Lue keskustelun säännöt.
Mitä te työttömät teette
06.08.2020 |
Ja eläkeläiset? Minulla menee suurinosa päivästä netissä, en näe koskaan ketään, ei huvita tehdä mitään. Vain pakolliset kotityöt teen ja loppuajan lorvailen. Kuntokin on rapistunut huonoksi. Pitäisi käydä lenkillä, mutta en jaksa. Ei ole mitään harrastuksiakaan. On sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja masennusta.
Kommentit (38)
Eläkkeellä 43v. Opiskelen iltalukiossa tällä hetkellä, vuosi jo takana. Reilun kuukauden päästä ensimmäiset kirjoitukset, eli opiskelua.. luen paljon, käyn kirjastossa, museoissa ja taidenäyttelyissä, voinnin mukaan uimassa, näen ystäväni, vietän aikaa perheeni kanssa, pelaan aktiivisesti nettipelejä, katson Netflixä, teen kotihommia, asutaan omakotitalossa voinnin mukaan pihahommia, matkustelen. Elämä ja arki tyydyttävää, fyysisestä sairaudesta ja kivuista huolimatta. Päivät menevät nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
22 lisää, ennen sairastumista olin hyvä palkkaisessa työtä, joten eläke ihan kohtuullinen ja mahdollistaa tiettyjä asioita paremmin.
Mulla on lapsia, hevosia, koiria ja iso puutarha. Tekemistä on niin paljon että en edes ehtisi käymään töissä.
Mun mies on työtön, ollut jo muutaman vuoden. Hän viettää aikaa enimmäkseen oman kiinnostuksenkohteen parissa, josta haluaisi tulevaisuudessa lyödä leiville. Alan olla epätoivoinen, sillä jotta tuolla kyseisellä asialla tienaisi oikeasti, täytyisi olla määrätietoisempi. Hommat eivät putoa syliin itsestään. Minun on siis vaikea nähdä tätä puuhastelua enää muuna kuin loppumattomana itsensä hemmotteluna, vaikka hänelle onkin ammattitaitoa siitä kertynyt.
Valvon pitkälle yöhön välillä herään klo 15 sit luen päivän uutiset ja syön "aamupalan". Hoidan pyykit tai muita kotiaskareita käyn kaupassa teen ruoan ja sitten onkin jo ilta. Missä välissä sitä töissä ehtis edes käydä ei sillä että niitä sairaalle olis edes tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotan nousuvettä. Ensin kauppaan, sitten kalaan. Töihin loppukuusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 29v. Mun suurin haaveeni olisi että kuolisin pois. Minusta ei ikimaailmassa huomais tällaisia asioita päältä päin. Mulla on ihan puoliso, vanhemmat, sukulaisia.
Elämäni on epäonnistunut niin surkealla tavalla etten tiedä enää mitä ajatella. En nyt puhu semmosesta että minusta olisi pitänyt tulla rikas maailmanjohtaja. Vaa ihan peruselämän kaipuu minulla on suuri.
Miksi ei eutanasia saa?
Sun ongelma ap ei ole se että olet työtön, vaan tuo masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Jos päästät ne pahenemaan ei sinusta ole edes töitä hakemaan tai tekemään.
Pyydä työkkärissä että pääset typin asiakkaaksi ja sitä kautta vaikka johonkin itseä kiinnostavalle kurssille, työkokeiluun tai kuntouttavaan työtoimintaan.
Itse olen ollut monesti pitkäaikaistyötön, eikä koskaan ole ollut sellaista ongelmaa ettei olisi tekemistä, yleensä on liikaakin eikä aina jaksa muuta kuin olla koneella, katsoa telkkaria tai lukea kirjoja, mutta kunhan saa pakolliset asiat hoidettua niin mitäpä sen on väliä kun kerran aikaa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun ongelma ap ei ole se että olet työtön, vaan tuo masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Jos päästät ne pahenemaan ei sinusta ole edes töitä hakemaan tai tekemään.
Pyydä työkkärissä että pääset typin asiakkaaksi ja sitä kautta vaikka johonkin itseä kiinnostavalle kurssille, työkokeiluun tai kuntouttavaan työtoimintaan.
Itse olen ollut monesti pitkäaikaistyötön, eikä koskaan ole ollut sellaista ongelmaa ettei olisi tekemistä, yleensä on liikaakin eikä aina jaksa muuta kuin olla koneella, katsoa telkkaria tai lukea kirjoja, mutta kunhan saa pakolliset asiat hoidettua niin mitäpä sen on väliä kun kerran aikaa on.
Älä todellakaa mee TYPPII :DD
Vierailija kirjoitti:
Olen 29v. Mun suurin haaveeni olisi että kuolisin pois. Minusta ei ikimaailmassa huomais tällaisia asioita päältä päin. Mulla on ihan puoliso, vanhemmat, sukulaisia.
Elämäni on epäonnistunut niin surkealla tavalla etten tiedä enää mitä ajatella. En nyt puhu semmosesta että minusta olisi pitänyt tulla rikas maailmanjohtaja. Vaa ihan peruselämän kaipuu minulla on suuri.
