Miten motivoit itsesi liikkumaan?
Itse kuulun niihin, joille aloitus/lähtö aina älyttömän hankalaa, vaikka liikunnan jälkeinen hyvä olo aina palkitsee. Mikä avuksi?
Kommentit (12)
Mulla tulee selkä- ja muita vaivoja, jos en liiku. Aina ei tarvitse motivoida, mutta usein on pakko.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 12:56"]
Ei mikään motivoi. Liikun koska on pakko, koska en halua kuihtua ja sairastua ennen aikojani. En saa liikunnasta mitään nautintoa, se on aina pakko. Käyn kaksi kertaa viikossa liikkumassa, lenkillä tai uimassa, ne on ainoat lajit mitä voin edes sietää.
Ja kyllä, olen kokeillut tähän 47 vuoden ikään mennessä varmaan kaikki mahdolliset liikuntamuodot, enkä pidä mistään niistä.
[/quote]
Sama juttu. Inhoan liikuntaa, enkä saa siitä mitään positiivisia fiiliksiä ennen tai jälkeen. Mutta haluan näyttää hyvältä vaatteissa, joita mulla on tai joita haluan ostaa, joten on pakko liikkua =/
Minä tykkään liikkua, eli ei sinänsä vaikeuksia motivointiin. Kuitenkin ajanhallinta on usein vaikeaa eikä ole helppoa löytää riittävästi aikaa. Tämänhetkinen noin 3-4 liikuntakertaa viikossa on liian vähän, ei riitä laihduttamiseen, toivottavasti estää kuitenkin enempien lisäkilojen syntymisen.
eilenkää ei ollu yhtää fiilistä juoksulenkille,mut päätin silti laittaa lenkkikamat päälle ja lähteä kävelylle. Aikani lompsittuani laitoinkin juoksuvaihteen päälle, sainpas huijattua itseni liikkeelle :)
Ei minulla yleensä ole mitään vaikeuksia lähteä lenkille, vaikeampaa on pitää joskus lepopäivä.
Mutta välillä jumahdan liikaa yhteen lajiin tai yhteen ja samaan reittiin ja silloin täytyy motivoida itseä vaihtelevuuteen. Juoksemiseen innostaa juoksuohjelmat. Selllaiset, joissa on joka päivälle tarkka ohje. Olen kolmena tai neljänä kesänä tehnyt jostain lehdestä leikkaamani puolimaratonille valmistavan neljän viikon treeniohjelman, vaikkei ole ollut aikomustakaan osallistua. Pyöräilyyn innostaa kartasta etukäteen etsitty reitti tai paikka, jonka haluan nähdä. Kävelyäkin piristää vaihtelevat maisemat.
Musiikki toimii myös. Uusi soittolista tai levy soittimeen ja lupa kuunnella sitä vain lenkillä. Uudet varusteetkin innostaa, eikä sen tarvitse olla hikinauhaa suurempi.
No juuri tuo tieto että liikunnan jälkeen on hyvä olo, saa lähtemään. Asiaan vaikuttaa se, että harrastan sellaisia lajeja, joista pidän ja olen siksikin intona lähtemään. Väsypäivänä auttaa tuo edellämainittu tieto, että liikunnan jälkeen ei kaduta. Jos kyse on vaikka lenkistä, voin ajatella, että kokeilen vaikka lenkkeillä 20 minuuttia ja jos sen jälkeen on vielä kurja olo (koska kroppa on vaikka liian väsynyt) on ok kävellä loppumatka tms. Vielä koskaan ei ole käynyt niin, että en olisi sitten innostunut jatkamaan, kun olen lähtenyt.
Katsomalla mahaani. Tai no, yleensäkin peiliin.
Kannattaa tehdä liikunnasta helppo tapa: harrastaa sellaiseen aikaan, jolloin itse ei ole väsynein (tiedän, voi olla toki haastavaa), kaverin kanssa tai muuten hyvässä seurassa(sosiaalinen paine, ei ole helppo kieltäytyä), ei kohtuuttomia paineita (tavoite se, että tärkeintä on se, että pääsee liikkumaan hyvällä mielellä, suorituspaineet voi laskea motivaatiota), lajit jotka itseä kiinnostaa ja joiden harrastamista odottaa päästä tekemään.
2
Se tieto tulevasta hyvästä olosta, päätös että jos ei huvitakaan niin teen mini-lenkin (oikeesti sitä viihtyykin aina sopivasti), ajattelen että pääsen kuuntelemaan rauhassa hyvää musiikkia (siis napit korviin mukaan) siitä saa tsemppiä, katson peilistä alastonta pyllyäni niin johan on intoa painua hikoilemaan :D
En harrasta liikuntaa vaan teen kaikkia hommia ja saan liikuntaa siinä samassa. Lopputulos palkitsee.
Mä ilmoittaudun aina juoksutapahtumiin (puolimaratoonit tms), koska tulee treenattua kun on jokin tavoite.
Lisäksi ajattelen sitä hetkeä, kun oon lähdössä baariin ja vaatteet näyttää kivoilta päällä. Käyn baarissa ehkä 4 kertaa vuodessa mutta silti pystyn motivoimaan itseni sillä :-)
Ei mikään motivoi. Liikun koska on pakko, koska en halua kuihtua ja sairastua ennen aikojani. En saa liikunnasta mitään nautintoa, se on aina pakko. Käyn kaksi kertaa viikossa liikkumassa, lenkillä tai uimassa, ne on ainoat lajit mitä voin edes sietää.
Ja kyllä, olen kokeillut tähän 47 vuoden ikään mennessä varmaan kaikki mahdolliset liikuntamuodot, enkä pidä mistään niistä.