Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

8v kauhukakara uhoilee, vinkkejä

Vierailija
19.07.2013 |

Kyseessä on tokan luokan aloittava poika, joka on perheen esikoinen, lapset asuvat äidin kanssa ja isä muualla, isä ei osallistu lastenhoitoon koska on hullu. 

Kaikesta mitä äiti sanoo, uhittelee tämä 8v poika. Aukoo päätä, urputtaa, kieltäytyy tottelemasta. Lapsi kovapäinen, pitkävihainen ja jatkuvasti ärtyisä. Olen hakenut apua koulupsykologilta, terveyskeskuslääkäriltä, sosiaalipediatrilta, perheneuvolasta ja lastensuojelusta. Lapsella ylivillkauspiirteitä paljon, samoin lasten masennuksen oireita.

Käytän keinoa, että sanon rauhassa ja pilkon ohjeita. Toistan ohjeen ja lasken kolmeen. Kolmonen kun sanotaan, on tilaisuus mennyt. Haen lapsen ja kädestä pitäen talutan tekemään mitä käskettiin, vaikkapa viemään oma lautanen tiskiin. 

Tänään olimme retkellä, ja jouduin useita kertoja taluttamaan kädestä tätä vanhinta lasta, kun ei onnistunut lähellä käveleminen, poukkoili päin muita ihmisiä, pelleili ja irvisteli, härnäsi jatkuvasti pienempiä sisaruksiaan, puhui minulle epäkunnioittavasti ("Pälä-pälä" ja lässynlää-toistamalla mitä sanon, vastaamalla ohjeisiin "ei käy" jne.)

Lapsi on hyvin uuvuttava, ja minä hoidan yksin. Tukiperhettä ja mieskaveria on jonotettu reilusti yli vuosi. Isä ei pysty osallistumaan, ja sukulaisista on hoitoapuna ainoastaan kahdeksankymppisistä isoisovanhemmista joita en haluaisi liikaa kuormittaa.

Pienemmät ovat huomattavasti helpompia. Täytyy sanoa että jos minulla olisi vain tämä yksi lapsi, pitäisin itseäni aivan surkeimpana kasvattajana mitä löytyy. Muut lapset osaavat puhua asiallisesti, tottelevat ja eivät urputa.

Tuntuu tosi kurjalta, että aina tämän yhden lapsen osaksi jää ne ikävät jutut, kotiarestia ja puhutteluja, kädenvääntöjä ja väkisin raahaamista kun iso poika pistää stopin. Lapsella alkaa olla kokoakin sen verran että eilen kun häntä jouduin taluttamaan väkisin, niin hän onnistui kaatamaan minut päälleen, molempia sattui. Tänään väännämme siitä että lapsi ei tahdo nukkua rauhassa. Pitää mekastaa ja mölistä, vaikka sanottu on monta kertaa, laitoin nukkumaan 45min sitten ja ohje oli että pää tyynyssä makoillen, ilman pelleilyjä ja häiriköintejä, ihan hiljaa ja odottelet että uni tulee. 

Huomiota lapselle koitan antaa mahdollisimman paljon. Korjaamme yhdessä polkupyörää, pelaamme korttia, laitamme ruokaa, teemme kotitöitä. Mikään vaan ei tunnu riittävän, ja minä alan olla täysin loppu.

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
19.07.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yritäpä perheneuvolan kautta päästä neuropsykiatrian asiakkaaksi ja kunnon testeihin. Diagnoosille voi tulla käyttöä.

Vierailija
2/8 |
19.07.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä allergiat aiheuttavat tuollaisia käytöshäiriöitä yhdelle lapselle. Tietyistä ruokaaineista tulee tosi huono olo joka purkautuu sitten huonona käytöksenä. Seuraa onko ruuilla vaikutusta tilanteeseen. Mahdollisimman vähän lisäaineita, voimakkaita mausteita, pähkinöitä, sitruksia, laktoosia ym hetken ruokailussa ja paraneeko lapsen olo?

 

Myös väsy, nälkä ja muut vastaavat saa tuollaista käytöstä aikaan. 

 

Kovasti jaksamista! 