Miksi ei eutanasia saa?
Sinulla on vielä 40-50 vuotta elämää jäljellä, voit tehdä sillä mitä tahansa. Ei tuossa ole mitään järkeä, on paljon ihmisiä joilla on asiat paljon huonommin kuin sinulla. Mikä sinulla puuttuu peruselämästä?
Eutanasia ei ole ratkaisu siihen että on vähän masennusta ja elämä tympii kun ei viitsi tehdä asialle mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Typpääjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun ongelma ap ei ole se että olet työtön, vaan tuo masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Jos päästät ne pahenemaan ei sinusta ole edes töitä hakemaan tai tekemään.
Pyydä työkkärissä että pääset typin asiakkaaksi ja sitä kautta vaikka johonkin itseä kiinnostavalle kurssille, työkokeiluun tai kuntouttavaan työtoimintaan.
Itse olen ollut monesti pitkäaikaistyötön, eikä koskaan ole ollut sellaista ongelmaa ettei olisi tekemistä, yleensä on liikaakin eikä aina jaksa muuta kuin olla koneella, katsoa telkkaria tai lukea kirjoja, mutta kunhan saa pakolliset asiat hoidettua niin mitäpä sen on väliä kun kerran aikaa on.
Älä todellakaa mee TYPPII :DD
Juuri tuollaisille ihmisille se on tarkoitettu. Estää hänen syrjäytymisensä kokonaan yhteiskunnasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 29v. Mun suurin haaveeni olisi että kuolisin pois. Minusta ei ikimaailmassa huomais tällaisia asioita päältä päin. Mulla on ihan puoliso, vanhemmat, sukulaisia.
Elämäni on epäonnistunut niin surkealla tavalla etten tiedä enää mitä ajatella. En nyt puhu semmosesta että minusta olisi pitänyt tulla rikas maailmanjohtaja. Vaa ihan peruselämän kaipuu minulla on suuri.
Miksi ei eutanasia saa?
Sinulla on vielä 40-50 vuotta elämää jäljellä, voit tehdä sillä mitä tahansa. Ei tuossa ole mitään järkeä, on paljon ihmisiä joilla on asiat paljon huonommin kuin sinulla. Mikä sinulla puuttuu peruselämästä?
Eutanasia ei ole ratkaisu siihen että on vähän masennusta ja elämä tympii kun ei viitsi tehdä asialle mitään.
Olen lapsuudesta lähtien kärsinyt suuresta kaipuusta ja yksinäisyydestä. Et ymmärrä tätä tuskaa jos et ole itse tätä kokenut. Muutut suoraan sanoen tyhmäksi kun ei ole millään tavalla kontaktissa kenenkään kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin vuoden aikanaan työttömänä, ja paluumuuttajana jouduin vielä työmarkkinatuelle, eli rahaa ei ollut liikaa. Mulla oli tarkat rutiinit ja aikataulutukset, kävin luonnossa lenkillä ennen aamiaista, iltapäivällä sitten lihastreeniä. Uimahallilla salitreenikin oli edullista, siellä kävin kerran viikossa, muuten kotona. Erittäin säännöllinen ruokailu, merkitsin syömisiä ylös ja seurasin makroja. Kun oli aikaa, mutta vähän rahaa, valmistin kaikki ruoat alusta asti.Aamupäivällä hain töitä, iltapäivällä oli sitten vapaata, jolloin esim. opiskelin kieliä, tapasin tuttuja, Kävin kaupassa ja kirjastossa, meditoin jne. Satunnaisesti taidenäyttelyssä. Mulla oli myös pari lemmikkiä, joille riitti aikaa.
Piäreskelen muovikassiin ja imppaan siitä pään sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Valvon pitkälle yöhön välillä herään klo 15 sit luen päivän uutiset ja syön "aamupalan". Hoidan pyykit tai muita kotiaskareita käyn kaupassa teen ruoan ja sitten onkin jo ilta. Missä välissä sitä töissä ehtis edes käydä ei sillä että niitä sairaalle olis edes tarjolla.
No kuule se työpäivä alkaa normaalisti olla jo melkein pulkassa klo 15, kun sinä heräilet.
Työkyvyttömyyseläkkeellä aika kuluu hitaasti.
Suuri osa päivästä tulee selailtua nettiä. Välillä motskarilenkki jonnekin kahvilaan lehtiä lukemaan tai sähkärillä maastoon.
Olen aika paljon matkustellut kesän aikana kotimaassa ympäriinsä, pääasiassa autolla, mutta joitakin telttailureissuja tullut tehtyä myös moottoripyörällä.
Odottelen ilmojen paranemista ja sitten suuntana pohjoisnorja.
Siellä menee yleensä kuukauden verran kalastellen ja vuoristoreittejä tutkiessa.
Tänään olen maalannut kaapin ja kohta laitan ruokaa. Jos tyyntyy, lähden suppailemaan.