Taidan olla pahasti masentunut

Erosin vaikeasta suhteesta puoli vuotta sitten. Ajattelin että elämä alkaa, mutta olen tähän asti vain sinnitellen kuunnellut exän syyllistämistä. Nyt on vaan alkanut tuntua siltä että ihan sama kaikki. En jaksa kiinnostua mistään. Töissä ei jaksaisi hymyillä asiakkaille, kotona en jaksaisi olla lapsen kanssa. Oikeastaan lapsi on ainoa syy edes elää. Päivät kuluu miettien miten ihanan levollista olisi vain vetää purkki unilääkkeitä ja nukkua pois.

Eron jälkeen vaihdoin uuteen mieheen. Ehkä se oli jotain pakoa kaikesta. Näimme usein ja joimme ja harrastettiin seksiä, ja edelleen tämä jatkuu, mutta sekin alkaa tuntua siltä että ihan sama. Miehestä toki pidän, mutta en pysty hänelle tai kenellekään sanomaan ääneen miten paljon vaan haluaisin pois koko maailmasta. Ei huvita hakea apua, koska syön jo masennuslääkkeitä enkä usko että joku terapia tai mikään puhuminen ja vatvominen auttaa.