Lue keskustelun säännöt.
voiko iäkäs äitini mennä turvakotiin
21.07.2013 |
MItä tehdä kun iäkkäät vanhemmat riitelee. Taustalla isän pitkäaikainen alkoholismi, jolle ei näy loppua. Haluaisin, että äitini ei enää menisi isän kanssa kotiin. On kutenkin viittävailla eläkkeellä, eli joutuisi käymään vielä pari vuotta töissä. Eli kotipaikkakunnalle tai sen lähistölle on mentävä ja siellä asuttava.
Kommentit (29)
[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 13:08"]
[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 13:04"]
No selviäähän tuo jo alkutekstistä, että kyseessä ei ole mikään 80-vuotias. Voi jeesus teidän kanssa.
[/quote]
Alkutekstistä selviää, mutta ei otsikosta, jonka perusteella ketjun avasin. Ihan oli siis iltalehtien lööpin tapainen otsikko.
[/quote]
Sama täällä. Oletin että kyse on ikäihmisestä ja aion suositella palvelutaloa otsikon perusteella, mutta tekstin perusteella: En tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseessä kuitenkin sen verran vanha ihminen, ettei tuota enää nuoreksi voi sanoa. Mikä se sitten on? Eikä keski-ikäinenkään enää ole. Missäs ne kielipoliisit nyt on?
Lähes eläkeikäinen olisi kuvaavin.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 13:15"]
Lähes eläkeikäinen olisi kuvaavin.
[/quote]No jos on lähes eläkeläinen, niin silloinhan on iäkäs. Ei mikään nuori, eikä keski-ikäinenkään. Mutta ei vanhuskaan. Eli aika iäkäs sanoisin.
"Kyseessä kuitenkin sen verran vanha ihminen, ettei tuota enää nuoreksi voi sanoa. Mikä se sitten on? Eikä keski-ikäinenkään enää ole. Missäs ne kielipoliisit nyt on?"
Tässä.
"Kun maamme ehkä iäkkäin aktiivikirjailija Anne Fried kuoli viime vuoden lopulla 95 vuoden korkeassa iässä, mainittiin muistokirjoituksessa, että hänen viimeinen artikkelinsa ilmestyy teoksessa ”Senioriteetti voimavarana”. Mikä ihmeen senioriteetti? Kirjailija, joka loppuun asti esiintyi hyvän vanhuuden ja vanhusten arvostuksen puolesta, olisi ollut viimeinen piilottamaan vanhuuden omituisten peitesanojen taakse. Anne Fried olisi tuskin ollut kovin ilahtunut monista muistakaan ilmiöistä, joita on liittynyt juuri päättyvään vanhusten teemavuoteen. Etukäteen puhuttiin, että tulossa on ”kansainvälinen vanhusten vuosi”. Kielitoimistosta kysyttiin moneen kertaan vuoden oikea kirjoitusasu. Kun vuosi sitten alkoi, nimi olikin yllättäen keikahtanut ”ikäihmisten vuodeksi”. Se taas on saanut aikaan, että neuvontaamme on koko vuoden sadellut kysymyksiä, onko enää lainkaan soveliasta puhua vanhasta ja vanhuksesta.
Asiaa ovat kysyneet muun muassa vanhenemista koskevien tutkimusten tekijät. Niinpä vanhusten kotona selviytymistä käsittelevän tutkimuksen yhteydessä pohdittiin, olisiko parempi puhua vanhenevasta ihmisestä kuinvanhuksesta. Tulimme tulokseen, että vanhus on täsmällisempi sana siinä yhteydessä.
