Entiset huonoitsetuntoiset, miten saitte luotua hyvän itsetunnon?

haukkumalla muita mahdollisimman paljon

Kokaiini

Menin pitkään psykodynaamiseen terapiaan täydellisen romahduksen jälkeen. Näin neljän vuoden jälkeen homma on edelleen vähän kesken, mutta onhan tämä oman persoonan realistinen hyväksyminen ja rakastaminen nyt ihan eri juttu kuin ikinä aiemmin.

Laihduttamalla

Tavallaan iän myötä ja myös niin, että viimeinkin tajusin kantapään kautta sen sanonnan, että vaikka heittäytyisit kynnysmatoksi ihmisten eteen niin silti ne valittavat ettet ole tarpeeksi littana. Tai jotain sinnepäin. Mutta siis kun tarpeeksi on kävelty yli ja vähätelty muutenkin niin sain tarpeekseni. Nykyään tiedän arvoni, en ole ylimielinen mutta en jaksa välittää muiden (typeristä) mielipiteistä. Nehän ovat vain heidän mielipiteitään, eivät faktoja. Elän elämääni niin kuin itse haluan, olen muille ystävällinen mutta paskaa en ota niskaani enää mistään.

Pyrin elämään ja käyttäytymään/kohtelemaan muita siten, että voin seistä tekojeni takana myöhemminkin. Näin olen saanut luotua itselleni yhden osa-alueen itseeni, johon olen tyytyväinen. Edelleen minun on vaikea sietää epäonnistumisia jne. mutta minulle on ollut iso juttu, että voin ajatella aina toimineeni sen hetkisen tiedon varassa parhaalla mahdollisella tavalla. Pyrin myös kohtelemaan muita hyvin. On helpompi olla itsensä kanssa kun ei omatunto kolkuta...

Ehkä iän myötä ja sit se että toivuin avoliiton hajoamisesta ja työpaikkakiusaaminen loppui.

Minä huomasin, että minulla on muista ihmisistä turhan ylevä kuva joka ei perustu faktoihin. Aina näin muut ihmiset parempina kuin ne oli. Lopulta rupesin katsomaan ihmisiä niin kuin ne on ja huomasin, että eihän ne ole yhtään mitään.

Minulla oli aina todella huono itsetunto ihan lapsuudesta saakka. Jännitin kaikkia sosiaalisia tilanteita ja esiintymisiä esim koulussa.

Jossain vaiheessa, varmaan ylä-asteelle siirryttäessä, tajusin että minun täytyy kehittää itsetuntoani, jotta pärjään nuorten maailmassa.

Aloin lukemaan paljon aiheeseen liittyviä kirjoja ja aloin panostamaan omaan ulkonäkööni. Tällä en tarkoita sitä, että olisin vaikka alkanut laihduttamaan tai muokkaamaan itseäni rajulla kädellä, vaan enemmänkin muovaamaan ulkonäöstäni sellaista josta pidän itse (vaatteet, meikit, hiukset yms.)

Aloin myös keskittymään enemmän omaan hyvinvointiini ja tekemään asioita joista nautin, enkä mitä muut minun halusivat tehdä. Lukiossa minulla oli jo suht hyvä itsetunto ja luin edellleen paljon psykologiaa.

Tottakai itsetunto horjuu ajoittain edelleen, mutta näin 24-vuotiaana naisena koen, että minulla on hyvä itsetunto.

Työtä se on vaatinut, mutta voin sanoa että pohjamudista voi nousta ja saada paremman itsetunnon :)!

Kyllä se itsetunto kohoaa kun tarpeeksi ottaa takkiin. Kärsin rajun masennuksen ja sitä ennen elämässä oli paljon kriisejä. Tuosta selviytyminen synnytti jo itsessään hyvän itsetunnon ja luottamuksen. Luulenkin, että itse rakennettu itsetunto on vahvempaa kuin sellanen ns "syntyjään muodostunut".