeni pinna tosi kireällä stressin takia, ja myös sen aiheuttamien univaikeuksien. Ne ovat itsessäni aiheuttaneet sen että olen ollut varmaan sitten koko vuoden normaalia tiukempi ja vaatinut varmaan myös lapsiltakin parempaa käytöstä tms ja mahdollisesti sitten provosoinut siten entistä rajumpaa rajojen testausta. En kuitenkaan mitenkään hyvällä ajattele sitä että meillä on huudettu ja tapeltu lasten kanssa lähes joka päivä. Olen kyllä yrittänyt aina selittää lapsille että ovat tärkeitä ja rakastan ja tykkään, mutta että olen vihainen (ja en tykkää) jostakin asiasta mitä tekevät tai käyttäytyvät.

Selvästi on kuitenkin menty ojasta allikkoon ja railakkaasti.

Mites tästä suosta ylös? Töihin pääsen vihdoin takaisin syyskuun alusta joten senttien laskeminen loppuu onneksi eikä joka asiaan tarvitse säästää tai kieltää. Pienempien sisarusten käytöstavat yms ovat olleet tämän vuoden ennallaan vain 8v kanssa ollut ongelma. Toki jos 8v käynyt vaikka pienemmän kimppuun hakkaamalla niin kyllä se pienempikin on ottanut nyrkit käyttöön, mutta sanoisin että aloittaja on ollut aina se 8v. Pienempi toki on huomannut miten 8v:tä saa ärsytettyä ja käyttänyt sitä hyväkseen, ja toinen sitten hyökkää raivopäänä kimppuun.

Olipas sepustus. Hämmentää vain tämän iltaiset lauseet ja keskustelut niin piti avautua jos vaikka saisi ideoita jatkoon.