Miten suhtautua 19v tyttären suhteeseen 28v kanssa?

Omalle kohdalleni on käynyt noin eli aloitin seurustelun 18-vuotiaana 28-vuotiaan miehen kanssa. 

Niin, olin nuori, kokematon, lapsellinen ja opiskelin lukiossa. Mies oli elämää jo hiukan nähnyt, ansiotyössä, asuntovelallinen.

Äitini oli aivan raivoissaan, siskoni hiukan huolestunut ja kaverit ihmeissään.

Yhdessä on nyt taivallettu 26 vuotta. Pari lasta, yhdessä rakennettu omakotitalo, kesämökki, farmariauto - eikös tämä ole se suomalainen klisee? ;D

Ap:lle sanoisin, että älä yritä kauheasti vaikuttaa tyttäresi valintaan. Yritä olla avoimin mielin. Jos kyseessä on aivan normaali mies ja tyttäresi on onnellinen, niin ole sinäkin.

Mites tytön yo-kirjoitukset menivät ja mille alalle erikoistuu?

Ei,väärä käsitys.

19-vuotias nainen ja 28-vuotias mies saattavat hyvinkin olla ihan samalla aaltopituudella. Miehet näes kehittyvät niin hitaasti... taitavat olla "poikia" vielä nelikymppisinäkin.

Katso eka ja mieti sitten vielä. Pidä vaikka muutaman minuutin henkilökohtainen haastattelu, ei sen pitäisi olla miehelle vaikeaa jos on oikeissa aikeissa liikenteessä. Mutta suhtaudu mielenkiinnolla, älä maalaa piruja seinille vielä.

En osaa sanoa oman lapsen kohdalta, kun on vasta kaksivuotias, mutta itselläni ja miehellä kahdeksan vuoden ikäero, eli vuosi vähemmän kuin tyttärelläsi ja miesystävällään. Tulin raskaaksi ensimmäisen kerran, kun olin 19- vuotias ja hyvin on meillä mennyt ikäerosta huolimatta.Itse asiassa me, eikä kukaan läheisistämmekään sitä enää ikinä mieti, sillä ikä on tosiaan vain numeroita. Ajatuksemme, mielipiteemme ja tunteemme käyvät yksiin ja pääasia on, että rakastamme toisiamme, ikäero ei näy missään oleellisessa mielestäni. Ikäero saatta tuossa vaiheessa kuulostaa suurelta, muttei enää esim silloin, kun oma tttösi 40v ja mies 49v. 

Ihan jees

Itse seurustelin 26-vuotiaan kanssa 19-vuotiaana. Kyllähän siinä selvästi oli vanhemmillani vähän naamassa pitelemistä, kun toin tyyppiä kotiin näytille, mutta suhtautuivat niin ystävällisesti, kuin osasivat. Emme ole enää yhdessä, mutta mielestäni vanhempani toimivat tilanteessa hienosti. Näin jälkikäteen ajateltuna jotakuinkin näin:

- Oletusarvoisesti kohtelivat poikaystävää positiivisesti ja ystävällisen uteliaasti. Eivät siis tuominneet heti iän perusteella miksikään, vaan malttoivat tutustua kunnolla. Eli kaveri kahvipöytään kuin kuka tahansa lapsen omanikäinen seurustelukumppani. Me vierailimme toistemme kodeissa ja kavereiden luona erittäin pian seurustelun aloittamisen jälkeen, joka jälkikäteen ajateltuna oli hyvä idea, kellekään ei ehtinyt muodostua ennakkoluuloja. Kutsu heidät teille sunnuntairuualle/nimipäiväkahville/rapujuhliin/mitäikinä ja käyttäydy mahdollisimman luontevasti, oli mies millainen tahansa. Näin saavutat tyttäresi luottamuksen asiassa. Mielestäni on parempi yrittää ensin antaa kunnon mahdollisuus ja vasta myöhemmin sitten puhua, jos tuntuu ettet tarkemman arvionkaan jälkeen pidä suhdetta hyvänä ajatuksena.

- Vanhemmillani oli varmasti huolia, mutta eivät tuoneet niitäkään hyökkäävästi ilmi. Kahden kesken äitini ja isäni kanssa erikseen (ovat eronneet) sitten muistan jutelleeni aiheesta ja he ovat lempeästi keskustellen kaivelleet minusta tunteitani suhteesta esille ("Se "Petteri" on kyllä oikein hauska poika." -tyyppinen keskustelun aloitus iltapalan ääressä oli ihan toimiva) ja kyselleet, onhan ehkäisyasiat kunnossa, mitä "Petteri" tekee työkseen/opiskelee, mitä suunnitelmia meillä on yms.

Ennen oli täysin normaalia,jopa yleistä, että mies 10 vuottakin vanhempi.

Ja mikähän ongelma tuossa nyt on? Onhan 19 -vuotias tosi nuori vielä, mutta tarpeeksi aikuinen seurustelemaan kenen kanssa haluaa. Jos joku väittää, että 28 -vuotias haluaa 19 -vuotiaalta pelkkää seksiä, niin se joku on kapeakatseinen. 

Voisin sanoa että se on tyttäresi valinta johon sinun on tyytyminen ja hyväksyminen asia ja varsinkin jos tyttäresi on onnellinen. Jos kyse olisi jollain tavalla hyväksikäytöstä tms oli ikäero millainen tahansa silloin olisi aihetta ja äidin velvollisuus puuttuakkin. Eihän miestä oteta äidille vaan itselle elämänkumppaniksi. Olin itse 19v ja miesystäväni 31. En huomannut ikäeroamme missään.

Tänä päivänä ystäväni 20v tytär seurustelee 44v miehen kanssa . Eihän rakkaus ikää katso eikä ikä katso sitä miten kypsä ihminen on henkisesti.

Kieltämättä minusta tuntui hieman hämmästyneeltä kun tämä ystäväni tytär on niin lapsen kasvoinen vielä etten oikein heti osannut ajatella oikein mitään enkä kuvitella häntä niin paljon itseään vanhemman miehen kanssa . Mutta kuuntelin ystäväni kertomaa mitä hän tiesi miehestä ja oli jutellut miehen kanssa ja sanoi että toivoo vaan tyttären olevan onnellinen ja ei hänellä ollut "moitittavaa" miehestä.

Sitäpaitsi eihän äidit pidä ajatuksesta isonkaan tyttönsä 40v väärästä valinnasta ja joutumisesta huonosti kohdelluksi tai poikansa 38v joutuvan syöjättären ja seksipedon pauloihin joka voisi viedä rahat ja maat ja mannut..tai vaan käyttää hyväksi.

Äidin huoli on ymmärrettävää mutta anna ajan kulua ja tutustu rauhassa vävyehdokkaaseen äläkä ennalta luo mielikuvia.