 

T. Eräs tukiperheeksi aikova

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
19.07.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kolmonen jatkaa

 

Auttaisiko palkinnot ja kannustaminen parantamaan käytöstä ? Perinteinen tarrataulukko esim? Ennakoi ja järjestä sopivia haasteita lapselle. Kirjoita vaikka viesti jossa kerrot minkä pikkutyön lapsi voisi tehdä. Kun tekee sen löytää pienen viestin esim järjestettävien kenkien alta jossa seuraava työ. 

 

Miten lapsi pärjäsi koulussa ?

Vierailija
4/8 |
19.07.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Millä lailla se isä on sairas? Millainen lapsi hän on ollut? Onko suvussa periytyviä mt-ongelmia?

Vierailija
5/8 |
19.07.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja siis kuka sä nyt olet...?

Vierailija
6/8 |
19.07.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nelonen hei, ei kai tarroja enää 8-vuotiaalle... Ehkä 5-vuotiaalle ennemminkin. Mutta minäkin suosittelen psykologia, jos löytyisi jokin diagnoosi niin sitä kautta saisi varmasti apuakin ja ymmärrystä tilanteeseen. Tai sitten tiukkana vaan. Voihan olla, että olet aika lepsu ja lapsi käyttää sitä hyväkseen. Korotatko koskaan ääntäsi, näytätkö suuttumusta? Esim. miehelläni on 2 lasta edellisestä liitosta, toinen lapsi on ihan "normaali" ja uskoo viimeistään parista sanomisesta tai ainakin jäähyn jälkeen, toisen päähän taas ei tunnu uppoavan mikään. Välillä olen kauhistellut miehen toimintatapoja (esim. lapsi ei suostu kävelemään mukana -> mies jatkaa matkaa katsomatta taakseen ja odottaa vain lapsen tulevan sieltä omia aikojaan) mutta kyllä ne lopulta ihan paikallaan on. Jotkut vaatii kovempia otteita ja selkeää, tiukkaa kuria, muuten menee pelleilyksi. Tosin tämä lapsi on pienempi kuin ap:n, vasta reilu 4v.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
19.07.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tarrataulukosta. Meidän 8v  oppi tarrataulun tapaisella magneettiaskelmalla tietyt jutut. Eli jos päivä meni isommista ongelmitta magneetti nousi askelman. Jos löi tai muuten vahingoitti toista ei magneetti noussut ja jos toisti niin magneetti laski askelman. Muusta huonosta käytöksestä varoitettiin ja jos ei totellut niin magneetti ei noussut tai laski toistuessaan. Kun magneetti pääsi 8:lle askelmalla lapsi sai kauan odottamansa palkinnon. Eli ei ihan tarrataulukko mutta aikalailla sama idea ja pääasia että lapsi toisiaan halusi palkintoa.

Vierailija
8/8 |
19.07.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä ne tarrat toimii vielä 12-vuotiaillakin.

 

oletko ap äiti vai joku hoitaja? 

 

Mulle tulee mieleen että lapsi on epävarma. Minulla on asperger-lapsi, enkä ollenkaan sano, että teillä on tätä ongeömaa, mutta hän puokkoili aikanaan ihmisiä päin ihan siksi, että ei kyennyt hahmottamaan, mistä in ihmiset tulevat ja että kohta he ovat tuossa ja minun ei pitäisi siinä silloin olla. Siihen auttoi kun otti häntä kädestä ja vähän puheohjasi (mennään tästä kaiteen viertä, siinä on tillaa, joo väistetään tota). Myös kaikilla retkillä ol. Äärimmäisen tärkeää suunnitella lapsen kanssa etukäteen mitä tehdään, miten ja milloin ihan äärimmäisen tarkassa mittakaavassa, alkaen siitä, että mennään linja-autopyskille ja siiinä odotellaan ja sit tulee busii, noustaan siihen ja istutaan johonkin keskivaiheille, jne. Lapselle suunnitelma oli äärimmäisen tärkeä selviytymisväline. Jos sitä ei tehty yhdessä (tai aikuinen tehnyt ja selittänytnhnelle tarpeeksi yksityiskohtaisesti) hän teki sen itse ja hermostui kun asiat ei sitten menneetkään sen mukaan. 

 

Nämä konstit eivät haittaa, vaikka lapsi ei olisi neurologisesti mitenkään erityinen. Todennäköisesti ne auttavat.

 

 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme neljä kuusi