Vanhusjärjestöissä on ollut paineita etsiä yhdistysten nimiin vanhus-sanaa nuorekkaampia ilmauksia. Olemme pyrkineet puolustamaan vanhusta javanhuutta: voiko olla esimerkiksi kauniimpaa nimeä kuin ”Hyvän vanhuuden liitto”? Vakavissaan joku kysyi myös, voiko enää puhua ”vanhusten palvelutalosta”. Taisin vastata voipuneena, että jos kyseiseen taloon ei muuten saada asukkaita, voihan sen nimetä vaikka ”Laskevan auringon taloksi”. Moneen kertaan on vuoden mittaan mietitty myös sitä peruskysymystä, mistä iästä vanhuus alkaa. Olisiko eläkkeellelähtö myös vanhuuden alkamisen raja? Siihen vireät eläkeläiset huutavat kuorossa: ei! Vanhusmielteiden karistamiseksi jotkin eläkeläisjärjestöt ovat halunneet eroon myös sanasta eläkeläinen ja muuttaneet sen senioriksi. Jotkut ovat viemässä vanhuuden rajapyykin aivan elämän äärilaidalle: vasta avuttomana sairaalan sängyssä makaava vanha on vanhus. Sen mukaan 93-vuotiasta äitiäni, joka selviytyy kotona omin neuvoin, ei voisi nimittää vanhukseksi. Monissa YK:n tilastoissa näkyy vanhuuden raja vedetyn 75 vuoteen.
”Kolmannen ikäkauden” haarukka voi siis olla jopa 40 vuotta, jotenvanhus-sanan käytön ongelman ymmärtää. Näkisin kysymysten heijastavan kuitenkin ennen muuta sitä ahdistusta, jolla nuoruutta palvovassa yhteiskunnassamme suhtaudutaan vanhenemiseen. Se tuntuu useinkin olevan suurempi ongelma muille kuin vanhuksille. Vanhenemiseen liittyvät kielteiset asiat halutaan kätkeä kiertoilmausten piiloon, sellaisten kuin kolmas ikä, seniori, veteraani, kultainen ikä, ikinuori, varttunut, kypsään ikään ehtinyt tai harmaa pantteri. Iäkäs jaikääntynyt kuulostavat nekin neutraalimmilta kuin vanhus, samoinikäihmiseen liittyvä pirteän leikillinen sävy tuntuu häivyttävän ikääntymisen kielteisiä puolia.
Kaipa sana vanhus kuopataan lopullisesti silloin, kun me suuret ikäluokat vartumme kypsän iän seniorisarjaan ja alamme riehua ikinuorina harmaina panttereina kultaisen iän kerhoissa.
Taru Kolehmainen
Julkaistu Helsingin Sanomissa 28.12.1999
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopettakaapa jo joutavanpäiväinen semanttinen höpinä ja keskittykää oleelliseen, eli ap:n äidin auttamiseen. Eiköhän tuo tullut selväksi, ettei hän ole ihan tyttönen enää vaan lähellä eläkeikää.
Mikä siis neuvoksi, kun ap:n isä on väkivaltainen juoppo, joka hakkaa vaimoaan ja ap asuu liian kaukana päästäkseen auttamaan äitiään? Eiköhän tuossa olisi ihan tarpeeksi miettimistä teille kaikille.
Äiti voi vallan hyvin vuokrata itselleen asunnon ja pistää avioeron vireille. Koska hän on vielä työelämässä, hän on siis täysipäinen ja suht hyväkuntoinen.
Mun oma äiti on samanlainen, tosin hän on jo päälle 70-vuotias. On kymmeniä vuosia valittanut ja itkenyt minulle kurjaa kohtaloaan, mutta pyörtää puheet heti, kun minä kehotan häntä hankkimaan asunnon ja avioeron. Tekosyytä tekosyyn perään löytyy kyllä, ei ole auttanut vaikka olen sanonut auttavani häntä asunnon etsimisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turvakotiin voi mennä kuka tahansa ja minkä ikäinen tahansa, jos siihen on tarve.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 13:04"]
No selviäähän tuo jo alkutekstistä, että kyseessä ei ole mikään 80-vuotias. Voi jeesus teidän kanssa.
[/quote]
Alkutekstistä selviää, mutta ei otsikosta, jonka perusteella ketjun avasin. Ihan oli siis iltalehtien lööpin tapainen otsikko.